uskomaan rakkauteen? Tiedättekö, itsesuggestiota vaan riittävästi?
Sama homma kun ne väittää että hymyile väkisin, niin tulet onnelliseksi.
Sama homma kun ne väittää että hymyile väkisin, niin tulet onnelliseksi.
Voiko itseään huijata
Anonyymi
20148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
En usko, mutta hymyileminen/nauraminen kylläkin tehoaa.
Hmm, en usko että itsesuggestiokaan auttaa, jos tunnetta ei sisäisesti vaan synny.
Takertua voi toiseen itselleen hokien rakkaudesta, mutta kyllä sen sisällään tietää ja tuntee onko se rakkautta vai uskottelua.
Kysymystä ei ollut esitetty tiettyä kohdetta ajatellen, vaan ylipäänsä uskomisesta rakkauteen.
Ei ollutkaan, lisäsin sen ajatusta pidemmälle jo vieden. Ja huomenta vaan.
No mistä se tunne sitten syntyy? Mikä sen aiheuttaa?
Itsesuggestiollahan palstan ikisinkut ovat vakuuttaneet itsensä olevansa rakkauteen kelpaamattomia ja että kukaan ei koskaan heitä voi rakastaa tai edes yhden illan suhteeseen kelpuuttaa. Miksi ei itseään muka voisi suggeroida uskomaan rakkauteen?
Mitä tarkoitat uskomisella?
Kyllä itsesuggestiolla voi saada aikaan rakkauden tunteen.
Pitkälti kai mielihyvästä. Jokin asia tuottaa mielihyvää?
Nojoo, jos sen noin ajattelee. Kuten sanoin voi uskotella rakastavansa, mutta jokin sisällä kertoo että se on takertumista siihin, että haluaisi rakastaa. Rakastamista ei tarvi varsinaisesti haluta eikä suggeroida, se syntyy kun kohde aiheuttaa mielihyvää olemassa olollaan.
Rakkaus tuppaa syventyäkin, kun sun tunne palkitaan jotenkin. Edes omalla ajatuksen tasolla saat jonkin "palkinnon" tunteistasi. En tiedä käytänkö oikeita sanoja, mutta toivottavasti edes ymmärrettäviä.
En minäkään ole halunnut ihastua kaikkiin ihmisiin, joihin olen ihastunut ja tuntenut vetoa. Ne tunteet vaan syntyy, kun tunnen mielihyvää ko. ihmisestä. Hän vaikuttaa muhun tunteita kasvattavasti.
Itsesuggestiota voisin ajatella käyttäväni, jos olisin valinnut rinnalleni ihmisen josta pidän mutten oikeastaan halua ja rakasta. Joka on ikään kuin valittu hätäpäissään, ettei tarvitse olla yksin tms. Että olisi vaan joku, silloin voisi tulla kyseeseen itsesuggerointi. Mun täytyy jotakain tästä tyypistä löytää mitä voin alkaa ajatella rakkautena. Ihminen on kauhean hyvä selittelemään itselleen, kyllä se näin on. Vaikka ei olisi sinne päinkään. :)
Ja voipihan tuota itseään manipuloida niinkin, että kieltää rakastamisen tunteita jotakin kohtaan. En voi rakstaa tuota, koska ja sitten se lista perään miksen. Kun se ei ole hetero, kun se ei ole nainen, kun se ei ole varakas, kun se ei ole tumma, kun se ei ole Niko Petteri nimeltään jne.
Vaatii rohkeutta tunnustaa itselleen rakastaa jotakin, vaikka se poikkeaa kaavasta, jonka on päähänsä piirtänyt.
En tiedä voiko huijata mutta ajatus elämästä ilman rakkautta on todella kolkko ja varmasti yksinäinen ja katkera.
Rakkautta kun on niin monen laista. Itse rakastan kahta lastani yli kaiken, mikään ei sitä voita eikä ylitä. Rakastan kissaani ja koiraani. Rakastan luontoa ja eläimiä.
Rakastan myös elämää koska tiedän miten hauras se on. Olen ollut kaksi kertaa vakavasti sairas ja selviytyminen vaakalaudalla. Siitä selvittyäni tajusi miten korvaamattoman kallisarvoinen elämä on.
Rakastan myös itseäni ja kunnioitan itseäni. Rakkautta löytää ja voi tuntea niin montaa asiaa kohtaan. Kun antaa itselleen luvan rakastaa elämä muuttuu paljon valoisammaksi ja onnellisemmaksi.
Tässä tarkoitettiin romanttista rakkautta miehen ja naisen välillä. Monet muut muodot ovat kyllä tuttuja.
Mä en tiedä rakastanko niinkään itseäni, mutta aivojani rakastan. 😄
Ensin pitää rakastaa itseään jotta pystyy rakastamaan toista.
Se on lahja. Elämässä annettu. En halua hukata sitä omasta syystä.
Joko unohdit ennustuksen ?
Ne henget. Kyllä ne on totta.
Ja elämä on lahja
Tässäpä https://sagamaraia.com/blog/2017/9/5/itsesuggestio-eli-kuinka-rakastuin-jogurttiautoon hyvä tarina itsesuggestion voimasta.
Kepulikonsteja ei ole minusta. Ja toisaalta olen sitä mieltä, että rakkaus ei ole uskon asia, vaan tiedon. 🤔
Se lähtee lapsuudesta. Vanhempienrakkaudesta lapseen ja miten hän sen kokee. Siinä on mahdollisuus parhaimmillaan oppia löytämään rakkaus itseensä.
Sitten onkin haaste oppia tuntemaan, mitä on rakkaus perheen ulkopuoliseen. Tätä ap varmaan tarkoittaa? Siihen kytkeytyy tuo lapsena tai myöhemmin opittu rakkaus itseä kohtaan. Jos se itseä kohtaan koettu rakkaus on hakusessa, tämä perheen ulkopuolisen kanssa koettu rakkaus on haasteellista. Se itseä kohtaan koettu rakkaus on tässä minusta kuin joku aallonmurtaja, suodatin, joka leikkaa särmät, mitä taas perheen keskinäisessä rakkaudessa jokin veriside tekee.
Näin itse ymmärrän tään homman. 😊