Näin minulla

Lapsuuteni oli täynnä vanhempien mielenterveysongelmia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Elin helvetissä..

Aikuisuuden kynnyksellä kuitenkin pääsin pois ja tunsin ensimäistä kertaa itseni suhteellisen onnelliseksi ja tasapainoiseksi. Löysin poikaystävän joka oli minulle todella kultainen, en uskonut, että joku voisi kohdella minua niin kauniisti. Rakastuin, menin naimisiin ja synnytin 2 lasta.


Onnea ei kestänyt sen pitempään, mieheni muuttui hirviöksi.. Olen ollut kotona lapsiani hoitamassa noin 7 vuotta..ja saanut todella tuntea mitä henkinen väkivalta on. Ne halveksuvat katseet, syyllistäminen ja jatkuva haukunta jättävät jälkensä. Olen jatkuvasti saanut kuulla olevani elätti, jokaisella elämänalueella huonompi kuin hän ja muut maailman naiset, laiska, arvoton, olen pilannut hänen elämänsä, myös jatkuvaa haukkua menneisyydestäni joka on minulle arka asia, suvustani, sihisee kasvojen edessä kuinka halukas olisi hakkaamaan minut kuoliaaksi j.n.e unohtamatta sitä että olen raukka pelkuri.. niin olen...kärsin nykyään vakavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta.

En osaa enää kuvitella enkä haaveilla, että voisin olla onnellinen onnellisessa kodissa. Ainut asia joka pistää minut jaksamaan ovat omat lapseni, rakastan heitä TODELLA paljon.

Olen useita kertoja sanonut miehelleni erosta, mutta ei, hän on päättänyt jäädä kiusaamaan. Omat voimani eivät riitä siihen nyt..toivon että joskus vastaisuudessa riittäisi.

Toivoin voimia kaikille samankaltaisessa tilanteessa kamppaileville!!!!!
4649
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

turvataloon, kipeää se repäisy tekee, mutta silti,älä jää kiusattavaksi. Lue amnestyn, raiskauskeskus tukinaisen (www.tukinainen)ja rikosuhripäivystys-sivuja, saat sieltä tukea ja apua ja ehkä voimia irrottautumiseen. Henkinen väkivalta vaurioittaa lapsiakin.

Äänestä

Toivottavasti saat tämän viestin!
Näen sinut tulevaisuudessa onnellisessa parisuhteessa toisen ihmisen kanssa. Sovussa. Lapset menestyvät hyvin tulevaisuudessa. Ei kireyttä eikä jännitteitä. Hyvää perhe-elämää.
Sinut näen rentoutuneena ja energiaa täynnä, nauravana. Opiskelet uutta. Teet työtä. Olet pidetty ihminen.
Itse tulet päättämään minä päivänä tämä muutos alkaa toteutumaan. Tiedät mitä se vaatii. Tämä viestisi oli lähtölaukaus muutokselle jota olet jo pitkään miettinyt. Nyt miettimisen aika on ohitse ja aika toimia päämäärähakuisen tyynesti. Se kannattaa. Ala toimia.

Äänestä
  • Älä epäröi pyytää apua , sitä tulet saamaan.Ota asioista selvää tukikeskuksista jos koet epävarmuutta. Kuitenkin olen vakuuttunut että selviät mainiosti kohti uutta ja siitä eteenpäin.

    Äänestä

minä olen samassa tilanteessa,samoja henkisenväkivallan sanoja saan osakseni,en uskalla lähteä ja pelkään lapsenkin puolesta jos mies veisi hänet minulta.mies pääsee hoitoon ja toivon jos se auttaisi. usko mutta ihminen voi tuntea itsensä täysin arvottomaksi..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


... kirjoitti:

Lapsuuteni oli täynnä vanhempien mielenterveysongelmia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Elin helvetissä..

Aikuisuuden kynnyksellä kuitenkin pääsin pois ja tunsin ensimäistä kertaa itseni suhteellisen onnelliseksi ja tasapainoiseksi. Löysin poikaystävän joka oli minulle todella kultainen, en uskonut, että joku voisi kohdella minua niin kauniisti. Rakastuin, menin naimisiin ja synnytin 2 lasta.


Onnea ei kestänyt sen pitempään, mieheni muuttui hirviöksi.. Olen ollut kotona lapsiani hoitamassa noin 7 vuotta..ja saanut todella tuntea mitä henkinen väkivalta on. Ne halveksuvat katseet, syyllistäminen ja jatkuva haukunta jättävät jälkensä. Olen jatkuvasti saanut kuulla olevani elätti, jokaisella elämänalueella huonompi kuin hän ja muut maailman naiset, laiska, arvoton, olen pilannut hänen elämänsä, myös jatkuvaa haukkua menneisyydestäni joka on minulle arka asia, suvustani, sihisee kasvojen edessä kuinka halukas olisi hakkaamaan minut kuoliaaksi j.n.e unohtamatta sitä että olen raukka pelkuri.. niin olen...kärsin nykyään vakavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta.

En osaa enää kuvitella enkä haaveilla, että voisin olla onnellinen onnellisessa kodissa. Ainut asia joka pistää minut jaksamaan ovat omat lapseni, rakastan heitä TODELLA paljon.

Olen useita kertoja sanonut miehelleni erosta, mutta ei, hän on päättänyt jäädä kiusaamaan. Omat voimani eivät riitä siihen nyt..toivon että joskus vastaisuudessa riittäisi.

Toivoin voimia kaikille samankaltaisessa tilanteessa kamppaileville!!!!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu