Erotaan liian heppoisin perustein

Ei kuule minusta löydy mitään kehuttavaa
enkä avioliitossani ole ollut esimerkillisen onnistunut...päin vastoin.
ja erottu oltaisiin monta kertaa jos se jotain olisi ratkaissut. Kun tietää ettei eron jälkeen ole yhtään onnellisempi niin se riittää syyksi jatkaa avioliittoa.

minut kirjoitti:

Ei kuule minusta löydy mitään kehuttavaa
enkä avioliitossani ole ollut esimerkillisen onnistunut...päin vastoin.
ja erottu oltaisiin monta kertaa jos se jotain olisi ratkaissut. Kun tietää ettei eron jälkeen ole yhtään onnellisempi niin se riittää syyksi jatkaa avioliittoa.

Minun mielestäni huonossa avioliitossa ei tarvitse jonkun lupauksen takia olla ja ikuisesti tahtoa. Minäkin olin 20 vuotta naimisissa ja kadun vain sitä, että en eronnut aiemmin.

Avioliitto rajoittaa ihmisen vapautta elää. Joskus tosin voi onnistua niin, että pystyy elämään omaa elämää liitosta huolimatta.

Minä kuitenkin kehotan eroamaan heti kun siltä alkaa tuntua. Ikävä sitä liittoa ei ole ollenkaan eikä sitä puolisoa.

minut kirjoitti:

Ei kuule minusta löydy mitään kehuttavaa
enkä avioliitossani ole ollut esimerkillisen onnistunut...päin vastoin.
ja erottu oltaisiin monta kertaa jos se jotain olisi ratkaissut. Kun tietää ettei eron jälkeen ole yhtään onnellisempi niin se riittää syyksi jatkaa avioliittoa.

mulle oli ero suuri helpotus ja vaikka yritin ymmärtää, ymmärrys loppui tietyssä pisteessä. En minä mikään kynnysmatto ole, enkä hotellinpitäjä enkä ilotyttö. Avioliitossa pitää vallita yhteisymmärrys, toinen ei saa alistaa tai hallita toista, rajoittaa toisen elämää tai mitenkään muuten kaltoin kohdella. Ihmisellä on ja on oltava vapaa tahto.
Minä ainakin olen nyt onnellisempi kuin aviossa ollessani, älä yleistä.
Monet muuten lukevat raamattuaan kuten piru lukee omaansa, pitää olla myös sitä luetun ymmärtämistä eikä pelkkää ulkolukua. Minäkin varmaan löydän sieltä irrallisen lauseen jossa puolletaan avioeroa.

rynnätä lyhyiden tuttavuuksien jälkeen kihloihin ja naimisiin. Nykyajan ilmiöhän on ollut, että jo teineinä kihlaudutaan, erotaanja kihlaudutaan taas. Samoin on narsisti-ihmisellä. Tunnen erään naisen, joka on ollut naimisissa, hairahtunut tieten tahtoen uuteen suhteeseen ja kihloihin saakka. Ehkä tässä vaiheessa sulhokin huomasi mihin oli joutumassa ja lemppasi tämän pellolle. Välillä kävi entisen miehensä luona ja taas löytyi uusi "uhri". Tämänkin aikana on ollut toisia miehiä, vahinko vaan tämä sulho ei tiedä sitä. Kun on poissa useitakin päiviä paikkakunnalta, on asia pysynyt pimennossa. Säälin tätä miestä, sillä ei hänkään ole vielä tämän naisen viimeinen.
Omasta avioliitosta. Kehun minäkin olevani melkein 50 vuotta saman miehen kanssa. On ollut myötä- ja vastamäkiä, tosin viimeiset 20 vuotta seesteistä, sillä tunnemehan toistemme ajatuksetkin. Johonkin aikaan elämässä oli tosi vaikeaa, mutta niin naivisti sanottuna, ajattelin että lapsilla pitää olla oma isä. JA TEIN OIKEIN. Olisin ollut hullu, jos olisin eronnut sellaisen olevinaan kriisin takia. Ei ollut juopottelua eikä pahoinpitelyä, joten syy oli jokapäiväisissä mitättömissä asioissa. Eroamisen syythän johtuvat pienistä asioista eikä suurista, sillä suuria asioitahan harvemmin on. Ehkä suurin syy avioeroihin nykyaikana on höltynyt moraali, ryypätään, petetään eikä kestetä vastoinkäymisiä. Olen kiitollinen sille vanhemmalle pariskunnalle, joiden kanssa saimme keskustella silloin ongelmistamme ja osaksi heidän tuoman elämänkokemuksen viisaudella opimme selvittämään omia asioita jatkossakin. Omia virheitä huomataan aika harvoin ja että syy on aina vain toisessa. Toivonkin nuorille ja vähän vanhemmillekin pareille pitkäjänteisyyttä ja opetelkaa keskustelutaito. Älkää vaatiko lapsiltanne täydellisyyttä "varastamalla" heidän aikaansa kuskaamalla heitä harrastuksesta toiseen. Antakaa lasten harrastaa sitä, mitä he itse haluavat eikä mitä te vanhemmat haluatte saadaksenne kehua työ/tuttavapiireissänne, että meidän Matti/Maija käy baletti-, soittotunneilla, vein Timon seuran jääkiekkomatsiin. Monet lapset eivät niitä halua, ainoastaan vanhemmat.
Ajatukset poikkesivat paljon alkuperaisestä, mutta minun kannanottoni on näinollen moneen asiaan.
Hyvää kevättä!

maiju-vaimo kirjoitti:

rynnätä lyhyiden tuttavuuksien jälkeen kihloihin ja naimisiin. Nykyajan ilmiöhän on ollut, että jo teineinä kihlaudutaan, erotaanja kihlaudutaan taas. Samoin on narsisti-ihmisellä. Tunnen erään naisen, joka on ollut naimisissa, hairahtunut tieten tahtoen uuteen suhteeseen ja kihloihin saakka. Ehkä tässä vaiheessa sulhokin huomasi mihin oli joutumassa ja lemppasi tämän pellolle. Välillä kävi entisen miehensä luona ja taas löytyi uusi "uhri". Tämänkin aikana on ollut toisia miehiä, vahinko vaan tämä sulho ei tiedä sitä. Kun on poissa useitakin päiviä paikkakunnalta, on asia pysynyt pimennossa. Säälin tätä miestä, sillä ei hänkään ole vielä tämän naisen viimeinen.
Omasta avioliitosta. Kehun minäkin olevani melkein 50 vuotta saman miehen kanssa. On ollut myötä- ja vastamäkiä, tosin viimeiset 20 vuotta seesteistä, sillä tunnemehan toistemme ajatuksetkin. Johonkin aikaan elämässä oli tosi vaikeaa, mutta niin naivisti sanottuna, ajattelin että lapsilla pitää olla oma isä. JA TEIN OIKEIN. Olisin ollut hullu, jos olisin eronnut sellaisen olevinaan kriisin takia. Ei ollut juopottelua eikä pahoinpitelyä, joten syy oli jokapäiväisissä mitättömissä asioissa. Eroamisen syythän johtuvat pienistä asioista eikä suurista, sillä suuria asioitahan harvemmin on. Ehkä suurin syy avioeroihin nykyaikana on höltynyt moraali, ryypätään, petetään eikä kestetä vastoinkäymisiä. Olen kiitollinen sille vanhemmalle pariskunnalle, joiden kanssa saimme keskustella silloin ongelmistamme ja osaksi heidän tuoman elämänkokemuksen viisaudella opimme selvittämään omia asioita jatkossakin. Omia virheitä huomataan aika harvoin ja että syy on aina vain toisessa. Toivonkin nuorille ja vähän vanhemmillekin pareille pitkäjänteisyyttä ja opetelkaa keskustelutaito. Älkää vaatiko lapsiltanne täydellisyyttä "varastamalla" heidän aikaansa kuskaamalla heitä harrastuksesta toiseen. Antakaa lasten harrastaa sitä, mitä he itse haluavat eikä mitä te vanhemmat haluatte saadaksenne kehua työ/tuttavapiireissänne, että meidän Matti/Maija käy baletti-, soittotunneilla, vein Timon seuran jääkiekkomatsiin. Monet lapset eivät niitä halua, ainoastaan vanhemmat.
Ajatukset poikkesivat paljon alkuperaisestä, mutta minun kannanottoni on näinollen moneen asiaan.
Hyvää kevättä!

