Toksinen maskuliinisuus setämiehillä

Touché.

Gaylord_Focker kirjoitti:

Touché.

Tässä sopivaa tarinointia...

https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/57-6A3zpzWVa?play=1-4360911#autoplay=true

Löytyi vielä jostain... leffa taitaa olla erikseen...

Disse kirjoitti:

Tässä sopivaa tarinointia...

https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/57-6A3zpzWVa?play=1-4360911#autoplay=true

Löytyi vielä jostain... leffa taitaa olla erikseen...

Katselin docin ja ihan samanlaista ajatusta tuli vastaan, mitä itsekin olen asiasta ajatellu. Myös ihan tuttuja juttu mm. isän kunnioittamisen tarpeesta, isän silmissä näyttämisestä, isän läsnäolosta jne. Ne on ollu mullekin tärkeitä ja merkittäviä asioita itsetunnon kehityksessä ja minäkuvan luomisessa.

Vaikka siis naissukupuolinen biologisesti olenkin, niin tässä juuri näki ja vahvistui se käsitys siitä omasta sukupuoli-identiteetistäkin. Hyvää rehellistä keskustelua, erittäin tervetullutta ja kannattavaa kaikinpuolin.

Mitä jäin ja heräsin miettimään, niin jotenkin lapsena koin isän läheisemmäksi, olin hänestä riippuvainen. Joo mulla oli kotiäiti, jonka hoivissa olin ja hyvää huolta pitikn, mutta äitiin ei syntynyt sellaista henkistä suhdetta, kun isään. Isän kautta olen saanut paitsi kokea rakkautta, hyväksyntää, myös sitä kun rakkaus vanhempien välissä kiroaa ja se miten isä joskus äitiä kohteli rikkoi mun käsitykseni siitä pyhästä isästä, joka hän mulle siihen asti oli.

Vähitellen ristiriitaisten tunteitten kautta tajusin, että mun pitää muodostaa ihan omanlainen henkinen minä eikä isä voikaan olla mun heijastava peili. Siinä kohtaa lähdin hakemaan yhteyttä äitiini, naiseen. Teininä.

Gaylord_Focker kirjoitti:

Katselin docin ja ihan samanlaista ajatusta tuli vastaan, mitä itsekin olen asiasta ajatellu. Myös ihan tuttuja juttu mm. isän kunnioittamisen tarpeesta, isän silmissä näyttämisestä, isän läsnäolosta jne. Ne on ollu mullekin tärkeitä ja merkittäviä asioita itsetunnon kehityksessä ja minäkuvan luomisessa.

Vaikka siis naissukupuolinen biologisesti olenkin, niin tässä juuri näki ja vahvistui se käsitys siitä omasta sukupuoli-identiteetistäkin. Hyvää rehellistä keskustelua, erittäin tervetullutta ja kannattavaa kaikinpuolin.

Mitä jäin ja heräsin miettimään, niin jotenkin lapsena koin isän läheisemmäksi, olin hänestä riippuvainen. Joo mulla oli kotiäiti, jonka hoivissa olin ja hyvää huolta pitikn, mutta äitiin ei syntynyt sellaista henkistä suhdetta, kun isään. Isän kautta olen saanut paitsi kokea rakkautta, hyväksyntää, myös sitä kun rakkaus vanhempien välissä kiroaa ja se miten isä joskus äitiä kohteli rikkoi mun käsitykseni siitä pyhästä isästä, joka hän mulle siihen asti oli.

Vähitellen ristiriitaisten tunteitten kautta tajusin, että mun pitää muodostaa ihan omanlainen henkinen minä eikä isä voikaan olla mun heijastava peili. Siinä kohtaa lähdin hakemaan yhteyttä äitiini, naiseen. Teininä.

Ja siis miettimättä yhtään sukupuolia elin pikkulapsuuteni kuin poikana. Mielenkiinto kohdistui täysin poikatyypillisiin juttuihin ja pojat oli leikkikaverinakin.

Vasta 6-7 iässä aloin tutustua enemmän tyttöihin leikkikaverina. Opettelemaan nukkejuttuja ja kiiltokuvia. Kiiltikat ei ollu mun juttu, mutta nuket oli kun niissä leikeissä läpi kävin kaikkea elämään liittyvää.

Kaikkia tunteita, ihmissuhteita yms.

Mutta docista vielä palatakseni, Tunna on ihan turhaan alemmuuskompleksinen Rikun rinnalla. Näin katsoen mä en näe Tunnassa mitään väärää miehisyyttä enkä Rikussa oikeampaa miehisyyttä. Se on vaan Tunnan oma kokemus. Ja itse ainakin arvostan ihmisessä sitä herkkyyttä, kykyä olla heikko ja rehellinen.

Helppoa se ei ole välttämättä olla niin, mutta siihen kannattaa minusta pyrkiä. Itkevä mies on oikeasti vahva, koska antaa herkyydellekin luvan tulla.

Gaylord_Focker kirjoitti:

Ja siis miettimättä yhtään sukupuolia elin pikkulapsuuteni kuin poikana. Mielenkiinto kohdistui täysin poikatyypillisiin juttuihin ja pojat oli leikkikaverinakin.

Vasta 6-7 iässä aloin tutustua enemmän tyttöihin leikkikaverina. Opettelemaan nukkejuttuja ja kiiltokuvia. Kiiltikat ei ollu mun juttu, mutta nuket oli kun niissä leikeissä läpi kävin kaikkea elämään liittyvää.

Kaikkia tunteita, ihmissuhteita yms.

Mutta docista vielä palatakseni, Tunna on ihan turhaan alemmuuskompleksinen Rikun rinnalla. Näin katsoen mä en näe Tunnassa mitään väärää miehisyyttä enkä Rikussa oikeampaa miehisyyttä. Se on vaan Tunnan oma kokemus. Ja itse ainakin arvostan ihmisessä sitä herkkyyttä, kykyä olla heikko ja rehellinen.

Helppoa se ei ole välttämättä olla niin, mutta siihen kannattaa minusta pyrkiä. Itkevä mies on oikeasti vahva, koska antaa herkyydellekin luvan tulla.

Ja mikä olis oleellisinta minusta, me ollaa kaikki vaan ihmisiä, täysin yks hailee mitä jalkojen välistä löytyy. Ihmisiä, tuntevia olentoja. Ja se on se mikä merkitsee, ei se sukuelin kun halutaan olla ihmisiä ihmisille, tuntevia olentoja.

Gaylord_Focker kirjoitti:

Ja mikä olis oleellisinta minusta, me ollaa kaikki vaan ihmisiä, täysin yks hailee mitä jalkojen välistä löytyy. Ihmisiä, tuntevia olentoja. Ja se on se mikä merkitsee, ei se sukuelin kun halutaan olla ihmisiä ihmisille, tuntevia olentoja.

Iskulause, unohda kuori, kohtaa sisin. Nyt päivänjatkoja. :)

Gaylord_Focker kirjoitti:

Katselin docin ja ihan samanlaista ajatusta tuli vastaan, mitä itsekin olen asiasta ajatellu. Myös ihan tuttuja juttu mm. isän kunnioittamisen tarpeesta, isän silmissä näyttämisestä, isän läsnäolosta jne. Ne on ollu mullekin tärkeitä ja merkittäviä asioita itsetunnon kehityksessä ja minäkuvan luomisessa.

Vaikka siis naissukupuolinen biologisesti olenkin, niin tässä juuri näki ja vahvistui se käsitys siitä omasta sukupuoli-identiteetistäkin. Hyvää rehellistä keskustelua, erittäin tervetullutta ja kannattavaa kaikinpuolin.

Mitä jäin ja heräsin miettimään, niin jotenkin lapsena koin isän läheisemmäksi, olin hänestä riippuvainen. Joo mulla oli kotiäiti, jonka hoivissa olin ja hyvää huolta pitikn, mutta äitiin ei syntynyt sellaista henkistä suhdetta, kun isään. Isän kautta olen saanut paitsi kokea rakkautta, hyväksyntää, myös sitä kun rakkaus vanhempien välissä kiroaa ja se miten isä joskus äitiä kohteli rikkoi mun käsitykseni siitä pyhästä isästä, joka hän mulle siihen asti oli.

