Olen ollut naisen kanssa avoliitossa kolme vuosikymmentä ja niin tulee olemaan jatkossakin. Naisen vanhemmat ei oikein tykkää asetelmasta, kutsuvat susipariksi, mun mielestä jotenkin vähättelevää ja mikä yleensä on susipari. Mulle se oli vieras käsite kunnes naisen äiti sen kerran sanoi. Mun vanhemmat/läheiset ei ole koskaan vastaavaa sanoneet. Vielä karumpaa oli kerran kuulla että lapsemme oli siitetty haureudessa, siis avioliiton ulkopuolella, vanhoillinen nainen sanojana ja silloin avomuija latasi takaisin että jos vaan ihmiset hoitaa omat asansa eikä puutu muiden elämään, juurikin niin.
En oikein tykkää vertauksesta
Anonyymi
15115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Avoliittolaisia kutsuttiin ennen vanhaan susipariksi. Synti ja häpeä.
Erityisen sitkeitä "appivanhempasi" jos 30 vuoden yhteiselonne jälkeen jaksavat vielä kutsua susipariksi.
Sellaista elämä on! Ja vaikka kuinka toivoisi, ettei kukaan sotkeutuisi kenenkään elämään niin niinhän se kuitenkin käy. Myös sinä ja avokkisi "sotkeudutte" toisen elämään tavalla tai toisella, on aivan turhaa kuvitella muuta!
Susipari mikä susipari!
Eipä ole tuollainen asiallista kommentoida kenenkään suhteen tilaa vaikka kuinka läheinen tai tuntematon, jokainen pari hoitaa sen tavallaan. Minäkään koskaan ole kommentoinut kenenkään pariskunnan statusta, avoliitto on yhtä arvostettava kuin avioliittokin, kahden ihmisen suhde, sitä ei vihkiminen paremmaksi tee.
Eli olet sitten kunnon kaksinaismoralisti..."minäkään koskaan ole kommentoinut kenenkään...jne,jne," uskoo ken haluaa!
Niin, miksi 30 vuotta yhdessä ja vastustaa avioliittoa?? Noh, kukin tavallaan.
En nähnyt tekstissä avioliiton vastustamista, syitä voi olla monta, kuka niitä tietää. Jokainen pari tekee haluamallaan tavalla.
Asun Norjassa ja täällä on ihan tavallista että pari asuu koko ikänsäkin avoparina ja saa lapset ja ostaa talon ja autot jne. Täällä voi solmia ns. ns. Registrert samboerskap . Tällaista parisuhdetta koskee omat lakinsa ja verotuksensa. Tämä on ihan tavallista eikä kukaan ihmettele. Itse tunnen monta tällaista paria. Jotkut olleet yhdessä jo vuosikymmeniä.
Useimmat allekirjoittaa samboerskontrakt jossa määritellään kummankin omaisuus jne. mahdollisen eron varalle.
Jos itse haluaisin sitoutua parisuhteeseen, niin ehdottomasti tämä! En näe mitään pointtia minkään papin tai pipin aamenelle kun saman voi tehdä helposti ja ilman turhia seremonioita. Lasten asema on tismalleen sama, on vanhemmat naimisissa tai ei, eikä ne papin pomiloinnit liittoa koossa pidä sen enempää. Onhan se nähtävissä avioerotilastoissa.
Täällä myös on hyvin yleistä että nainen pitää oman sukunimensä naimisiin mennessä eikä sitä ilman muuta miehen nimeksi muutetakaan jos itse ei ilmaise tahtoaan siihen. Lapsilla on sitten jomman kumman sukunimi miten sovitaan tai kaksoisnimi: isän ja äidin,
"Rekisteröity avoliitto" Norjassa on kuitenkin erilainen lainopillisesti kuin avoliitto Suomessa.
Suomessa avoliiton haittatekijät huomaa vasta sitten kun toinen kuolee. Jos esim. asunto on molempien nimissä, niin kuolleen kumppanin perilliset perii siitä puolet. Jos asunto on kokonaan edunjättäjän nimissä, avopuoliso jää tyhjän päälle.
Perittävän ei edunjättäjän
Jos kuolleen avopuolison vanhemmat haluis osuutensa ei ole kyse enää hyvistä väleistä vaan jostakin muusta. Jos minä kuolisin äitini ei taatusti vaatisi avomuijaltani mitään eikä kyllä naisenkaan vanhemmat multa, niin on sovittu.
Olimme avoliitossa 18 vuotta. Ei lapsia, velaton omakotitalo, velaton kesämökki. Molempien nimet kauppakirjoissa ja omistajina.
Niin oli meidänkin parisuhteessa sovittu molempien sisarusten kanssa, että kukaan ei vaadi mitään. Sopimus oli suusanallinen. Olin mielestäni todella hyvissä väleissä miehen sisarusten (3 kpl) kanssa, ei koskaan mitään riitoja. Miehen vanhemmat olivat jo kuolleet.
Mutta niinpä vain, kun siihen asti täysin terve avomieheni kuoli kesken työpäivänsä äkillisesti, jo ennen kuin edes sain hänet hautaan, tilanne muuttui.
Kaikki kolme sisarusta olivat sitä mieltä että he sittenkin haluavat veljensä omaisuuden itselleen. Syynä oli omaisuuden arvo, sitä oli laskeskeltu ja kiinteistövälittäjä tilattu ulkoa päin katsomaan. Olivat jopa kesäasuntomme pihalla käyneet ilman lupaani. Tutkineet kuinka monta mottia meillä oli yhdessä omin käsin tekemiä polttopuitakin lukitsemattomassa liiterissä. Vaativat niistäkin puolet!
Tämä kaikki tultiin minun luokse kertomaan ennen kuin heidän veljensä oli haudattu.
Oli nöyryyttävää näyttää omat pankkitiliotteeni ihmisille jotka puukottivat minua selkään. Oli nöyryyttävää kuunnella heidän vaatimuksiaan miten ja minne mieheni pitäisi haudata. Heidän käytöksensä oli törkeää ja ala-arvoista.
Kaikki kiinteä omaisuus ja osa irtaimistostakin oli pakko myydä.
Käytännössä lahjoitin miehen sisaruksille omasta selkänahasta revittyjä rahoja yli 20.000€ koko miehen omaisuuden. En jaksanut tapella oikeudessa asiasta. Hyvä kun en mennyt samaa tietä hautaan miehen kanssa, tilanne oli niin raskas.
Haudata rakkaimpani, myydä koti, kesäpaikka, antaa rahat ja osa mieheni tekemistä huonekaluista ihmisille joiden luulin olevan hyviä ystäviäni.
Teinä en luottaisi kehenkään. Tehkää kirjallinen paperi, keskinäinen testamentti, säästäkää veroja varten riittävän iso summa puoliksi molempien tilille. Se on ainoa vaihtoehto turvata omaisuus avopuolisolle lapsettomilla pareilla. Ja siltikin lakiosansa verran voivat vaatia.
Avoliitto mikään ihme ole nykyaikana eikä avioliitto tee suhteesta yhtään kestävempää. Ei ole mielestäni muiden asia arvostella muita suhteen laadusta.
No tuollaiset kommentit vaan kannattaa jättää omaan arvoonsa, kuten monet muut vanhemman kansan viisaudet yleensäkin:
Kuten:
-suolaa, sokeria ja oikeaa voita lapset tarvitsee
- joka piiskaa säästää, se lastaan vihaa
- ellei viina ja terva auta, sitten kaivetaan hauta
- puhuminen hopeaa vaikeneminen kultaa
- kärsi kärsi silloin kruunusi kirkkain on
Ottaisin kehuna jos kutsuttais susipariksi. Huolimatta sanan historiallisesta sävystä.
"Heidän kunnianaan on heidän häpeänsä"
"Eivät osaa hävetä"