Tiedätkös maiju-vaimo miksi monet liitot kestävät niinkin pitkään? Siksi, että jompi kumpi alistuu liitossa.

Pitkän liiton salaisuus on usein myös toinen nainen. Vanhempieni liitto on jo yli 50-vuotias ja tiedän isälläni olleen toisen naisen 1970-luvulla.

Paheksut kirjoituksessasi sitä, että nykyään muka mennään pikaisesti naimisiin. Paremminkin nykyään on niin, että mennään myöhään. Ensisynnyttäjien keski-ikäkin on noussut kovasti ja lähentelee kohta kolmeakymmentä kun ennen oli lähellä kahtakymentä.

Ennenkin olisi erottu, jos se olisi olut hyväksytympää. Ei ne liitot mitään auvoisia olleet ennenkään ja niissä saattoi olla mykkäkouluakin vuositolkulla.

Onneksi nykyään voi erota. Omille lapsilleni, jotka jo ovat aikuisia ihmisiä, olen sanonut, että pitää seurustella monen kanssa ja mahdollisimman myöhään mennä liittoon.

yxex kirjoitti:

mulle oli ero suuri helpotus ja vaikka yritin ymmärtää, ymmärrys loppui tietyssä pisteessä. En minä mikään kynnysmatto ole, enkä hotellinpitäjä enkä ilotyttö. Avioliitossa pitää vallita yhteisymmärrys, toinen ei saa alistaa tai hallita toista, rajoittaa toisen elämää tai mitenkään muuten kaltoin kohdella. Ihmisellä on ja on oltava vapaa tahto.
Minä ainakin olen nyt onnellisempi kuin aviossa ollessani, älä yleistä.
Monet muuten lukevat raamattuaan kuten piru lukee omaansa, pitää olla myös sitä luetun ymmärtämistä eikä pelkkää ulkolukua. Minäkin varmaan löydän sieltä irrallisen lauseen jossa puolletaan avioeroa.

sinulle,kaikki ei todellakaan sovi avioliittoon.Jos tärkeimpänä kriteerinä on oma vapaus,niin eihän se voi onnistua.
Alkup. kirjoittaja oli oikeassa,kymmenet ihmiset kärsivät tästäkin erosta tosi paljon.Lapset koko loppuelämän.
En tarkoita,että erota ei saisi koskaan,mutta huono suhde voi muuttua myös hyväksi,jos jaksetaan rakastaa myös vastamäessä,mistä muuten tiedät,että olet nyt onnellisempi,ethän voi tietää kuinka onnellinen olisit liitossasi nyt,kyllähän se suhde voi muuttua ja parantua,vaikka kuinka hyväksi.Ihmetyttää todella paljon tuollaiset kommentit!

hoblaa kirjoitti:

sinulle,kaikki ei todellakaan sovi avioliittoon.Jos tärkeimpänä kriteerinä on oma vapaus,niin eihän se voi onnistua.
Alkup. kirjoittaja oli oikeassa,kymmenet ihmiset kärsivät tästäkin erosta tosi paljon.Lapset koko loppuelämän.
En tarkoita,että erota ei saisi koskaan,mutta huono suhde voi muuttua myös hyväksi,jos jaksetaan rakastaa myös vastamäessä,mistä muuten tiedät,että olet nyt onnellisempi,ethän voi tietää kuinka onnellinen olisit liitossasi nyt,kyllähän se suhde voi muuttua ja parantua,vaikka kuinka hyväksi.Ihmetyttää todella paljon tuollaiset kommentit!