Vähitellen ristiriitaisten tunteitten kautta tajusin, että mun pitää muodostaa ihan omanlainen henkinen minä eikä isä voikaan olla mun heijastava peili. Siinä kohtaa lähdin hakemaan yhteyttä äitiini, naiseen. Teininä.

No mä muistelin, että mä pein omaa ukkia esikuvana itselle. Ja siinä oli mies aikaansa edellä.

Kun karjanpito loppui, oli ukki kotona hommissa siinä missä mummokin. Yhdessä touhusivat ihan arkiaskareita. Ukki voiteli piirakoita ja tiskasi astioita. Kävi lehden ja teki ihan mitä vaan...vaikka kastikkeen. :o)

Kuitenkin ukki oli 1914 muistaakseni syntynyt, sodan käynyt mies. :o)

Luultavasti munkin poika tulee tietämään ukin perinnön... Ja tietää miksi hänen ukkinsa, minun isä on heikko miehenä, ihmisenä. Ja osaa vapautua siitä pois...

Niin ja äiti mulla taas on ollut se, joka on painottanut näitä kaikkia huomioita jo pienestä pitäen. Toisaalta on ollut itse naisena sellainen ei stereotyyppinen prinssessatyyppi, vaan hieman äijämäinen muumimamma. :oD

Disse kirjoitti:

No mä muistelin, että mä pein omaa ukkia esikuvana itselle. Ja siinä oli mies aikaansa edellä.

Kun karjanpito loppui, oli ukki kotona hommissa siinä missä mummokin. Yhdessä touhusivat ihan arkiaskareita. Ukki voiteli piirakoita ja tiskasi astioita. Kävi lehden ja teki ihan mitä vaan...vaikka kastikkeen. :o)

Kuitenkin ukki oli 1914 muistaakseni syntynyt, sodan käynyt mies. :o)

Luultavasti munkin poika tulee tietämään ukin perinnön... Ja tietää miksi hänen ukkinsa, minun isä on heikko miehenä, ihmisenä. Ja osaa vapautua siitä pois...

Niin ja äiti mulla taas on ollut se, joka on painottanut näitä kaikkia huomioita jo pienestä pitäen. Toisaalta on ollut itse naisena sellainen ei stereotyyppinen prinssessatyyppi, vaan hieman äijämäinen muumimamma. :oD

Jokaisella on joku johon luo katseensa ja se joku joka vastaa sun katseeseen tulee läheiseksi.

Juu, mun äitikin on epätyypillinen naistyyppi sikäli, ettei hänkään ole kokenut olevansa varsinaisesti kumpikaan sukupuoli. Mutta ajan hengessä kuitenkin kopioinut naistyypillisen pukeutumisen, kunnes se yleisö jota varten hän pukeutui jäi taakse.

Äitikin vaihtoi nuorempana autoon öljyjä yms. Mikä nyt ei enää onnistu fyysisistä syistä, mutta silleen kans ei mikään prinsessa, joka ei käsiään sotkisi.

Prinsessasta tuli mieleen yks keltainen himpsumekko muksuna. Kaikki kehui kuinka kaunis mekko ja tytöt pitää mekkoa. Sitten piti se mekko pukea päälle, kun löhdettiin kylään. Ja muistan vaan ne aikuisten mammojen sanat, miten nätti mekko ja tytöt putää mekkija. Ja yritin sisukkaasti edes viihtyä siinä, mutta mitään ylpeyttä en siitä tuntenut.


Naisilla kun voi olla sellainen imago ylpeys, että laittautuu itseään varten tuntien ikään kuin ylpeyttä naiseudestaan. Multa puuttuu se kokonaan.

Riittää, että on siisti ja puhdas. Kunnioittaa silleen ympärillä eläviään. Mutta mitään ylpeyttä habituksesta en tunne. Täysin epärelevanttia elämän kannalta, minusta.

Mutta sä voit isänä funtsia just kokemuksias ja jutella poikas kanssa, niin kun teetkin. Mutta myös tytär katsoo isää miehen mallina, ole sellainen isä millaisia miehiä tyttärelles lähipiiriin toivot. Se malli löytyy kotoa. :)

Gaylord_Focker kirjoitti:

Iskulause, unohda kuori, kohtaa sisin. Nyt päivänjatkoja. :)

Hyvä keskustelu oli toi joo...

Ja Tunnan ajatukset voi jakaa hyvin tätä palstaa katsomalla, monella on omaa maskuliinisuuttaan kohtaan omituisia odotuksia ja oletuksia. Ja ne tulee itsestä.

Jotenkin muistuu tuo Hellstenin tuumaus jostain kohtaa, että kuitenkin meissä on se maskuliiininen ja feminiininen puoli, jos tuolla toksisella maskuliinisuudella ajetaan se feminiininen puoli pois, ei voida kohdata naista, tai muutenkin toista ihmistä oikein.

Mutta palaillaan... :o)

Disse kirjoitti:

Hyvä keskustelu oli toi joo...

Ja Tunnan ajatukset voi jakaa hyvin tätä palstaa katsomalla, monella on omaa maskuliinisuuttaan kohtaan omituisia odotuksia ja oletuksia. Ja ne tulee itsestä.

Jotenkin muistuu tuo Hellstenin tuumaus jostain kohtaa, että kuitenkin meissä on se maskuliiininen ja feminiininen puoli, jos tuolla toksisella maskuliinisuudella ajetaan se feminiininen puoli pois, ei voida kohdata naista, tai muutenkin toista ihmistä oikein.

Mutta palaillaan... :o)

Tytöt haluavat menestyä niin koulussa, kotona kuin harrastuksissa. Murrosiässä tytöistä tulee helposti suorittajia myös ulkonäköasioissa.

- Hyvän itsetunnon siemenet kylvetään lapseen jo varhain. Tyttöjä pitäisi kannustaa pitämään itseään arvokkaina, muistuttaa asiantuntijalääkäri ja lastenpsykiatrian erikoislääkäri Raisa Cacciatore Väestöliitosta.


Lapsen minäkuva rakentuu hyväksynnästä ja leikistä

Jo vauva aistii hyväksyntää ihokosketuksista, tasapainoaistin tarinoista ja hyväksyvistä hyminöistä sekä katseista. Vauva rakentaa kontaktin pohjalta minäkuvaansa.

- Se, onko hyvä asia olla tyttö, josta joskus kasvaa nainen, on iso kysymys. Tyttö katsoo siinä paljolti mallia äidistään, tai niistä naisista, joita hänen ympärillään on: ovatko he tyytyväisiä siihen, minkälaisia he ovat naisina ja miten ympäristö suhtautuu naiseuteen, arvostavasti vai rumasti, selittää Raisa Cacciatore.

Lapsi rakentaa omaa identiteettiään tyttönä tai poikana leikin avulla. Siksi leikissä on usein sukupuolelle ominaisia piirteitä.

- Kyllä meidän naisten täytyy hyväksyä myös se kauhean kliseinen naiskuva ja pienten tyttöjen rakkaus prinsessaleikkeihin. Tämä on osa naiseutta, ja tässä iässä pikkuinen tyttö työstää tätä roolia. Kyllä tyttö ehtii myöhemmin oppia kaikki muutkin roolit ja valita aikanaan minkä vain, mutta se on yksi unelma, että " minusta tulee maailman naisellisin nainen".

- Miksi me emme siis anna tyttöjen leikkiä pitsimekoissa ja sanoa juuri noin. Tytöt ovat ihania ja tärkeitä prinsessoja, Raisa Cacciatore hymyilee.


Tytöt haluavat olla riittäviä

Tytöt ja pojat ovat erilaisia jo pieninä vauvoina. Kaikki vauvat ihastuvat keskusteleviin kasvoihin, mutta tyttövauvat viihtyvät vuorovaikutuksessa kasvojen kanssa pidempään. Poikavauvat kiinnittävät huomionsa liikkuvaan mobileen nopeammin kuin tytöt.

