https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000007659702.html tavallinen hyvä ei kelpaa eikä sille tiedetä syytä. Ja kun ei kelpuuta, hyvät ihmiset menevät hukkaan.
Kun mikään ei riitä
Anonyymi
3695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Miten niin hukkaan?
"Parisuhteeseen lähtemisen pitää kuitenkin aina olla tietoinen ja harkittu valinta."
Elämän tarinat jäävät avautumatta. Vaikka maailmassa melkein kaikkein mielenkiintoisinta on ihmisten elämän tarinat ja itse elämä, ja se, millaista elämästä tulee kun kulkee tietyn tarinan mukana. Toisista voi saada paljon, mutta me suljemme portit.
Ja tämä "Uuteen ihmiseen kannattaisi kuitenkin tutustua rauhassa ja ajan kanssa."
-sivusta
Se vain, että suali24:n tunteet -palstan olisi tarkoitus olla ihmisille tunteiden ilmaisemiseen tarkoitettu, epänormaalia täällä on se kun elämää omaamattomat trollit sotkee ihmisten keskusteluja, sekä se kun jokainen kirjoittaja ei omaa kykyjä osoittaa kirjoituksensa oikealle osastolle.
Mutta minkäs teet kun suali24 on avoinna koko planeetan väestölle ilman toimivaa moderointia. Miten kätevä paikka onkaan tämä suali24 vaikka itänaapurille opettaa suomen kieltä tietylle ammattikunnalle.
Toisilta voi saada paljonkin, vaikka ei koskaan olisi perinteisessä parisuhteessa. Ja itse me omat elämäntarinamme luomme. Emme toisten kautta tai heidän avullaan.
Jos kuljet jonkun tarinan mukana, niin silloinhan olet sivuroolissa ja vähän niin kuin perässä vedettävä.
Maailmassa on paljon mielenkiintoista, mutta yhden yksittäisen ihmisen rakkaus- tai perhesuhteet eivät ole minun listani kärkipäässä. Elämä sinänsä on kyllä hyvinkin mielenkiintoinen ilmiö, mutta sitäkin tarkastelisin huomattavasti laajemmalla näkökulmalla.
Noinhan se silloin on jos näkee negatiivisesti. Jos muiden elämän tarinoista ei juurikaan ole kiinnostunut, on hyvin pitkälle itseriittoinen. Alati kiinnostunut ja elämälle utelias ihminen olisi toisellekaan avoin, mutta kokemusperät, kyllä, ovat valitettavasti näin erilaisia.
Toisten kautta tulee runsaus ja värit. Ei täällä mitään yksin luoda. Sen takia ne juurikin hukkaan menemme. ”Mulle riittää mä” on aika tympeä metodi mihinkään.
*toisellekin
Et siis lukenut tai ymmärtänyt kommenttiani ollenkaan. Sehän alkoi: "Toisilta voi saada paljonkin,.."
Annatko esimerkkejä?
Parisuhde on aina tietyllä tapaa loppuun asti paljaampi kuin mikään muu tuttavuussuhde.
Esim. ammatillisesti kehittyy parhaiten, kun on oikeanlaisissa yhteistyö- ja kumppanuussuhteissa.
Ystävien ja tuttavien elämänkokemuksista voi ammentaa, kokematta itse kaikkea. Niistä voi jopa oppia mitä kannattaa jättää kokematta ja tekemättä.
Olemalla tekemisissä vanhojen viisaiden kanssa voi saada pitkää perspektiiviä, olematta itse vielä vanha.
Yksin matkustaessa muiden matkustajien kanssa juttelemalla voi saada hyviä vinkkejä paikallisista kohteista.
Siinä muutamia, sekä syvällisempiä että arkielämään liittyviä.
Ihan hyviä.
Tässäpä pari lisää.
Ja tämä "Uuteen ihmiseen kannattaisi kuitenkin tutustua rauhassa ja ajan kanssa."
-sivusta
Se vain, että suali24:n tunteet -palstan olisi tarkoitus olla ihmisille tunteiden ilmaisemiseen tarkoitettu, epänormaalia täällä on se kun elämää omaamattomat trollit sotkee ihmisten keskusteluja, sekä se kun jokainen kirjoittaja ei omaa kykyjä osoittaa kirjoituksensa oikealle osastolle.
Mutta minkäs teet kun suali24 on avoinna koko planeetan väestölle ilman toimivaa moderointia. Miten kätevä paikka onkaan tämä suali24 vaikka itänaapurille opettaa suomen kieltä tietylle ammattikunnalle.
