Vanhempien "hylkääminen"

Välien katkominen ei ole vaikeaa... Välien pitäminen se vasta vaikeaa onkin. Ehkä on hyvä pitää etäisyyttä vanhemmistasi, keskittyä elämäsi rakentamiseen... Ja kun vanhempasi haluavat olla yhteydessä kanssasi, niin teet heille selväksi että ryyppääminen saa loppua. Aikuisten ihmisten on aika kasvaa aikuisiksi.

Ja rahaa et lainaa kunnes vanhat on maksettu takaisin. Tai edes näyttää yritystä maksaa takaisin. Sinä tunnet omat vanhempasi parhaiten, ei kukaan muu voi auttaa sinua tässä ongelmassa.

Kun vanhemmat tarvitsee apua, niin oma lapsi ei kykene heitä auttamaan... Tiedän omasta kokemuksesta millaista se on kun näkee selvän ongelman, mutta muutosta sen korjaamiseen ei tapahdu, jolloin ainoa vaihtoehto on hakea ulkopuolista apua.

Sanot vanhemmillesi että jos he haluavat pitää sinut elämässään, niin heidän on aika tehdä suuri muutos omassa elämässään. Hakea apua alkoholi ongelmaansa, ehkä lukea raamattu jos se tekisi heistä parempia ihmisiä.

Ei niitä välejä tarvitse kokonaan katkoa, jos saat lopetettua hyväksikäytön. Neutraali vierailu muutaman kerran vuodessa ei ehkä rasita liikaa. Pitää ehkä jotenkin yllä illuusiota ihmisten hyvyydestä. V. Manninen, psykoterapeutti on puhunut illuusioista minän palveluksessa, voivat tuoda rauhaa, mielentyyneyttä, vaikka samanaikaisesti ajattelisi realistisesti, jopa kyynisesti kyseisestä asiasta. Keski-iässä voi huomata sitten vanhempien olevan jo täysin vieraita itselleen, vanhemmiten kun tuppaavat tylyyntyä entisestään, viimeinenkin tunteiden teeskentelyn pintasilaus karisee, muistisairauskin voi pahentaa. Niin, ja omien lasten saanti usein tuo oman huonon lapsuuden pintaan, väliinkin voi olla viisaampi jättää tuo.

Sulle tekis hyvää käydä Al-anonin aikuiset lapset ryhmässä, on hyvää vertaistukea. Myös tuolta löytyy hyviä näkökulmia https://paihdelinkki.fi/keskustelu/index.php

Tsemppiä, tiedän sun tilanteen omakohtaisesti.

Miten ikävää että vanhempasi huolellisesti ja harkiten polkevat elämänsä viemärin saastaan.
Sinä olet onnistunut välttämään tuon! Onnea!!!

Täysin tarpeettomasti tunnet epäpätevyyttä ja huonoa omaatuntoa heidän käyttäytymisestään. He yrittävät parhaansa mukaan vetää sinutkin yhtä alas jossa itse valitsevat elää.
Aivan aluksi, lopeta ihmeessä rahan puskeminen heille. Se vain antaa heille luvan jatkaa viinasekoilujaan! Mikäli he todella tarvitsevat viinaa, he hankkivat siihen rahat jostain muualta. Sinua siihen ei tarvita. He ovat täysin tietoisia kaikesta siitä ilmaisesta avusta jota seurakunta , kunta ja valtio antaa auttaakseen alkoholisteja. He tietoisesti kieltäytyvät kaikesta avusta. On parasta että sallit vanhempiesi jatkaa valitsemallaan tyylillään elää. Olet tehnyt jo liikakin auttaaksesi heitä. Kiitokseksi ole saanut vain lokaa kasvoillesi.
Vanhempiesi ottaessa yhteyttä, tietenkin juttelet heille. MUTTA heti kun sävy muuttuu kerjääväksi, syytteleväksi ja muuten ilkeäksi, lopettat puhelun " Voi, nyt minun täytyy mennä, hei hei" ja katkaiset puhelun. Ei muuta . Tiedät että olet hoitanut velvollisuutesi ensiluokkaisesti !

Nyt on aika lopetta kaikki tuo ja keskittäytyä omaan hyvinvointiisi.

Olet 100% ansainnut kunnon elinolosuhteet jotka omalla aherruksellasi olet saanut aikaan. Iloitse siitä ja ystävistäsi. Keskittäydy tähänpäivään ja tulevaisuuteen puhtaalla ja raikkaalla omallatunnolla!

Mulla samanlainen tausta. Monesti miettinyt, että eikö se koskaan lopu. Huoli jne... ite olen tehnyt ratkaisun että ekaks otin etäisyyttä vanhempiin. En katkaissut välejä mutta otin irtioton, en pitänyt yhteyttä.
Kävin AAL ryhmässä ja aloin ymmärtää itseä ja omia taustoja paremmin. Opin laittamaan rajat. Ei rahan lainaamista yms ja opin myös henkisesti laittamaan rajat, niin etteivät enää pystyneet murjomaan itseä alas.
Moni katkaisee välit kokonaan mutta se ei ratkaise niitä "haavoja" joita vanhemmat on aiheuttaneet itselle. Monet mielen möröt jatkaa mellastusta... mullakin oli se miellyttämisen tarve, ei se kadonnut vaikka etäisyyttä otin. Sitten aloin uupua opiskelussa ja mylhemmin työssä.
ite en katkaissut välejä ja olin tuon oman vahvistumisen jälkeen useinkin vanhempien kans tekemisissä.
Nyt toinen vanhempi kuollut. Olen tyytyväinen siihen että kohtasin ne kivut mitä lapsuus ja vanhemmat on aiheuttaneet. Että sain riuhtaistua henkisesti itseni irti. Ja tyytyväinen siihen että en katkaissut välejä lopullisesti vaan joksikin aikaa.

Tuosta jokapäiväisestä auttamisesta voit luopua. Ei siitä ole hyötyä kenellekään. Sulla on oikeus omaan elämään. Kannattaa tutustua esim AAL:n teksteihin ja toimintaan.

Toinen vanhempi jatkaa juomista edelleen. Yksin. Surullistahan se lähinnä on. Ja loppuu ilmeisesti sitten kuolemaan. Olen jo nelikymppinen ja koko tätä aikaa on sävyttänyt vanhempien alkoholismi. Viimeiset 20 vuotta niin että olen saanut omaa elämää elettyä ilman tuota vanhempien varjoa.
Eli kannattaa tehdä jotain nyt.