- Tytöt ovat hirveän herkkiä ja sensitiivisiä ihmissuhteessa olemiselle. Tytöt haluavat saada hyväksyntää ja tuntea, että he riittävät. Siksi heistä tulee helposti kilttejä. He ovat hyvin tarkkoja huomaamaan, mitä heiltä odotetaan ja mitä toiveita ympäristöstä tulee, Cacciatore selittää.

Tytön minäkuvan rakentuminen. Kuva: Stock.xchng

Viime vuosina on oltu huolissaan erityisesti pojista. Kun pojat eivät opi koulussa, he häiriköivät ja ovat vaarassa syrjäytyä. Tytöillä on kuitenkin omat ongelmansa. Tytöistä tulee helposti suorittajia: he haluavat menestyä niin koulussa, kotona kuin harrastuksissa.

- Tytöt janoavat hyväksyntää myös opettajalta ja ottavat koulussa pärjäämisestä enemmän paineita kuin pojat. Monet tytöt myös uupuvat sen taakan alla, Cacciatore varoittaa.


Tytöt oireilevat sisäänpäin

Jokaisella lapsella on herkkyysvaiheensa, joka alkaa murrosiän hormonitoiminnan myötä. Herkkyysvaiheessakin tytöt ja pojat reagoivat eri tavoin. Tytöt uupuvat vaatimusten synnyttämissä paineissa ja kääntävät aggression helpommin itseään vastaan, kun pojat näyttävät aggressionsa ulospäin.

- Tytöillä ne oireet tulevat usein sisäänpäin – he yrittävät muokata itseään vielä paremmaksi. Tai sitten he ikään kuin rankaisevat itseään siitä, että eivät ole riittävän hyviä. Se voi olla laihduttamista, oksentamista, itsetuhoisuutta, viiltelyä, tupakkaa, alkoholia, huumeita tai oman kehon mitätöintiä, Väestöliiton asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore luettelee.

Nuorille tytöille seksistä voi tulla yksi keino etsiä läheisyyttä, syliä ja hyväksyntää.

Anonyymi kirjoitti:

Tytöt haluavat menestyä niin koulussa, kotona kuin harrastuksissa. Murrosiässä tytöistä tulee helposti suorittajia myös ulkonäköasioissa.

- Hyvän itsetunnon siemenet kylvetään lapseen jo varhain. Tyttöjä pitäisi kannustaa pitämään itseään arvokkaina, muistuttaa asiantuntijalääkäri ja lastenpsykiatrian erikoislääkäri Raisa Cacciatore Väestöliitosta.


Lapsen minäkuva rakentuu hyväksynnästä ja leikistä

Jo vauva aistii hyväksyntää ihokosketuksista, tasapainoaistin tarinoista ja hyväksyvistä hyminöistä sekä katseista. Vauva rakentaa kontaktin pohjalta minäkuvaansa.

- Se, onko hyvä asia olla tyttö, josta joskus kasvaa nainen, on iso kysymys. Tyttö katsoo siinä paljolti mallia äidistään, tai niistä naisista, joita hänen ympärillään on: ovatko he tyytyväisiä siihen, minkälaisia he ovat naisina ja miten ympäristö suhtautuu naiseuteen, arvostavasti vai rumasti, selittää Raisa Cacciatore.

Lapsi rakentaa omaa identiteettiään tyttönä tai poikana leikin avulla. Siksi leikissä on usein sukupuolelle ominaisia piirteitä.

- Kyllä meidän naisten täytyy hyväksyä myös se kauhean kliseinen naiskuva ja pienten tyttöjen rakkaus prinsessaleikkeihin. Tämä on osa naiseutta, ja tässä iässä pikkuinen tyttö työstää tätä roolia. Kyllä tyttö ehtii myöhemmin oppia kaikki muutkin roolit ja valita aikanaan minkä vain, mutta se on yksi unelma, että " minusta tulee maailman naisellisin nainen".

- Miksi me emme siis anna tyttöjen leikkiä pitsimekoissa ja sanoa juuri noin. Tytöt ovat ihania ja tärkeitä prinsessoja, Raisa Cacciatore hymyilee.


Tytöt haluavat olla riittäviä

Tytöt ja pojat ovat erilaisia jo pieninä vauvoina. Kaikki vauvat ihastuvat keskusteleviin kasvoihin, mutta tyttövauvat viihtyvät vuorovaikutuksessa kasvojen kanssa pidempään. Poikavauvat kiinnittävät huomionsa liikkuvaan mobileen nopeammin kuin tytöt.

- Tytöt ovat hirveän herkkiä ja sensitiivisiä ihmissuhteessa olemiselle. Tytöt haluavat saada hyväksyntää ja tuntea, että he riittävät. Siksi heistä tulee helposti kilttejä. He ovat hyvin tarkkoja huomaamaan, mitä heiltä odotetaan ja mitä toiveita ympäristöstä tulee, Cacciatore selittää.

Tytön minäkuvan rakentuminen. Kuva: Stock.xchng

Viime vuosina on oltu huolissaan erityisesti pojista. Kun pojat eivät opi koulussa, he häiriköivät ja ovat vaarassa syrjäytyä. Tytöillä on kuitenkin omat ongelmansa. Tytöistä tulee helposti suorittajia: he haluavat menestyä niin koulussa, kotona kuin harrastuksissa.

- Tytöt janoavat hyväksyntää myös opettajalta ja ottavat koulussa pärjäämisestä enemmän paineita kuin pojat. Monet tytöt myös uupuvat sen taakan alla, Cacciatore varoittaa.


Tytöt oireilevat sisäänpäin

Jokaisella lapsella on herkkyysvaiheensa, joka alkaa murrosiän hormonitoiminnan myötä. Herkkyysvaiheessakin tytöt ja pojat reagoivat eri tavoin. Tytöt uupuvat vaatimusten synnyttämissä paineissa ja kääntävät aggression helpommin itseään vastaan, kun pojat näyttävät aggressionsa ulospäin.

- Tytöillä ne oireet tulevat usein sisäänpäin – he yrittävät muokata itseään vielä paremmaksi. Tai sitten he ikään kuin rankaisevat itseään siitä, että eivät ole riittävän hyviä. Se voi olla laihduttamista, oksentamista, itsetuhoisuutta, viiltelyä, tupakkaa, alkoholia, huumeita tai oman kehon mitätöintiä, Väestöliiton asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore luettelee.

Nuorille tytöille seksistä voi tulla yksi keino etsiä läheisyyttä, syliä ja hyväksyntää.

Tytöt ovat suorittajia myös ulkonäössään

Murrosiässä tytöt peilaavat itseään muuhun maailmaan. Media on täynnä täydellisen näköisiä tyttöjä ja näitä superlaihoja, kauniita malleja tytöt ihailevat ja ahdistuvat. Nuorille pitää kertoa, että mallien valokuvat ovat käsiteltyjä, eivät täysin todellisia.

- Ulkonäkökeskeisyys ja pinnallisuus ovat nykypäivän riskejä. Jos koko riittävyys ja hyväksyttävyys tulee siitä, ovatko oma keho, kasvot, rinnat, lantio ja sääret juuri sellaiset kuin pitää, niin suomalaisilla geeneillä kyllä pulassa ollaan.

Tytön minäkuvan rakentuminen. Kuva: Stock.xchng

Mikään valistus ei mene perille, jos nuorella ei ole kokemusta siitä, että hän on arvokas. Jos lapsella ei ole sitä kokemusta, hänelle on turha jankuttaa sitä, että kannattaa syödä kunnon ruokaa, nukkua ja liikkua riittävästi, olla käyttämättä päihteitä ja huumeita sekä olla ryhtymättä toisten yllytyksestä seksiin. Arvottomuuden kokemus ja siihen liittyvä ”mitä väliä”-asenne eivät ole myötäsyntyisiä ominaisuuksia. Ne ovat peräisin vuorovaikutuksesta tai sen puutteesta.

- Missä on ne arvot? Minkä vuoksi elän? Mikä on oikeasti tärkeää? Voinko elää sellaista elämää, joka on omien arvojeni mukaista? Tätä arvokeskustelua kaivataan koteihin ja kouluihin pinnallisuuden vastapainoksi, Cacciatore penää.