Huh, huh sä olet jo elämäntiesi kulkenut vanha kurppa.
Voihan sitä ystävänä olla.
On surullista ettei nykyään tule enää ”nähdyksi”. Ei vaan riitä. Odotamme maailman tappiin jotakin erikoista saapuvaksi emmekä tunnista tarinaa, mihin pitäisi hypätä mukaan.
Sinä olet siihen tarinaan kyllä hypännyt ja lujaa, ukko reppana ihan öönä sun määrissä. Kyllä sun kaltaiset harput tiijetään tarkkaan. Puhua sä kyllä osaat, tommonen mammanpoika menee lankaan.
Olen miettinyt itsekin, mihin ihmeeseen itseäni säästän, mutta en tiedä sitä totta puhuen itsekään. Se saa kyllä hämilleen.
Ai sä siis säästät itseäsi, luulis että eläisit täysillä. VAlepukki!
Nykyisin lähes aina tulen keksineeksi jopa mukavasta ihmisestä vikaa vaikka väkisin ettei tämä olisi vaan hyvä minulle. Ajattelen vaivihkaa, että ok, tuo asia ärsyttää heti, se tulee ärsyttämään aina ja siihen seis. Mutta totuushan on se, ettei sellaista tyyppiä ole missä ei mikään ärsyttäisi. Alueet vaan vaihtuu..
Mutta siihen on hyvä tuudittautua ja tyssätä turvallisesti mikään mielenkiinto.
Ja miksi sitten näin toimintaan, no sitä ei pysty sanomaan. Syy on pimennossa.
Elämän pitäisi olla jokaiselle sen verran kaunista ja arvokasta, että sen voisi näyttää toiselle. Mihin kaikkea pantataan? Yksi elämä, yksi persoonallinen henkilökohtainen elämä näkyy täällä vain kerran ja poistuu kun tuuli käy. Kuitenkin ihmisissä on alkukantainen tarve tulla nähdyksi jollekin toiselle. Eikä lähteä yksin äänettömästi ”ei minään” kun päivät ovat tulleet määreeseensä.
Joskus haluaisin ajatella jostakin ihmisestä, vielä joskus; ”hän todella tunsi minut ja minä hänet.”
Sekin, että joskus tarvitaan tietty ihminen tai persoona, joka saa sinut näkyviin. Riittääkö aika sen löytymiseen? Väärien ihmisten kanssa muuri jää eteen ja mitään oikeaa ei tule läpi. Jää ”lukkoon” itseltäänkin. Kyllä sen tunteen tunnistaa. Mutta juu, on omalla laillaan surullista, että hyvät tyypit piiloutuvat jonnekin tältä elämältä.
Tavallinen voisi olla sädehtivä jos omat ajatukset j aivot olisivat otollisessa tilassa. Helppo kieltäminen on kaiken kaataminen. Sitä me tehdään. Enenevissä määrin.
Tämähän oli näköjään jonkun ikisinkkuromantikon höpötystä taas koko ketju.
Itse olen tuon ensimmäisen kysymyksen esittäjä. Miten niin hukkaan?
Olen ollut aivan tavallisessa parisuhteessa jo kauan, eikä se minun elämästä ole tehnyt sen suurempaa tarinaa kuin sitä aiemmatkaan ajat.
Ehkä olet ollut jo niin pitkään, että jotkut tiedostettavat asiat alkavat haihtumaan. Et näe enää merkityksiä. Toiset kutsuvat sitä itsestään selvänä pitämiseksi. Kyllä sinä jotain olet saanut vaikka et sitä sanoittaa osaakaan.
Mutta tämä tästä. Pahoittelut jos ajatukseni häiritsivät. Poistun.
Teidän ikisinkkuromantikkojen ongelma on juuri tuo romanttisuus. Puhutaankin joillain suureellisilla runoilijatermeillä. Elämäntarinoiden avautumiset, värit portit ja mitä lie tässäkin ketjussa olet maalaillut.
Mene sinne Kajaanin S-markettin ja nappaat sieltä ensimmäisen kelvollisen vapaan miehen, äläkä täällä haaveile ihanasta elämättömästä tarinastasi.
Meitä on kuule täällä miljardeja, ja monenlaista tarinaa mahtuu. Niitä oikeasti merkityksellisiä on hyvin vähän.
Meitä on kuule vain viisi miljoonaa!
