Olen muuttamassa kotoa: avioerosta ei ole ääneen varsinaisesti puhuttu. Avioliittoa takana 8 vuotta: enemmän ja vähemmän vaikeaa on ollut parisen vuotta. Vuoden vaihteessa päätin itse lopettaa teeskentelyn ja hysteerisen yrittämisen: ajattelin että arki ei voi olla sitä, että pitää koko ajan yrittää tykätä, yrittää haluta, yrittää jaksaa... ja lopputulos on se, että kuun vaihteessa muutan lapsen kanssa omaan asuntoon. Asioista on keskusteltu, ainakin periaatteessa avoimesti (osaako miehet OIKEASTI keskustella ja ANALYSOIDA tunteitaan ja ajatuksiaan jne...). Muutto tapahtuu omasta halustani: arki saman katon alla on liian painostavaa...Mieheni uskoo että ehkä tämä ratkaisu voi rakentaa suhdettani. Itse mietin että tämä on ehkä se ensimmäinen askel eron suuntaan...Onko kokemuksia: asumuserosta takaisin yhteen tai eroon; ja kuinka kauan olette asuneet erillänne... lasta käy koko rumba sääliksi; mutta valheessakaan ja teeskennellen en voi elää: en tiedä miten paljon vajaa 6v tajuaa...On keskusteltu asiaa dramatisoimatta ja kauhukuvia seiniin maalaamatta.
asumusero?
pellavansiemen
182700
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tästä sun tilanteestasi voin päätellä,että ehkä miehesi oli sulle jotenkin paha? Mutta kysyisin sulta: jos itse teen kaiken parhaimman mukaan ja vaimoasi pettää sinut ja jatkuvasti loukkaa sekä aiheutta skandaaleja...olen varmaan itse ollut liian kiltti vaimolleni ja ikäänkuin joku kotikissa, joka tekee jopa naisten hommat.
Vaimoni on mulle toistuvasti sanonut, ettei hän viitsi enää teeskennellä mulle rakkautta jota ei ole. Mutta samalla hän lähtee taistelemaan sen puolesta, jotta saisi mulle aiheuttaa vielä mahdollisimman paljon vahinkoa ja vaatia osan mun tienatusta varallisuudestani, joka oli mulla jo ennen naimisiinmenoa. Hän väitti,että hänellä on AVIO-OIKEUS mun varallisuuteeni. Samalla ennen naimisiinmenoa hän jyrkästi kieltäytyi avioehtosopimuksesta jota sukulaisenikin ihmetteli...että tämmöisiäkin tapauksia on...
Avioerolapset ovat kaikki enemmän tai vähemmän onnettomia. Avioero on lapsen kannalta aina suunnilleen sama kuin maailman loppu. Avioerolapsilla on huomattavan suuri riski sortua huumeisiin, rikollisuuteen ja psyykkisiin ongelmiin. Mutta kukapa sitä nyt lapsesta välittäisi, kerranhan täällä vain eletään ja silloin jokaisen on ajettava omaa ja vain omaa etuaan!
Kyllä, minä jouduin käymään psykologilla aikuisiässäni. SYynä oli se, että vanhempani EIVÄT eronneet ajoissa, ja jouduin näkemään ja kuulemaan liikaa sellaisia asioita jotka lapselle eivät kuulu. Vanhempani kun pysyivät yhdessä "lasten takia". Eli juuri heidän riitaisa ja rakkaudeton liittonsa vääristi minäkuvani ja kärsin siitä vielä aikuisenakin.
Mitä muihin mainitsemiisi asioihin tulee, niin väittelen kohta filosofian tohtoriksi, en ole koskaan koskenutkaan huumeisiin. Ainoat tunteet vanhempieni erosta oli helpotus sen sirkuksen loppumisesta sekä ääretön katkeruus että pakottivat minut ja sisareni kärsimään kotona kun he eivät eronneet "lasten vuoksi". Minä uskoakseni olen oikeutettu sanomaan, että "lasten vuoksi" yhdessä pysyminen on suurin synti minkä voi lapsiaan kohtaan tehdä. Siinä lapset vasta vammautuvat kun eivät saa kokea onnellista kotia vaan ongelmallisen kodin johon heidät on pakotettu osaksi. "Lasten vuoksi" yhdessä pysyminen on vanhempien itsekkyyttä ja lyhytnäköisyyttä.
