Olettekos pitäneet yhteyksiä vanhoihin koulukavereihin vai ovatko jo unohtuneet vuosikymmenten saatossa?
Muutamaa koulukaveria olen nähnyt, mutta suurin osa on, ettei ole senpäin nähnyt tai tavanut.
Yksi ala-asteen koulukavereista kuoli nuorena pian peruskoulun jälkeen.
Muutama vuosi sitten marketin pihalla yksi yläasteen koulukaveri tunnisti meikäläisen ja tuli juttelemaan ja pyysi käymään kylässä ja pari kertaa tuli käytyä.
Saman kadun varrella asuu yksi koulukaveri, nainen, ei ole muuttanut kotoa muualle asumaan.
Facebookista löyin yhden koulukaverin, mut eipä olis kadulla tunnistanut, vaikka olisi tullut vastaan, oli niin mummoontunut.
Yli 95% kouluvacereista ei enää varmaan tunnistaisi, jos tulisi kadulla vastaan ja eikä edes tiedä missä nykyään asuvat.
Yhden koulukaverin olen muutaman kerran kaupassa nähnyt ja heti tunnistin, kun ei ollut muuttunut juuri yhtään ulkonäöltään, mitä oli kouluaikana.
Eilen sitten selasin facebookia ja ajattelin, että mitähän yhdelle koulukaverille kuuluu, kun joskus 3 vuotta sitten viimeksi hänen facebook sivulla olen käynyt.
Aika surullinen toteamuksen jouduin toteamaan, facebook sivu oli mennyt "In memoriam" tilaan eli hän on kuollut parin vuoden sisällä, kun viimeisin kuva oli keväältä 2019, jossa hän oli lomailemassa Kambodzassa ja Thaimaassa.
Yhden kerran hänet kaupungilla näin, mutta siitä on yli 5 vuotta aikaa.
Oliskohan kuollut ryyppäämiseen, kun alkoholin kanssa oli ollut ongelmia ja aikaisemmin meinanut kuolla alkoholin seurauksena, että ei ole alkoholi ihmselle hyväksi.
Muutamaa koulukaveria olen nähnyt, mutta suurin osa on, ettei ole senpäin nähnyt tai tavanut.
Yksi ala-asteen koulukavereista kuoli nuorena pian peruskoulun jälkeen.
Muutama vuosi sitten marketin pihalla yksi yläasteen koulukaveri tunnisti meikäläisen ja tuli juttelemaan ja pyysi käymään kylässä ja pari kertaa tuli käytyä.
Saman kadun varrella asuu yksi koulukaveri, nainen, ei ole muuttanut kotoa muualle asumaan.
Facebookista löyin yhden koulukaverin, mut eipä olis kadulla tunnistanut, vaikka olisi tullut vastaan, oli niin mummoontunut.
Yli 95% kouluvacereista ei enää varmaan tunnistaisi, jos tulisi kadulla vastaan ja eikä edes tiedä missä nykyään asuvat.
Yhden koulukaverin olen muutaman kerran kaupassa nähnyt ja heti tunnistin, kun ei ollut muuttunut juuri yhtään ulkonäöltään, mitä oli kouluaikana.
Eilen sitten selasin facebookia ja ajattelin, että mitähän yhdelle koulukaverille kuuluu, kun joskus 3 vuotta sitten viimeksi hänen facebook sivulla olen käynyt.
Aika surullinen toteamuksen jouduin toteamaan, facebook sivu oli mennyt "In memoriam" tilaan eli hän on kuollut parin vuoden sisällä, kun viimeisin kuva oli keväältä 2019, jossa hän oli lomailemassa Kambodzassa ja Thaimaassa.
Yhden kerran hänet kaupungilla näin, mutta siitä on yli 5 vuotta aikaa.
Oliskohan kuollut ryyppäämiseen, kun alkoholin kanssa oli ollut ongelmia ja aikaisemmin meinanut kuolla alkoholin seurauksena, että ei ole alkoholi ihmselle hyväksi.
Vastaukset 27
Vanhimmat
No ei pahemmin kiinnosta. Tietysti jos jonkun mukavan ihmisen sattuu kouluajoilta tapaan, niin kyllä siinä vähän kuulumisia tulee vaihdettua.
Älä huolestu. Ei me tunneta niin turhaa olla mustasukkainen mistään 😲😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Kun kohtaa kouluaikaisen tutun, niin kyllä juttelemista riittää.
Ihan valtavasti on juttelua, ja juttelu kestäisi vaikka kuinka kauan.
Tulee jonkunlaiset puhelinlaskut, jos telefoonilla soittaa.
Moikkaan kyllä ja saatan ruveta juttusille, jos jossain törmään vanhoihin koulukavereihin. Yksi koulukaveri on kulkenut "matkassa" jo 1989 vuodesta saakka ja edelleen ollaan yhteyksissä. Ja aikuisopiskelijana haalin muutaman kaverin lisää "kokoelmaani", joihin pitelen vaihtelevasti yhteyksiä.
Netissä on koulukaverit sivusto, jossa voi vanhojen koulukavereiden nimiä löytää, kun eihän niitä enää muista, jos on kulunut toistakymmentä vuotta siitä, kun on koulussa ollut.
