Koulukaverit/opiskelukaverit mitä kuuluu????

No ei pahemmin kiinnosta. Tietysti jos jonkun mukavan ihmisen sattuu kouluajoilta tapaan, niin kyllä siinä vähän kuulumisia tulee vaihdettua.

Moikkaan kyllä ja saatan ruveta juttusille, jos jossain törmään vanhoihin koulukavereihin. Yksi koulukaveri on kulkenut "matkassa" jo 1989 vuodesta saakka ja edelleen ollaan yhteyksissä. Ja aikuisopiskelijana haalin muutaman kaverin lisää "kokoelmaani", joihin pitelen vaihtelevasti yhteyksiä.

Netissä on koulukaverit sivusto, jossa voi vanhojen koulukavereiden nimiä löytää, kun eihän niitä enää muista, jos on kulunut toistakymmentä vuotta siitä, kun on koulussa ollut.
Tosin eihän sinne kaikki ole rekisteröityneet ja antaneet nimeään ja asiassa on sekin puoli, että jos nainen avioituu, niin sukunimi vaihtuu.
Yhden kerran oli luokkakokous, mutta oli silloin muuta menoa, että eipä tullut sinne sitten mentyä ja siitä on jo tosi kauan.

Onhan sekin vähän ikävä asia, että jos jonkun luokkakaverin kanssa on suunnitellut, että ottaisi yhteyttä ja kysyisi kuulumisia, niin luokkakaveri onkin kuollut, eikä hänene enää koskaan saa yhteyttä.

Olen viimeisen kolmen vuoden aikana tavannut noin 20, jotka ovat olleet samalla luokalla, sekä noin 10, jotka ovat olleet rinnakkaisluokalla. Yhteensä noin 30, noin 15 naista ja noin 15 miestä. Vanhojen kouluaikojen muistelu on ollut ihan hauskaa.
Terveisin: Puolireuho

Muutaman koulukaverin kanssa olen jatkuvasti yhteydessä. Lisäksi joskus näen muitakin silloin tällöin. Vaan puolet entisistä koulututuista ovat jääneet näkymättömiin.

Joskus on ollut luokkatapaamisia. Niissä on ollut hauskaa - ja jatkoilla vielä hauskempaa...

On pari samalla luokalla ollutta naista kuollut. Toinen kuoli kun jännämies puukotti ja toinen kun veti huumeita. On myös yks amis kaveri mies, kuoli kun veti huumeita. Täs samas kerrostalo asuu kuitenkin yks nainen joka oli samas luokas kun minä ja seurusteltiin nuorena ja on mukava nähdä koska on fiksu nainen eikä sekoillut koskaan jännämiesten kanssa. Muita koulussa tuntemiani en sitten olekkaan nähnyt 20 vuoteen.

En pidä yhteyttä. Eivät ole unohtuneet. Jutella voi kun kohdataan mutta ei mitään suurempia ystävyyksiä heidän joukossaan. Lapsuudessa meidän perhe muutti joten sellaisia pidempiaikaisia koulukaverisuhteita ei päässyt muodostumaan ja opiskeluaikana en jaksanut roikkua baareissa enkä ollut uskonnollinenkaan että olis voinut hengailla "sillä puolella"

Viinamies kävi koulukavereiden kanssa kylillä juomassa viinaa kouluaikoina. Nämä kaverisuhteet ovat kestäneet koko elämän ja vielä tänäkin päivänä viinamies käy vanhojen koulukavereiden kanssa juomassa baarissa.

Raitis mies näki koulukavereita vain koulussa ja koulun loppumisen jälkeen hän ei ole heistä kuullut.

t. viinamies

Ahh! Ikävä yhtä ihastusta joka kuoli.

Hyvät tyypit ovat kadonneet kuin pieru Saharaan ja sit niitä kaikista turhimpia on tullut vastaan kouluaikojen jälkeen.
Yksi on oikein syntynyt rottailemaan, on aina ollut hyvin sellainen epärehellinen. Ala-asteella teki kaikkia kupruja ja valehteli kaikesta. Oikein tarinan kertoja.
Erään naapurin rouvan lasten rattaat oli varastanut, rikkonut ja tehnyt niistä mäkiauton itselleen.
Myöhemmällä iällä kävi mun luona kertomassa satuja mulle tuntemattomista ihmisistä ja varasti rahaa, kun silmä vähänkin vältti.
Nykyään sillä on yritys, jonka toiminta perustuu toisten onnettomuuksista hyötymiseen.

Kumma juttu, ettei sitä silloin 1980-luvulla saatu mihinkään koulukotiin tai johonkin laitokseen kasvamaan, kun omat vanhemmat eivät osanneet kasvattaa. Täysiä idiootteja nekin, ettei omena ole kovin kauas puusta pudonnut.
Onneksi ei asuta nykyään edes samalla paikkakunnalla.