Vahva itsetunto suojaa kiltin tytön syndroomalta

- Vahva itsetunto suojaa kiltin tytön syndroomalta. Jos tietää, mitä on ja on sinut sen kanssa, ei tarvitse koko ajan päteä ja suorittaa, Cacciatore muistuttaa ja varoittaa samalla:

- Kehuminen on vähän sellainen kaksiteräinen miekka. Jos lasta vain kehutaan, se on toki ihanaa, mutta siitä voi tulla myös sellainen olo, että koko ajan pitää olla parempi ja suorittaa niitä kehuja. Itsetunnon ja minäkuvan parantaminen on tärkeää monilla tavoilla ja yksi on se, että lapsen kanssa lököillään ilman suorituspaineita. Myös koskettaminen on ihan mielettömän tärkeää eli se, miten lasta kosketetaan, pidetäänkö sylissä ja halutaanko lähelle.

- Tytöille pitää antaa aikaa, syliä ja hyväksyviä katseita niin isiltä kuin äideiltä sekä itseään arvostavan aikuisen malli. Kyllähän syrjäytymisen ja pärjäämisen keinot keksitään ja otetaan paljolti mallioppimisen kautta. Äiti, joka on sinut itsensä kanssa, kokee olevansa riittävä ja on tyytyväinen elämäänsä, on erittäin hyvän itsetunnon malli myös tyttärelle, Raisa Cacciatore muistuttaa.

- On tärkeää opettaa pienille tytöille, että normaalia ei ole täydellisyys. Totta kai on vaivoja, läskiä, selluliittia, ihokarvoja, päänsärkyä, vatsakipua ja vaihdevuosia. Mutta mitä siitä? Meillä kaikilla on vikamme ja vaivamme, eikä pelkkää täydellisyyttä ole olemassa. Näillä mennään, tämä on riittävää ja tämä on kivaa ja tämä on elämisen arvoista elämää.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/03/01/mista-pienet-tytot-tehty

Anonyymi kirjoitti:

Tytöt ovat suorittajia myös ulkonäössään

Murrosiässä tytöt peilaavat itseään muuhun maailmaan. Media on täynnä täydellisen näköisiä tyttöjä ja näitä superlaihoja, kauniita malleja tytöt ihailevat ja ahdistuvat. Nuorille pitää kertoa, että mallien valokuvat ovat käsiteltyjä, eivät täysin todellisia.

- Ulkonäkökeskeisyys ja pinnallisuus ovat nykypäivän riskejä. Jos koko riittävyys ja hyväksyttävyys tulee siitä, ovatko oma keho, kasvot, rinnat, lantio ja sääret juuri sellaiset kuin pitää, niin suomalaisilla geeneillä kyllä pulassa ollaan.

Tytön minäkuvan rakentuminen. Kuva: Stock.xchng

Mikään valistus ei mene perille, jos nuorella ei ole kokemusta siitä, että hän on arvokas. Jos lapsella ei ole sitä kokemusta, hänelle on turha jankuttaa sitä, että kannattaa syödä kunnon ruokaa, nukkua ja liikkua riittävästi, olla käyttämättä päihteitä ja huumeita sekä olla ryhtymättä toisten yllytyksestä seksiin. Arvottomuuden kokemus ja siihen liittyvä ”mitä väliä”-asenne eivät ole myötäsyntyisiä ominaisuuksia. Ne ovat peräisin vuorovaikutuksesta tai sen puutteesta.

- Missä on ne arvot? Minkä vuoksi elän? Mikä on oikeasti tärkeää? Voinko elää sellaista elämää, joka on omien arvojeni mukaista? Tätä arvokeskustelua kaivataan koteihin ja kouluihin pinnallisuuden vastapainoksi, Cacciatore penää.


Vahva itsetunto suojaa kiltin tytön syndroomalta

- Vahva itsetunto suojaa kiltin tytön syndroomalta. Jos tietää, mitä on ja on sinut sen kanssa, ei tarvitse koko ajan päteä ja suorittaa, Cacciatore muistuttaa ja varoittaa samalla:

- Kehuminen on vähän sellainen kaksiteräinen miekka. Jos lasta vain kehutaan, se on toki ihanaa, mutta siitä voi tulla myös sellainen olo, että koko ajan pitää olla parempi ja suorittaa niitä kehuja. Itsetunnon ja minäkuvan parantaminen on tärkeää monilla tavoilla ja yksi on se, että lapsen kanssa lököillään ilman suorituspaineita. Myös koskettaminen on ihan mielettömän tärkeää eli se, miten lasta kosketetaan, pidetäänkö sylissä ja halutaanko lähelle.

- Tytöille pitää antaa aikaa, syliä ja hyväksyviä katseita niin isiltä kuin äideiltä sekä itseään arvostavan aikuisen malli. Kyllähän syrjäytymisen ja pärjäämisen keinot keksitään ja otetaan paljolti mallioppimisen kautta. Äiti, joka on sinut itsensä kanssa, kokee olevansa riittävä ja on tyytyväinen elämäänsä, on erittäin hyvän itsetunnon malli myös tyttärelle, Raisa Cacciatore muistuttaa.

- On tärkeää opettaa pienille tytöille, että normaalia ei ole täydellisyys. Totta kai on vaivoja, läskiä, selluliittia, ihokarvoja, päänsärkyä, vatsakipua ja vaihdevuosia. Mutta mitä siitä? Meillä kaikilla on vikamme ja vaivamme, eikä pelkkää täydellisyyttä ole olemassa. Näillä mennään, tämä on riittävää ja tämä on kivaa ja tämä on elämisen arvoista elämää.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/03/01/mista-pienet-tytot-tehty

Tärkeää opettaa olemaan ihminen, eikä joku sukupuolen arkkityyppi. Ihmisten keksintöä muutenkin koko mieheys ja naiseus.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/07/onko-tyttojen-ja-poikien-aivoissa-eroja-huippututkijat-vastaavat

Eikä ne aivotkaan nyt niin erilaiset ole, että niistäkään pitäisi vouhkata, mitä tytöt on mitä pojat on.

Anonyymi kirjoitti:

Tytöt ovat suorittajia myös ulkonäössään

Murrosiässä tytöt peilaavat itseään muuhun maailmaan. Media on täynnä täydellisen näköisiä tyttöjä ja näitä superlaihoja, kauniita malleja tytöt ihailevat ja ahdistuvat. Nuorille pitää kertoa, että mallien valokuvat ovat käsiteltyjä, eivät täysin todellisia.

- Ulkonäkökeskeisyys ja pinnallisuus ovat nykypäivän riskejä. Jos koko riittävyys ja hyväksyttävyys tulee siitä, ovatko oma keho, kasvot, rinnat, lantio ja sääret juuri sellaiset kuin pitää, niin suomalaisilla geeneillä kyllä pulassa ollaan.

Tytön minäkuvan rakentuminen. Kuva: Stock.xchng

Mikään valistus ei mene perille, jos nuorella ei ole kokemusta siitä, että hän on arvokas. Jos lapsella ei ole sitä kokemusta, hänelle on turha jankuttaa sitä, että kannattaa syödä kunnon ruokaa, nukkua ja liikkua riittävästi, olla käyttämättä päihteitä ja huumeita sekä olla ryhtymättä toisten yllytyksestä seksiin. Arvottomuuden kokemus ja siihen liittyvä ”mitä väliä”-asenne eivät ole myötäsyntyisiä ominaisuuksia. Ne ovat peräisin vuorovaikutuksesta tai sen puutteesta.

- Missä on ne arvot? Minkä vuoksi elän? Mikä on oikeasti tärkeää? Voinko elää sellaista elämää, joka on omien arvojeni mukaista? Tätä arvokeskustelua kaivataan koteihin ja kouluihin pinnallisuuden vastapainoksi, Cacciatore penää.