Minä lähdin 2.5v sitten (silloin 1.5v) tyttäreni takia riitaisasta avioliitostani ja nyt häntä normaalimpaa lasta saa hakea. On tärkeää tajuta ajoissa ettei mene hyvin. Mä oon aina sanonut että halusin eron jottei tyttäreni joutuisi kärsimään ja toistaiseksi kaikki hyvin, niin omassa suhteessani tyttäreni kuin ex:ääni.
Hyvä, että joku puhuu asiaa ja totta. Jos avioerolapsista tulee huumeveikkoja, kansasta puolet käyttää huumeita.
Harvemmin asumuseron jälkeen palataan yhteen, mutta niin kauan on mahdollisuuksia kuin on elämääkin. Muutama vuosi sitten olin omassa avioliitossani samassa tilanteessa: Jatkuva riitely väsytti ja tyttäreni joutui kärsimään siitä aiheetta. Muutin pois mieheni ja tyttäreni luota jotta saisin oman elämän järjestykseen ja sitten yhteiselokin olisi sujunut paremmin. Ex(-mieheni) ei ollut enää halukas ottamaan minua takaisin joten jouduin läpikäymään kipeän avioeron. Tästä kaikesta on aikaa vasta 2.5v mutta nyt jälkeen päin katsottuna ratkaisu oli oikea. Välit ex:ääni ovat parantuneet ja vaikka emme asu enää yhdessä, tyttäremme elää rikasta ja säännöllistä elämää johon kuuluu kaikesta tapahtuneesta huolimatta paitsi kumpikin vanhempi myös meidän kummankin uudet elämänkumppanit. Haluan vain kertoa sitä että vaikka asumuseron tullessa ei tiedäkään, mitä tulevaisuudessa ihmissuhteeltaan haluaa niin kun oma elämä on järjestyksessä niin asiat selkiytyy kuin itsestään. Itselleni kävi näin eikä näin jälkeen päin asumuseron mukanaan tuomat ratkaisut kaduta yhtään
Ihan tosi kiva, että sinulla menee hyvin. Mitenkäs on avioerotyttäresi laita?
Tuossahan se nukkuu vieressä sohvalla. Kiva päivä takana, joten väsymys iski...
Ihailen kypsyyttäsi ajatella lapsia erossa. Itsekin tein niin ja lapset sekä heidän vanhempana voivat hyvin.
Pelkäsin kirjoittaa tuon viestin koska aikaisemmin kun olen kertonut asiasta olen saanut haukkuja ja kritiikkiä vaikka kuinka paljon ja useimmiten haukkujina ovat olleet ne jotka eivät meidän tilannettamme tiedä ja tunne. Olen sitä mieltä että jos asiat olisivat suhteessamme menneet vähänkään toisin kuin ne menivät niin tyttäremme ei olisi näin "normaali" kuin mitä hän tällä hetkellä on. Ei tämä järjestely ole mitenkään muuttanut rakkauttani tytärtäni kohtaan, päin vastoin luulen etten voisi rakastaa häntä näin paljoa mikäli asiat olisivat toisin..
jos susta siltä tuntuu nii tua on kyllä iha oikee ratkaisu vaikka mä mies oonki ja olin kyllä se aktiivisempi puoli tuos meidän eros vasta mmliskuun lopus ja vieläki asutaa yhes ihan käytännöllistä syistä niin oikeen teet jos susta tuntuu että mitää yhteistä ei oo
No asumuseroa ei virallisesti ole Suomen Avioliittolaisäädännössä ollut vuoden 1988 jälkeen tai jotain. Ja aviooikeus on avioliiton jälkeen selvitettävässä erossa tosiaan. Eli jos jos ollaan menty naimisiin ilman avioehtoa, periaatteessa puolet omaisuudesta menee toiselle, ellei sitä moiti (käräjillä) kohtuuttomana. ja siihen liittyy todella monta lain kohtaa. Kannattaa lukea yksityisoikeuden kirjoja jos tuntee epävarmuutta.
Valitettavan usein eron syyksi sanotaan, että meillä ei ollut mitään yhteistä. Siinä on silloin jo autuaasti unohdettu ne yhteiset lapset. Eikös siinä jo olis yhteistä tarpeeksi?
Avioero, olipa syyllinen ja syyt mitkä tahansa, on aina suru ja menetys.joka voi olla myös helpotus ja eteenpäinmenoa.
Vanhasten erosta käytävä keskustelu tälläkin palstalla kertoo yhtä huolestuttavaa tarinaa suomalaisten sielunelämästä. Mutta tämäkin on vain harhaa; elämä jatkuu.. Yritetän nauttia ja pärjätä siinä.