Täällä eräs toinen romantikko. Elämäni muuttui täysin, kun löysin kumppanin. On mukavaa kylpeä tällaisessa rakkaudessa ja läheisyydessä joka päivä ja fiilistellä kumppanin ihanuutta yksin ollessakin. Elämä on hyvin erilaista kaksin kuin yksin. Tämä on parempaa kuin mikään rakkaudesta kertova elokuva.
Aloitukseen ja linkitettyyn artikkeliin liittyen: minulle riittää, että rakkautta, arvostusta ja koskettelua & suukkoja on runsaasti joka päivä. En usko, että hyvä suhde voisi syntyä vain ulkoisten asioiden ollessa kohdallaan tietyssä ihmisessä. Molempien täytyy olla ihastuneita, koska muuten voi olla hyvin vaikeaa suhtautua toiseen joka päivä erityisen tärkeänä ihmisenä. Ei sellainen tietysti kaikille ole edes tärkeää.
"vaaleat kiharat hiukset tuntui niin pehmoisilta, rakastuin heti."
Naisen logiikka on järjetön, sitä ei kukaan ymmärrä, lukuisat avioerot perustuvat juuri tähän kun naisen valintametodi on lapsellinen.
Naiset ovat syynä avioeroihin ei koskaan mies.
Naiset sanovat me tehdään valinta kumppanin haussa. Turha sitten syyllistää miestä erossa.
Tuo miesten epätoivo on suorastaan tragikoomista.
Yritetään epätoivon vimmalla saada naisia vaikka väkisin taipumaan asiaan jota he eivät missään tapauksessa halua, ja ainakaan kyseessä olevan miehen kanssa.
"Tavallinen hyvä ei kelpaa eikä sille tiedetä syytä" Onko kysytty naisilta itseltään?
Näin omalta kohdaltani voin kertoa, että ei kelpaa kun en tarvitse. Minulla on elämä kunnossa ja tulen toimeen hyvinkin omillani, en vain kaipaa ketään tähän!
Jos seuraa haluan, haen sitä, mutta elämääni en ole valmis jakamaan kenenkään kanssa. EN - VAIN - HALUA. Tuliko tämä nyt tarpeeksi selväksi?
Miksi tyytyä tylsään, kilttiin ja kunnolliseen beta manlet mieheen joka ei aiheuta säväreitä? Naisten elämä on paljon kiihoittavampaa ja parempaa väkivaltaisten jännämiesten kanssa.
Mukavaan mieheen nainen ei ihastu. Väkivaltaiseen jännämieheen nainen ihastuu heti. Monesti se on nähty että nainen haluaa sen jännämiehen. Itselläkin siitä kokemusta että pyytänyt naisia treffeille mutta nainen on sitten seurustellut jännämiehen kanssa seuraavalla viikolla ja saanut turpaan myös. Naapuris asui yks mukava nainen kahden lapsensa kanssa. Yritin sitä iskeä ja kävin treffeillä pari kertaa ja pian sillä olikin toinen mies, alkoholisti mies joka hakkasi naisen teholle.
Toisesta puuttuu silloin seksikkyys eli on vain kaveri joko ruma tai on nätti ja kaunis ja kiva ja mukava ja kun miettii niin hänestä ei puutu mitään mutta ei ole seksikäs ja väkisin täytyy olla eli täytyy olla seksikäs ja kun vain näet missä asennossa tai kuvakulmasta niin hänen kanssaan haluaa seksiä ja jos hän on mukava ja kiva niin hän on se oikea ja koskee kumpaakin sukupuolea mutta naisille raha tuo rakkauden se kiihottaa
Parisuhteen funktio on ollut jälkeläisten selvitymisen turvaaminen ja taloudellinen toimeentulo. Nyt kun nämä hoituvat ilman parisuhdettakin, niin väkisinkin sen merkitys muuttuu, ja varmaan monella myös vähenee. Ei ole mitään syytä alkaa suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei kiinnosta tippaakaan, vaikka ulkoiset speksit olisivat millaiset.
Miesten ajattelu taloudellisten resurssien merkityksestä parinvalinnassa on naurettavan vanhanaikainen. Nämä lehdissä ja somessa pyllistelevät goddiggerit ovat marginaalinen vähemmistö naisista joka tavalla. Arkielämässä naiset kulkevat töissä vaatteet päällä ja hankkivat elannon itse. Siten miesten varallisuus on menettänyt naisten parinvalinnassa suuren osan merkityksestään ja tilalle on tullut miehen persoonallisuus, luonne ja muut vaikeammat asiat. Onhan se kova pala, jos kivikautisilla asenteilla varustettu audimies ei enää oikein markkinoilla menesty.
- Exp