Vahva itsetunto suojaa kiltin tytön syndroomalta

- Vahva itsetunto suojaa kiltin tytön syndroomalta. Jos tietää, mitä on ja on sinut sen kanssa, ei tarvitse koko ajan päteä ja suorittaa, Cacciatore muistuttaa ja varoittaa samalla:

- Kehuminen on vähän sellainen kaksiteräinen miekka. Jos lasta vain kehutaan, se on toki ihanaa, mutta siitä voi tulla myös sellainen olo, että koko ajan pitää olla parempi ja suorittaa niitä kehuja. Itsetunnon ja minäkuvan parantaminen on tärkeää monilla tavoilla ja yksi on se, että lapsen kanssa lököillään ilman suorituspaineita. Myös koskettaminen on ihan mielettömän tärkeää eli se, miten lasta kosketetaan, pidetäänkö sylissä ja halutaanko lähelle.

- Tytöille pitää antaa aikaa, syliä ja hyväksyviä katseita niin isiltä kuin äideiltä sekä itseään arvostavan aikuisen malli. Kyllähän syrjäytymisen ja pärjäämisen keinot keksitään ja otetaan paljolti mallioppimisen kautta. Äiti, joka on sinut itsensä kanssa, kokee olevansa riittävä ja on tyytyväinen elämäänsä, on erittäin hyvän itsetunnon malli myös tyttärelle, Raisa Cacciatore muistuttaa.

- On tärkeää opettaa pienille tytöille, että normaalia ei ole täydellisyys. Totta kai on vaivoja, läskiä, selluliittia, ihokarvoja, päänsärkyä, vatsakipua ja vaihdevuosia. Mutta mitä siitä? Meillä kaikilla on vikamme ja vaivamme, eikä pelkkää täydellisyyttä ole olemassa. Näillä mennään, tämä on riittävää ja tämä on kivaa ja tämä on elämisen arvoista elämää.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/03/01/mista-pienet-tytot-tehty

Mainiota. Incelit voisivat ottaa vähän mallia meistä suorituskeskeisistä tytöistä.

Hups. Sen jälkeen he eivät taitaisikaan olla enää inceleitä... 😁

Gaylord_Focker kirjoitti:

Tärkeää opettaa olemaan ihminen, eikä joku sukupuolen arkkityyppi. Ihmisten keksintöä muutenkin koko mieheys ja naiseus.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/07/onko-tyttojen-ja-poikien-aivoissa-eroja-huippututkijat-vastaavat

Eikä ne aivotkaan nyt niin erilaiset ole, että niistäkään pitäisi vouhkata, mitä tytöt on mitä pojat on.

Pisa-testeissä tytöt ovat menneet matematiikassa poikien ohi aikoja sitten . Vaikka käytännössä se ei jatko-opinnoissa näykään.. tytöillä on heikompi usko omiin kykyihinsä kuin pojilla ( matematiikassa siis) . Mainitsin vain, kun tuossa 2016 tehdyssä jutussa sitä niin kovasti korostetaan.

"– Eroja tyttöjen ja poikien aivoissa on raportoitu, mutta metatasolla niiden toistettavuus hankalaa, Alho sanoo.

Metataso tarkoittaa sitä, että sama ero löytyisi useissa eri tutkimuksissa. Usein näin ei käy."

W.

Anonyymi kirjoitti:

Pisa-testeissä tytöt ovat menneet matematiikassa poikien ohi aikoja sitten . Vaikka käytännössä se ei jatko-opinnoissa näykään.. tytöillä on heikompi usko omiin kykyihinsä kuin pojilla ( matematiikassa siis) . Mainitsin vain, kun tuossa 2016 tehdyssä jutussa sitä niin kovasti korostetaan.

"– Eroja tyttöjen ja poikien aivoissa on raportoitu, mutta metatasolla niiden toistettavuus hankalaa, Alho sanoo.

Metataso tarkoittaa sitä, että sama ero löytyisi useissa eri tutkimuksissa. Usein näin ei käy."

W.

Niin tyttöjen pisakokeet lienee hyviä siksi, että tytöt on orientoituneempia, kun keskimäärin ikäisensä kundit.

Gaylord_Focker kirjoitti:

Tärkeää opettaa olemaan ihminen, eikä joku sukupuolen arkkityyppi. Ihmisten keksintöä muutenkin koko mieheys ja naiseus.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/07/onko-tyttojen-ja-poikien-aivoissa-eroja-huippututkijat-vastaavat

Eikä ne aivotkaan nyt niin erilaiset ole, että niistäkään pitäisi vouhkata, mitä tytöt on mitä pojat on.

Kaikista näistä tietoisena ja allekirjoittaen en ymmärrä miksi biologia pitää kokonaan kiistää. Ei sukupuolet ole mitään ihmisen keksimiä asioita, paitsi ehkä jossain abstraktissa metameta-diskurssissa.
Vähän sama kuin luoja vs tiede. Kaikki on nykyään niin mustavalkoista. Ihan rinnan voi elää ensisilmäyksellä vastakkaisetkin näkemykset, kun vaan rehellisesti vaivaa niitä mies-tai naisaivojaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tytöt ovat suorittajia myös ulkonäössään

Murrosiässä tytöt peilaavat itseään muuhun maailmaan. Media on täynnä täydellisen näköisiä tyttöjä ja näitä superlaihoja, kauniita malleja tytöt ihailevat ja ahdistuvat. Nuorille pitää kertoa, että mallien valokuvat ovat käsiteltyjä, eivät täysin todellisia.

- Ulkonäkökeskeisyys ja pinnallisuus ovat nykypäivän riskejä. Jos koko riittävyys ja hyväksyttävyys tulee siitä, ovatko oma keho, kasvot, rinnat, lantio ja sääret juuri sellaiset kuin pitää, niin suomalaisilla geeneillä kyllä pulassa ollaan.

Tytön minäkuvan rakentuminen. Kuva: Stock.xchng

Mikään valistus ei mene perille, jos nuorella ei ole kokemusta siitä, että hän on arvokas. Jos lapsella ei ole sitä kokemusta, hänelle on turha jankuttaa sitä, että kannattaa syödä kunnon ruokaa, nukkua ja liikkua riittävästi, olla käyttämättä päihteitä ja huumeita sekä olla ryhtymättä toisten yllytyksestä seksiin. Arvottomuuden kokemus ja siihen liittyvä ”mitä väliä”-asenne eivät ole myötäsyntyisiä ominaisuuksia. Ne ovat peräisin vuorovaikutuksesta tai sen puutteesta.

- Missä on ne arvot? Minkä vuoksi elän? Mikä on oikeasti tärkeää? Voinko elää sellaista elämää, joka on omien arvojeni mukaista? Tätä arvokeskustelua kaivataan koteihin ja kouluihin pinnallisuuden vastapainoksi, Cacciatore penää.


Vahva itsetunto suojaa kiltin tytön syndroomalta

- Vahva itsetunto suojaa kiltin tytön syndroomalta. Jos tietää, mitä on ja on sinut sen kanssa, ei tarvitse koko ajan päteä ja suorittaa, Cacciatore muistuttaa ja varoittaa samalla:

- Kehuminen on vähän sellainen kaksiteräinen miekka. Jos lasta vain kehutaan, se on toki ihanaa, mutta siitä voi tulla myös sellainen olo, että koko ajan pitää olla parempi ja suorittaa niitä kehuja. Itsetunnon ja minäkuvan parantaminen on tärkeää monilla tavoilla ja yksi on se, että lapsen kanssa lököillään ilman suorituspaineita. Myös koskettaminen on ihan mielettömän tärkeää eli se, miten lasta kosketetaan, pidetäänkö sylissä ja halutaanko lähelle.

- Tytöille pitää antaa aikaa, syliä ja hyväksyviä katseita niin isiltä kuin äideiltä sekä itseään arvostavan aikuisen malli. Kyllähän syrjäytymisen ja pärjäämisen keinot keksitään ja otetaan paljolti mallioppimisen kautta. Äiti, joka on sinut itsensä kanssa, kokee olevansa riittävä ja on tyytyväinen elämäänsä, on erittäin hyvän itsetunnon malli myös tyttärelle, Raisa Cacciatore muistuttaa.