Vahvuutta eroaville ja kaikille joilla on tänä päivänä vaikeata.
liian helposti naimisiin?
6v tajuaa enemmän kuin arvaatkaan. Mielestäni lapsen pitäisi voida jäädä nykyiseen kotiinsa, vaikka toinen vanhemmista miettisi eroa. Eri asia sitten, jos oikeasti tulee ero.. Silloin asia on toinen. Käsittämätöntä välinpitämättömyyttä lasta kohtaan nuo pari juttua... "tajuaako edes 6v," (tajuaako se äiti edes lapsensa mietteitä, jos moista voi edes kysyä) ja se että ylipäätään miettii lapsen kanssa muuttoa väliaikaisesti jonnekin muualle. Lapsen pitäisi ehdottomasti saada pysyä vanhempien ristiriidan aikanakin siinä kodissa jossa asuu ja jonka vieressä kaverit ovat.
Hyi helvetti, kun taas syletyttää itsekeskeiset muka niin vanhempaa esittävät.
t. nimin. lasten ehdoilla eronnut N
Vastauksia alkuperäiseen viestiin lukiessani en voi kuin ihmetellä mikä ihmeen tarve ihmisillä on ensisijaisesti MORALISOIDA ja arvostella ihmisten henkilökohtaisia ratkaisujua. "pellavansiemen" käsittääkseni kyseli TUKEA ratkaisuunsa jota luultavasti, viestistä päätellen on miettinyt kauan: ei kirjoittanut EROAVANSA vaan muuttavansa pois nykyisestä "kodista" lapsensa kanssa. Ko päätös vaatii rohkeutta ja kertoo mielestäni myös tahdosta yrittää vielä: jos tahto olisi loppu: haettaisiin ero ja laitettaisiin omaisuus ym jakoon. Vanhempien JÄRKYTTÄVÄ syyllistäminen eroista on jotenkin lohdutonta: kun eroa mietitään tms tarvitsee ihminen lähimmäisten tukea, ei moralisointia. Ihmiset toki nykyisin varmasti eroavat osin liiankin heppoisin perustein mutta lapset voivat huonosti niin ydinperheissä kuin eroperheissäkin: muistellaanpa niitäkin teinejä jotka pääkaupunkiseudulla jokin vuosi sitten murhasi pariskunnan; joka poika ehjästä, taloudellisesti hyvin toimeentulevasta perheestä... Mielestäni on tervettä olla huolissaan lasten hyvinvoinnista, kun eroa miettii mutta lapset eivät voi olla syy pysyä suhteessa joka ei tyydytä / toimi. Meillä on yksi elämä eikä ole väärin olla sen verran itsekäs että tekee elämästään sellaisen että voi aamuisin nousta vuoteesta mieli eheänä. Lapsille tärkeintä on turvallisuus ja se, että vanhemmat rakastavat ja ovat läsnä: se asia ei välttämättä muutu eron myötä. Mielestäni lapset saavat TODELLA väärän kuvan elämästä jos vanhemmilla ei ole tunteita toisiaan kohtaan, jos äiti ja isä elävät saman katon alla vain velkojen tai lasten takia kunnioittamatta ja rakastamatta toisiaan???
Perheitä on joka junaan: onnellisia ja onnettomia. Mutta eroperheiden rankkaaminen onnettomiksi tai erolasten tuomitseminen narkkareiksi tms on säälittävää. Katsokaa ympärilleni ja huomaatte että kas kummaa: moni valtakunnan päättäjä on erolapsi, yksihuoltaja tms. Ei ero kenestäkään epäonnistunutta ihmistä tee.
Toivon "pellavansiemenelle" ja muille samassa tilanteessa oleville /eläneille voimia ja rohkeutta elää omaa elämää, muiden moralisoinneista välittämättä. Yksikään parisuhde ei välty ongelmilta. Asumusero voi auttaa näkemään ns metsän puilta ja tekemään ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Tsemppiä ja voimia; ja toivon parasta! Elämä satuttaa; ja sinä joka heität kiven: muista että se kivi voi osua jonakin päivänä itseesi......
Lukekaa aiheesta isäviha juuri ilmestynyt dekkari tai jännitysromaani " Vihan väri on valkoinen."/ Myllylahti Oy. Naisen viha on raadollinen ja tosi, ei voi sietää miestä. Taustalla aina oma isäsuhde kun nainen tekee miehelle noin pahasti.
Valaisevaa, suosittelen jokaiselle hylätylle. Ja hylkääjälle.