Gran Canaria
Olen käynyt yhden kerran näillä saarilla, ja niistäkin vain pääsaarella, Gran Canarialla. Saari vaikutti suhteellisen pyöreältä, vaikka en sitä nähnyt pilviverhon takaa. Lähestymislasku oli alkanut ja lentoemännät keräilivät roskia pois kuljeksimasta. Tunsin olevani suhteellisen rutinoitunut lentomatkustaja, jollainen oli pelännyt tosissaan lentokoneessa vain yhden kerran, sillä kauhulla ja paniikilla oli ikävä ominaisuus tarttua matkustajasta toiseen, kunnes koko kone kiljui ja kirkui. Laskeutuminen minulle tarkoitti sitä, että eteeni avautui mahdollisuus päästä ulos koneesta, jollaisista vain vaivoin kykenin matkan aikana henkisesti ulos pääsemään, nimittäin businessluokassa.
Putkimainen, ahdas ja ihmisiä täynnä oleva tila ei tuntunut houkuttavan luokseen ketään tervepäistä, silti jokainen paikka oli varattu suhteellisen terveeltä tuntuvalla päällä. Lisää samanlaisia ahtaita putkia lensi perässämme pitkä jono. Vessaan oli jono, ja kohta sinne ei edes pääsisi. Tämän vuoksi en koskaan syönyt tai juonut lentomatkalla mitään. Tuijotin vain ulos ikkunasta ja otin vastaan sen mitä sieltä oli tulossa. Yleensä näin vain moottorin ja kappaleen siipeä. Ja jos oikein hyvä onni osui kohdalle, niin saattoi erottaa mitä kaikkea uuttera ihminen alakerrassa oli saanut aikaiseksi. Yölennoista pidin erityisesti, sillä valokarvevaali oli mykistävä ja turrutti puutuneet jäsenet ja takapuolen olemattomiksi efekteillään. Nostin tarjottimen ylös ja vedin nappikuulokkeet pois korvista ja kuuntelin ihmisiä.
(hirn)
Olen käynyt yhden kerran näillä saarilla, ja niistäkin vain pääsaarella, Gran Canarialla. Saari vaikutti suhteellisen pyöreältä, vaikka en sitä nähnyt pilviverhon takaa. Lähestymislasku oli alkanut ja lentoemännät keräilivät roskia pois kuljeksimasta. Tunsin olevani suhteellisen rutinoitunut lentomatkustaja, jollainen oli pelännyt tosissaan lentokoneessa vain yhden kerran, sillä kauhulla ja paniikilla oli ikävä ominaisuus tarttua matkustajasta toiseen, kunnes koko kone kiljui ja kirkui. Laskeutuminen minulle tarkoitti sitä, että eteeni avautui mahdollisuus päästä ulos koneesta, jollaisista vain vaivoin kykenin matkan aikana henkisesti ulos pääsemään, nimittäin businessluokassa.
Putkimainen, ahdas ja ihmisiä täynnä oleva tila ei tuntunut houkuttavan luokseen ketään tervepäistä, silti jokainen paikka oli varattu suhteellisen terveeltä tuntuvalla päällä. Lisää samanlaisia ahtaita putkia lensi perässämme pitkä jono. Vessaan oli jono, ja kohta sinne ei edes pääsisi. Tämän vuoksi en koskaan syönyt tai juonut lentomatkalla mitään. Tuijotin vain ulos ikkunasta ja otin vastaan sen mitä sieltä oli tulossa. Yleensä näin vain moottorin ja kappaleen siipeä. Ja jos oikein hyvä onni osui kohdalle, niin saattoi erottaa mitä kaikkea uuttera ihminen alakerrassa oli saanut aikaiseksi. Yölennoista pidin erityisesti, sillä valokarvevaali oli mykistävä ja turrutti puutuneet jäsenet ja takapuolen olemattomiksi efekteillään. Nostin tarjottimen ylös ja vedin nappikuulokkeet pois korvista ja kuuntelin ihmisiä.
(hirn)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mjoo
Katselin tässä juuri äsken aamu-uutisia, ja huomasin että veneellä sinne ei ainakaan kannata mennä.
Kokeile joskus Teneriffaa. Okei, se on ensimmäinen josta tuli Kanarian turistikohde, mutta verrattuna Gran Canarian kuivaan ja kiviseen maaperään, etenkin pohjoinen osa Teneriffaa on todella vihreä.
Öm...
Lupasin kyllä itselleni että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta niille saarille.
(naurua)
Ihan samanlaisiaan ne on. Pohjoisrannikko vain on erilainen kuin etelä. Lanzarote on sitten vähän kuin kuussa kävisi.
Moon käyny Teidellä. Niin korkealla kuin autolla pääsi. Sieltä rannikolle oli hassua ajaa, kun kaasuun ei tarvinnut koskea lainkaan eikä kyllä jarrullakaan koko ajan olisi voinut olla, kun olisivat saattaneet kuumentua.
Mä kävin noin 100 metriä huipulta alaspäin.
Kolmesti Gran Canarialla, kolmesti Teneriffalla, kerran Rhodoksella, Kreetalla, Mallorcalla ja Turkissa Marmariksessa. Saattoi olla vielä jotain muitakin kohteita, mutta tähän hätään en muista. Suurin osa niistä matkoista oon tehny vuosina 1984-1998.
Helppoahan tuo tuollainen Taivaasta laskeutuminen on. Vaan nouseppa maan alta metrotunnelista Gyldenintien ylöstustieltä maan pinnalle. Nih, siinä on jokaisen nähtävillä rakentamisen heppoinen laatu.
Ne perskuleen kaukolämpöputkelit ja muut vesijohto härpäkkeet on tehnyt joku virolainen maatalouslomittaja. toivoryynänen ei ole uskaltanut nousta metrosta kuin vasta seuraavalla Koivusaaren maitolaiturilla matkaillessaan kohti Kaskisaarta.
Mjaa
No en ole tullut nähneeksi, vai kuinka se nyt sanotaan. Yhden kerran olen muistaakseni odottanut jotakuta aseman ulkopuolella, eli siis juuri tällä Gyldenintiellä, ja tutkinut, aikani kuluksi, pyöräparkissa lojuvia maastofillareita.
(hihitystä)
Ei niitä maastofillareita kannata tutkia. Luulevat vielä sinua polkupyörävarkaaksi tuiki rehellistä ja viatonta ihmistä. Tutki enneminkin maassa tallattuina olevia purukmuninjämiä silloin sulaudut mukavasti "larylaiseksi".
Alkon myymälä on muuten ovelasti jemmattu ihan näkyvälle paikalle vaikkei sitä selvinpäin oleva Topi heti löydsäkkään.