- On tärkeää opettaa pienille tytöille, että normaalia ei ole täydellisyys. Totta kai on vaivoja, läskiä, selluliittia, ihokarvoja, päänsärkyä, vatsakipua ja vaihdevuosia. Mutta mitä siitä? Meillä kaikilla on vikamme ja vaivamme, eikä pelkkää täydellisyyttä ole olemassa. Näillä mennään, tämä on riittävää ja tämä on kivaa ja tämä on elämisen arvoista elämää.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/03/01/mista-pienet-tytot-tehty

Valitettavasti tämän ulkonäkökeskeisyyden vuoksi myös pojat kokevat valtavia ulkonäköpaineita. Se on huonoa kehitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikista näistä tietoisena ja allekirjoittaen en ymmärrä miksi biologia pitää kokonaan kiistää. Ei sukupuolet ole mitään ihmisen keksimiä asioita, paitsi ehkä jossain abstraktissa metameta-diskurssissa.
Vähän sama kuin luoja vs tiede. Kaikki on nykyään niin mustavalkoista. Ihan rinnan voi elää ensisilmäyksellä vastakkaisetkin näkemykset, kun vaan rehellisesti vaivaa niitä mies-tai naisaivojaan.

Ehkä hän tarkoitti naisellisuus ja miehekkyys... ne on ihmisen keksimiä määritteitä stereotypioineen.

Tosin jokaiselle nekin on käsittääkseni erilaisia, kuten värit ja maut...

Mutta jokaisella on tietty käsitys noista... ja ne on kyllä ihan ihmisen keksimää. Eri kulttuureissakin on eroja.

Disse kirjoitti:

Ehkä hän tarkoitti naisellisuus ja miehekkyys... ne on ihmisen keksimiä määritteitä stereotypioineen.

Tosin jokaiselle nekin on käsittääkseni erilaisia, kuten värit ja maut...

Mutta jokaisella on tietty käsitys noista... ja ne on kyllä ihan ihmisen keksimää. Eri kulttuureissakin on eroja.

Onhan se sukupuolityypillistä käytöstä, naisellisuus/miehisyys. Ongelma siitä tulee vasta jos henkilöltä vaaditaan sukupuolelleen tyypillistä käytöstä, tai se kielletään.

Olen aina sanonut ja ajatellut, että ensin ollaan ihmisiä ja sitten sukupuolta, koska siten mut on kasvatettu.

Kun puhutaan suvaitsevaisuudesta, tulisi suvaita myös niitä änkyröitä ja ymmärtää että he kokevat asioita omista lähtökohdistaan käsin. Kaikki vastakkainasettelu on turhaa energian tuhlaamista. Vähemmän joko/tai-ajattelua ja enemmän sekä/että!

Anonyymi kirjoitti:

Onhan se sukupuolityypillistä käytöstä, naisellisuus/miehisyys. Ongelma siitä tulee vasta jos henkilöltä vaaditaan sukupuolelleen tyypillistä käytöstä, tai se kielletään.

Olen aina sanonut ja ajatellut, että ensin ollaan ihmisiä ja sitten sukupuolta, koska siten mut on kasvatettu.

Kun puhutaan suvaitsevaisuudesta, tulisi suvaita myös niitä änkyröitä ja ymmärtää että he kokevat asioita omista lähtökohdistaan käsin. Kaikki vastakkainasettelu on turhaa energian tuhlaamista. Vähemmän joko/tai-ajattelua ja enemmän sekä/että!

Niin ja oon tietoinen kaikista mahdollisista välimalleista akselilla nainen-mies. Ei tartte sivistää:)

" jos jotain sanoo suoraan miesten avuttomuudesta käsitellä tunteita, "

Mutta kun siitä tehdään jonkinlainen oletus, että miehet ja sitä myötä jokainen mies on jotenkin avuton käsittelemään tunteitaan. Ja että naisille tyypillinen tapa puhua, puhua ja puhua ja jakaa niitä olisi se oikea ja parempi tapa.

Kyllä minäkin itkeä osaan. Itken heti, kun tulee sellainen asia vastaan, jonka koen itkemällä edes hetkellisesti paremmaksi muuttuvan tai edes paremman olon tekevän. Kaksi kyyneltä on riittänyt viime 30 vuodessa.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan se sukupuolityypillistä käytöstä, naisellisuus/miehisyys. Ongelma siitä tulee vasta jos henkilöltä vaaditaan sukupuolelleen tyypillistä käytöstä, tai se kielletään.

Olen aina sanonut ja ajatellut, että ensin ollaan ihmisiä ja sitten sukupuolta, koska siten mut on kasvatettu.

Kun puhutaan suvaitsevaisuudesta, tulisi suvaita myös niitä änkyröitä ja ymmärtää että he kokevat asioita omista lähtökohdistaan käsin. Kaikki vastakkainasettelu on turhaa energian tuhlaamista. Vähemmän joko/tai-ajattelua ja enemmän sekä/että!

Ymmärtää joo, mutta ei hyväksyä, kuten jonkun Rajalan kommenttia Virtasesta. Voi sanoa, että junttimaista puhetta.

Ehkä setämieheks maininta on liikaa...🤔

Disse kirjoitti:

Ymmärtää joo, mutta ei hyväksyä, kuten jonkun Rajalan kommenttia Virtasesta. Voi sanoa, että junttimaista puhetta.

Ehkä setämieheks maininta on liikaa...🤔

Suvaitsemisesta ja ymmärtämisestä kirjoitinkin.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikista näistä tietoisena ja allekirjoittaen en ymmärrä miksi biologia pitää kokonaan kiistää. Ei sukupuolet ole mitään ihmisen keksimiä asioita, paitsi ehkä jossain abstraktissa metameta-diskurssissa.
Vähän sama kuin luoja vs tiede. Kaikki on nykyään niin mustavalkoista. Ihan rinnan voi elää ensisilmäyksellä vastakkaisetkin näkemykset, kun vaan rehellisesti vaivaa niitä mies-tai naisaivojaan.

Sukupuoliroolit on mieheys ja naiseus orietoituneita, sitä tarkoitan. Eihän biologiaa edes voi kiistää, monet transihmisetkin sen kiistää. Minä en ikinä.

Mutta sukupuoliroolitukset joutaisi jo romukoppaan. Samoin kun kuvitelmat, että miehen kuuluu, naisen kuuluu, normaalia on jne. Kaikki puusilmäiset ja vanhakantaiset yleistykset roskiin.

Disse kirjoitti:

Ehkä hän tarkoitti naisellisuus ja miehekkyys... ne on ihmisen keksimiä määritteitä stereotypioineen.

Tosin jokaiselle nekin on käsittääkseni erilaisia, kuten värit ja maut...

Mutta jokaisella on tietty käsitys noista... ja ne on kyllä ihan ihmisen keksimää. Eri kulttuureissakin on eroja.

Juu niitä juuri tarkoitin. 👍

Gaylord_Focker kirjoitti:

Sukupuoliroolit on mieheys ja naiseus orietoituneita, sitä tarkoitan. Eihän biologiaa edes voi kiistää, monet transihmisetkin sen kiistää. Minä en ikinä.

Mutta sukupuoliroolitukset joutaisi jo romukoppaan. Samoin kun kuvitelmat, että miehen kuuluu, naisen kuuluu, normaalia on jne. Kaikki puusilmäiset ja vanhakantaiset yleistykset roskiin.

No niinhän mä sanoin.

Gaylord_Focker kirjoitti:

Sukupuoliroolit on mieheys ja naiseus orietoituneita, sitä tarkoitan. Eihän biologiaa edes voi kiistää, monet transihmisetkin sen kiistää. Minä en ikinä.

Mutta sukupuoliroolitukset joutaisi jo romukoppaan. Samoin kun kuvitelmat, että miehen kuuluu, naisen kuuluu, normaalia on jne. Kaikki puusilmäiset ja vanhakantaiset yleistykset roskiin.

Mä myönnän oikein mielelläni kaikki faktat. Mutta en tue mitään mikä ei ole ajateltu laajemmin, kuin yhdeltä kantilta.
Biologia on faktaa niin pitkälle, kun sitä ymmärretään oikein.

Psykologia samoin, mutta hitusen monimutkaisempaa. Aivot tuo kiehtovan kiehtova elin. Kunpa tietäisin siitä kaiken, harmikseni tiedän vain murusen.