Tosin eihän sinne kaikki ole rekisteröityneet ja antaneet nimeään ja asiassa on sekin puoli, että jos nainen avioituu, niin sukunimi vaihtuu.
Yhden kerran oli luokkakokous, mutta oli silloin muuta menoa, että eipä tullut sinne sitten mentyä ja siitä on jo tosi kauan.
Onhan sekin vähän ikävä asia, että jos jonkun luokkakaverin kanssa on suunnitellut, että ottaisi yhteyttä ja kysyisi kuulumisia, niin luokkakaveri onkin kuollut, eikä hänene enää koskaan saa yhteyttä.
Olen viimeisen kolmen vuoden aikana tavannut noin 20, jotka ovat olleet samalla luokalla, sekä noin 10, jotka ovat olleet rinnakkaisluokalla. Yhteensä noin 30, noin 15 naista ja noin 15 miestä. Vanhojen kouluaikojen muistelu on ollut ihan hauskaa.
Terveisin: Puolireuho
Siis melko monia olet onnistunut tapaamaan.
Nykyaikana vain harvat näkevät koko luokan porukkaa.
Useimmat ovat tekemisissä vain muutaman entisen luokkatutun kanssa.
Luokkatutut hajaantuneet ympäri Suomea.
Jotkut jopa muuttaneet ulkomaille.
Muutaman koulukaverin kanssa olen jatkuvasti yhteydessä. Lisäksi joskus näen muitakin silloin tällöin. Vaan puolet entisistä koulututuista ovat jääneet näkymättömiin.
Joskus on ollut luokkatapaamisia. Niissä on ollut hauskaa - ja jatkoilla vielä hauskempaa...
En mä halua niiden kanssa viettää vapaa aikaa ja en halua ketään ystäviä edes nähdä ennen kuin olet itse mukana. Jos olet huomannut nii enhän mä mitään kortteja lähetä yhdellekään ystävälle en edes muista milloin niitten synttäreitä on mä haluan vain sun kanssa olla.
Miten hauskaa jälkkäri-istujalla on ollut niillä jatkoilla? Uteliaisuuteni heräsi.
Niin hauskaa, että ... nam nam.
Mitä se nam nam tarkoittaa?
Siinäpä sinulle miettimistä.
On pari samalla luokalla ollutta naista kuollut. Toinen kuoli kun jännämies puukotti ja toinen kun veti huumeita. On myös yks amis kaveri mies, kuoli kun veti huumeita. Täs samas kerrostalo asuu kuitenkin yks nainen joka oli samas luokas kun minä ja seurusteltiin nuorena ja on mukava nähdä koska on fiksu nainen eikä sekoillut koskaan jännämiesten kanssa. Muita koulussa tuntemiani en sitten olekkaan nähnyt 20 vuoteen.
En pidä yhteyttä. Eivät ole unohtuneet. Jutella voi kun kohdataan mutta ei mitään suurempia ystävyyksiä heidän joukossaan. Lapsuudessa meidän perhe muutti joten sellaisia pidempiaikaisia koulukaverisuhteita ei päässyt muodostumaan ja opiskeluaikana en jaksanut roikkua baareissa enkä ollut uskonnollinenkaan että olis voinut hengailla "sillä puolella"
Viinamies kävi koulukavereiden kanssa kylillä juomassa viinaa kouluaikoina. Nämä kaverisuhteet ovat kestäneet koko elämän ja vielä tänäkin päivänä viinamies käy vanhojen koulukavereiden kanssa juomassa baarissa.
Raitis mies näki koulukavereita vain koulussa ja koulun loppumisen jälkeen hän ei ole heistä kuullut.
t. viinamies
Olen tavannut kouluaikaisia naisia joiden kanssa juotiin viinaa nuorena. Yks nainen asuu tuossa kerrosta alempana.
Raitis mies ja raitis nainen näkevät koulukavereita ja muitakin kavereita ihan kivasti vielä yli 50-vuotiainakin.
Ahh! Ikävä yhtä ihastusta joka kuoli.
Hyvät tyypit ovat kadonneet kuin pieru Saharaan ja sit niitä kaikista turhimpia on tullut vastaan kouluaikojen jälkeen.
Yksi on oikein syntynyt rottailemaan, on aina ollut hyvin sellainen epärehellinen. Ala-asteella teki kaikkia kupruja ja valehteli kaikesta. Oikein tarinan kertoja.
Erään naapurin rouvan lasten rattaat oli varastanut, rikkonut ja tehnyt niistä mäkiauton itselleen.
Myöhemmällä iällä kävi mun luona kertomassa satuja mulle tuntemattomista ihmisistä ja varasti rahaa, kun silmä vähänkin vältti.
Nykyään sillä on yritys, jonka toiminta perustuu toisten onnettomuuksista hyötymiseen.
Kumma juttu, ettei sitä silloin 1980-luvulla saatu mihinkään koulukotiin tai johonkin laitokseen kasvamaan, kun omat vanhemmat eivät osanneet kasvattaa. Täysiä idiootteja nekin, ettei omena ole kovin kauas puusta pudonnut.
Onneksi ei asuta nykyään edes samalla paikkakunnalla.