Mutta identiteettini tiedän, samoin kun keholliset tuntemukseni. Ne on ihan todellisia, eikä ne ole valtaväestön kaltaisia, mutta ihan yhtä normaaleja.

Senkin tiedän, ettei vastakkainasetteluja tarvita, jos kaikki on avoimia ymmärtämään moninaisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

No niinhän mä sanoin.

Ja? Sitä ei saisi todeta ääneen sitten kukaan muuko? Totesin silti mitä tarkoitin.

Gaylord_Focker kirjoitti:

Mä myönnän oikein mielelläni kaikki faktat. Mutta en tue mitään mikä ei ole ajateltu laajemmin, kuin yhdeltä kantilta.
Biologia on faktaa niin pitkälle, kun sitä ymmärretään oikein.

Psykologia samoin, mutta hitusen monimutkaisempaa. Aivot tuo kiehtovan kiehtova elin. Kunpa tietäisin siitä kaiken, harmikseni tiedän vain murusen.

Mutta identiteettini tiedän, samoin kun keholliset tuntemukseni. Ne on ihan todellisia, eikä ne ole valtaväestön kaltaisia, mutta ihan yhtä normaaleja.

Senkin tiedän, ettei vastakkainasetteluja tarvita, jos kaikki on avoimia ymmärtämään moninaisuutta.

Vaan kannattaa ymmärtää ja suvaita niitäkin, jotka ei syystä tai toisesta ei kykene ko.avoimuuteen. Myötätuntoa heille.

Anonyymi kirjoitti:

Vaan kannattaa ymmärtää ja suvaita niitäkin, jotka ei syystä tai toisesta ei kykene ko.avoimuuteen. Myötätuntoa heille.

Ehkä sanon itsekkäästi nyt, mutta olen huomannut olevani suvaitsevammasta päästä tätä sakkia täällä. Ei tuota tuskaa hyväksyä muiden erilaisuutta. Kiusaaminen ja suoranainen paskanpuhuminen sen sijaan kyrsii. Ihan sama kuka sitä tekee ja kenen syyksi vierittää.

Anonyymi kirjoitti:

Vaan kannattaa ymmärtää ja suvaita niitäkin, jotka ei syystä tai toisesta ei kykene ko.avoimuuteen. Myötätuntoa heille.

Vastakkainasettelut kärjistää asioita ihan turhaan ja herättää antipatioita. Muutos on aina hidasta eikä maailmasta koskaan sellaista tule että kaikki ois kaikkien mielestä just hyvin.
Paremmin menee jakeluun kun omalla esimerkillä näyttää ettei se erilaisuus mikään mörkö ole. Hunajalla saa enemmän kärpäsiä kuin etikalla:)

Gaylord_Focker kirjoitti:

Ehkä sanon itsekkäästi nyt, mutta olen huomannut olevani suvaitsevammasta päästä tätä sakkia täällä. Ei tuota tuskaa hyväksyä muiden erilaisuutta. Kiusaaminen ja suoranainen paskanpuhuminen sen sijaan kyrsii. Ihan sama kuka sitä tekee ja kenen syyksi vierittää.

No mieti hetki millä sivustolla oot:) Suoli24 on pahimmillaan geenialtaan matalamman pään pool party:) Ja juuri täällä jos ylivauhkoaa, päätyy vaan vahvistamaan ennakkoluuloja vaikka tarkoitus olisi päinvastainen.

Sama kun menis jonnekin natsien päämajaan kertomaan rotujen tasa-arvosta:)

Anonyymi kirjoitti:

No mieti hetki millä sivustolla oot:) Suoli24 on pahimmillaan geenialtaan matalamman pään pool party:) Ja juuri täällä jos ylivauhkoaa, päätyy vaan vahvistamaan ennakkoluuloja vaikka tarkoitus olisi päinvastainen.

Sama kun menis jonnekin natsien päämajaan kertomaan rotujen tasa-arvosta:)

Heh, nojoo. :)

On nyt kuitenkin mukava olla reilusti ittensä ja avoimesti kertoa kantansa, niinhän se ehkä muillakin menee, natseillakin. :)

Gaylord_Focker kirjoitti:

Heh, nojoo. :)

On nyt kuitenkin mukava olla reilusti ittensä ja avoimesti kertoa kantansa, niinhän se ehkä muillakin menee, natseillakin. :)

Juurikin näin.

Anonyymi kirjoitti:

Vastakkainasettelut kärjistää asioita ihan turhaan ja herättää antipatioita. Muutos on aina hidasta eikä maailmasta koskaan sellaista tule että kaikki ois kaikkien mielestä just hyvin.
Paremmin menee jakeluun kun omalla esimerkillä näyttää ettei se erilaisuus mikään mörkö ole. Hunajalla saa enemmän kärpäsiä kuin etikalla:)

Taidat olla oikeassa. 🙂

scrg kirjoitti:

" jos jotain sanoo suoraan miesten avuttomuudesta käsitellä tunteita, "

Mutta kun siitä tehdään jonkinlainen oletus, että miehet ja sitä myötä jokainen mies on jotenkin avuton käsittelemään tunteitaan. Ja että naisille tyypillinen tapa puhua, puhua ja puhua ja jakaa niitä olisi se oikea ja parempi tapa.

Kyllä minäkin itkeä osaan. Itken heti, kun tulee sellainen asia vastaan, jonka koen itkemällä edes hetkellisesti paremmaksi muuttuvan tai edes paremman olon tekevän. Kaksi kyyneltä on riittänyt viime 30 vuodessa.

Toi on just sitä, mitä tarkoitin kun jotkut naisetkin on omaksuneet toksisen maskuliinisuuden. Naisten määrittely siitä, mikä on oikea tapa ilmaista tunteita on ihan yhtä perseestä kuin miesmäröinti; samasta ilmiöstä kyse.

Kaisa Peltola (Häpeän alkemia) on kirjoittanut aiheesta todella hyvin. Samassa opuksessa juttua ”kadotetusta feminiinistä”.

-flowersreally-

No nyt liioittelet raskaasti.

Mitä höpäjät

Anonyymi kirjoitti:

Mitä höpäjät

Omiani.

Naisilla toksinen maskuliinisuus ilmenee etääntymisenä feminiinistä voimastaan, mm. vapaaehtoisena itsensä (ja/tai toisten naisten) alentamisena, väheksymisenä mieheen nähden.

-flowersreally-

Oikea termi on toksinen feminiinisyys :) Jyrkkyyttä, ehdottomuutta ja passiivisaggressiivisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Oikea termi on toksinen feminiinisyys :) Jyrkkyyttä, ehdottomuutta ja passiivisaggressiivisuutta.

No nyt sä höpäjät.

-flowersreally-

Anonyymi kirjoitti:

No nyt sä höpäjät.

-flowersreally-

Oli termi mikä tahansa, ilmiö on tosi.

Anonyymi kirjoitti:

Oli termi mikä tahansa, ilmiö on tosi.

Jep.

-flowers-

Se on sitä nk. Telaketjufeminismiä, jossa lähes kaikki ikävä maailmassa tai kaikki on miessukupuolen syytä. Ja naiset on vaan huippu fiksuja ja hyviä kaikessa eli ihan paskanjauhantaa Suomeksi.

Kaukana tasa-arvoisesta ajattelusta. Miestä ei uskalleta kehua missään eikä mitenkään. Haurasta naiseutta sekin, kun se on noin myrkyllistä. Isänvihaa tms.

Gaylord_Focker kirjoitti:

Se on sitä nk. Telaketjufeminismiä, jossa lähes kaikki ikävä maailmassa tai kaikki on miessukupuolen syytä. Ja naiset on vaan huippu fiksuja ja hyviä kaikessa eli ihan paskanjauhantaa Suomeksi.

Kaukana tasa-arvoisesta ajattelusta. Miestä ei uskalleta kehua missään eikä mitenkään. Haurasta naiseutta sekin, kun se on noin myrkyllistä. Isänvihaa tms.

Hyvä esimerkki toksisuudesta.

https://vasenkaista.fi/2019/01/toksinen-feminiinisyys-on-uhka-tasa-arvolle/

Gaylord_Focker kirjoitti:

Hyvä esimerkki toksisuudesta.

https://vasenkaista.fi/2019/01/toksinen-feminiinisyys-on-uhka-tasa-arvolle/

Minäkin olen takuulla petturi paska, vaikka mitä pahaa ja kamalaa, kun olen kertonut olevani transsukupuolinen ja identifioituvani miessukupuoleen voimakkaammin mitä biologiseen naissukupuoleeni.

Mutta en minä silti naisia vihaa tai dissaa sen enempää, kun miehiäkään vaikka rehellisesti nostankin esiin mm. naisten heikkouksia suhteessa miehiin. Ja silloinkaan kyse ei ole edes kaikista naisista eikä kaik

Anonyymi kirjoitti:

Minäkin olen takuulla petturi paska, vaikka mitä pahaa ja kamalaa, kun olen kertonut olevani transsukupuolinen ja identifioituvani miessukupuoleen voimakkaammin mitä biologiseen naissukupuoleeni.

Mutta en minä silti naisia vihaa tai dissaa sen enempää, kun miehiäkään vaikka rehellisesti nostankin esiin mm. naisten heikkouksia suhteessa miehiin. Ja silloinkaan kyse ei ole edes kaikista naisista eikä kaik

Eikä kaikista miehistä. Yleensä ihminen tunn

Gaylord_Focker kirjoitti:

Eikä kaikista miehistä. Yleensä ihminen tunn

Yleensä ihminen tunnistaa koska mennää ihon alle ja syynkin siihen, eikä minusta ole syytä hikeentyä vain koska sattuu olemaan nainen tai mies. Mikään sukupuolien sota ei ole järkevää.

Eikä mun motiivi, vaan päinvastoin pitää voida tunnustaa heikkouksia, korjattavaa asenteissa sukupuolirajojen yli ja myös sukupuoliryhmien sisällä. Muuten ei mikään tasa-arvo oikeesti toteudu.

Gaylord_Focker kirjoitti:

Yleensä ihminen tunnistaa koska mennää ihon alle ja syynkin siihen, eikä minusta ole syytä hikeentyä vain koska sattuu olemaan nainen tai mies. Mikään sukupuolien sota ei ole järkevää.

Eikä mun motiivi, vaan päinvastoin pitää voida tunnustaa heikkouksia, korjattavaa asenteissa sukupuolirajojen yli ja myös sukupuoliryhmien sisällä. Muuten ei mikään tasa-arvo oikeesti toteudu.

Hyysteerinen nainen tarvii vakaan miehen, jo suututti osan kun juttu tulkittiin väärin. Olkoon siis yhtä hyvin hysyeerinen mies, joka tarvii vakaan naisen järkeilemään sillon kun hysyeria ottaa vallan.

Ei voi mennä hysterian mukaan, koska kaikki järki yleensä silloin on blackout ja on vaan pakokauhu päällä.

Ja koko juttu oli muutenkin palstalla huutavalle hysteerikolle suunnattu.

Tuota noin, miten tämä liittyy tähän ketjuun? En ole tehnyt muuta kuin aloittanut ketjun. En ole missään puolustanut teekkarisikailijoita. En todellakaan moista tekisi. Päin vastoin tuomitsen moisen jyrkästi.
t. ap.

Anonyymi kirjoitti:

Tuota noin, miten tämä liittyy tähän ketjuun? En ole tehnyt muuta kuin aloittanut ketjun. En ole missään puolustanut teekkarisikailijoita. En todellakaan moista tekisi. Päin vastoin tuomitsen moisen jyrkästi.
t. ap.

Oioi, pahoitteluni!!! Olikin sille disse vai mikälie-hahmolle!

Joo, tään oli aloittanut joku muu kuin minä. Ja näinä päivinä, kun hyökitään puskista, menee ikävä kyllä kaikki anonyymit samaan nippuun äkkiä. Valitettavaa, mutta totta.

Se mitä tuumin siihen teekkarijuttuun, jäi kesken ehkä? Minusta noissa ei pitäisi pakottaa mihinkään, mutta tarkoitus noissa on yleensä putää hauskaa. Ehkä jotkut hommat niissä on seksistisiäkin, mutta minusta joku raja pitäisi olla niinkinpäin, ettei kaikessa huumorissa pidä ottaa asioita niin vakavasti...

Isossa porukassa tuollainen piimän juonti haarovälistä ei pitäisi olla henkilökohtaista... mutta jos se jollekin sellaiseksi muodostuu, jättäytyy sitten pois.

Joku Pirkka-Pekka Peteliuksen ulostulo lappalaisten väheksymisestä vei pohjan vitseiltä/sketseiltä. Itse en nähnyt siinä mitään pahaa. Savolaisiakin on käytetty sketseissä ja minusta se on ihan ok. Pitää sitä osata nauraa itselleen. Tämä mielensä pahoittaminen menee jossainmäärin överiksi jo. Miksi lähtökohtaisesti lähdetään vetämään asioita henkilökohtaiseksi? 🤔

Mutta näin...

Disse kirjoitti:

Joo, tään oli aloittanut joku muu kuin minä. Ja näinä päivinä, kun hyökitään puskista, menee ikävä kyllä kaikki anonyymit samaan nippuun äkkiä. Valitettavaa, mutta totta.

Se mitä tuumin siihen teekkarijuttuun, jäi kesken ehkä? Minusta noissa ei pitäisi pakottaa mihinkään, mutta tarkoitus noissa on yleensä putää hauskaa. Ehkä jotkut hommat niissä on seksistisiäkin, mutta minusta joku raja pitäisi olla niinkinpäin, ettei kaikessa huumorissa pidä ottaa asioita niin vakavasti...

Isossa porukassa tuollainen piimän juonti haarovälistä ei pitäisi olla henkilökohtaista... mutta jos se jollekin sellaiseksi muodostuu, jättäytyy sitten pois.

Joku Pirkka-Pekka Peteliuksen ulostulo lappalaisten väheksymisestä vei pohjan vitseiltä/sketseiltä. Itse en nähnyt siinä mitään pahaa. Savolaisiakin on käytetty sketseissä ja minusta se on ihan ok. Pitää sitä osata nauraa itselleen. Tämä mielensä pahoittaminen menee jossainmäärin överiksi jo. Miksi lähtökohtaisesti lähdetään vetämään asioita henkilökohtaiseksi? 🤔

Mutta näin...

Joku piimän juominen haaruksista voi olla hauskaa miesten mielestä, harvoin naisten.
Seksististä huumoria kannattais käyttää ehkä vaan sellaisessa porukassa josta tietää ettei kukaan loukkaannu.
Huumoria kun kuitenkin sellaistakin, joka ei ketään loukkaa. Vaatii toki älyä...

No just...kylläpä taas naisena hi-hi-hihityttää🙄

Anonyymi kirjoitti:

Joku piimän juominen haaruksista voi olla hauskaa miesten mielestä, harvoin naisten.
Seksististä huumoria kannattais käyttää ehkä vaan sellaisessa porukassa josta tietää ettei kukaan loukkaannu.
Huumoria kun kuitenkin sellaistakin, joka ei ketään loukkaa. Vaatii toki älyä...

No joistain naisistakin ehkä hauskaa. En tiedä tilannetta tarkkaan. Pitäis olla oikeus pitää vaikka noin hauskaa, kunhan sitä on kaikilla...

Liian vakavaksi muuten menee...🤔

Disse kirjoitti:

No joistain naisistakin ehkä hauskaa. En tiedä tilannetta tarkkaan. Pitäis olla oikeus pitää vaikka noin hauskaa, kunhan sitä on kaikilla...

Liian vakavaksi muuten menee...🤔

No mähän laitoin tohon kommenttiini että ois sitten syytä olla selvää että koossa on sellanen porukka jolle tollanen on ok.

Miesfeministi = aisuri

Anonyymi kirjoitti:

Miesfeministi = aisuri

Niin, oikea termi ois egalitarianisti tai equalisti. Mutta aika hankala arkikäytössä eikä ainakaan mulle oo tullu vastaan fiksua versiota.

Et, jollet kiusi muita:) Sullakin on oikeus ja vapaus olla just sitä mitä haluat:)