Eikö olekin helppo neuvoa toisia asiassa, jossa itse on ehkä onnistunut.
Olen ollut 28 vuotta naimisissa, nyt eroamassa. Kyllä tässä on yritetty rakastaa ja ymmärtää ja aloittaa alusta. Liitossamme on ollut hyvääkin, ihanat lapset ja sellaista, siinä mielessä en kadu päivääkään. Mutta olen aina tiennyt, että me emme ole sopivia puolisoita, nyt sitten kävi niin, että olemme tavallaan imeneet mehut toisistamme täysin. Jotta pystymme elämämme järjestämään ero on ainoa keino, se olisi pitänyt ottaa ajat sitten. Näin sanoi minulle mm vanhin poikani. Hän on taatusti kärsinyt meidän avioliittomme eripuraisuudesta ja ymmärtää hyvin miksi ero on parasta. Silti hänellä on hyvät välit molempiin meihin, miksi ei olisi.
Elämä on kärsimystä, kasvamista, pettymistä ja siihen lapsenkin on totuttava ja opittava. Tietysti pienille hartioille ei pitäisi kovin suuria taakkoja lykätä, mikäli se vain on mahdollista.

Joten jokaisen täytyy itse punnita asioita, mikä on parasta. Ulkopuolisten on turha hurskastella toisten asioilla. No ymmärrän kyllä nämä jutut, nykyaikana näyttää siltä, että ihmisillä on epärealistiset odotukset avioliitosta kaiken pelastajana. Niinhän se ei ole, se on nimenomaan arkea, nousua ja laskua, kasvamista yhdessä. Mutta aina se ei mene oikein, joskus puolisot eivät ole hyväksi toisilleen. Joskus on käsitettävä, että loppu mikä loppu. Se helpottaa kummasti.

nainen kirjoitti:

Eikö olekin helppo neuvoa toisia asiassa, jossa itse on ehkä onnistunut.
Olen ollut 28 vuotta naimisissa, nyt eroamassa. Kyllä tässä on yritetty rakastaa ja ymmärtää ja aloittaa alusta. Liitossamme on ollut hyvääkin, ihanat lapset ja sellaista, siinä mielessä en kadu päivääkään. Mutta olen aina tiennyt, että me emme ole sopivia puolisoita, nyt sitten kävi niin, että olemme tavallaan imeneet mehut toisistamme täysin. Jotta pystymme elämämme järjestämään ero on ainoa keino, se olisi pitänyt ottaa ajat sitten. Näin sanoi minulle mm vanhin poikani. Hän on taatusti kärsinyt meidän avioliittomme eripuraisuudesta ja ymmärtää hyvin miksi ero on parasta. Silti hänellä on hyvät välit molempiin meihin, miksi ei olisi.
Elämä on kärsimystä, kasvamista, pettymistä ja siihen lapsenkin on totuttava ja opittava. Tietysti pienille hartioille ei pitäisi kovin suuria taakkoja lykätä, mikäli se vain on mahdollista.

Joten jokaisen täytyy itse punnita asioita, mikä on parasta. Ulkopuolisten on turha hurskastella toisten asioilla. No ymmärrän kyllä nämä jutut, nykyaikana näyttää siltä, että ihmisillä on epärealistiset odotukset avioliitosta kaiken pelastajana. Niinhän se ei ole, se on nimenomaan arkea, nousua ja laskua, kasvamista yhdessä. Mutta aina se ei mene oikein, joskus puolisot eivät ole hyväksi toisilleen. Joskus on käsitettävä, että loppu mikä loppu. Se helpottaa kummasti.

kiinnontunut tietää,mitä odotat loppuelämältä?
Mikä poinnt se on,ettet halua elää yhdessä?Luuletko elämästäsi tulevan onnellisempi?Uutta uljasta prinssiäkö odotat,joka muuttaa asiat hyväksi,eipä taida tapahtua? toivottavasi olet tyytyväinen jatkossa.
Jos onellisuuden haku on sinun elämän tarkoitus,niin siitä vaan.

Vanha vihkikaava meni muuten näin; Tahdotko rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä kunnes kuolema teidät erottaa?

Vanhaset ovat menneet naimisiin vanhalla kaavalla.

Kirjoitit "Äly hoi, älä jätä. Itse arvostan kovasti uskontoon perustuvia perinteitä ja arvoja. Tämä olkoot esipuheena." Mikäli olisit todella Kristitty et aloittaisi keskustelua tuomitsemalla etkä todellakaan korottamalla itseäsi kertomalla kuinka arvostat uskontoon liittyviä perinteitä ja arvoja.

Kunnon Kristityn tunnistaa teoista ja sydämen puhtaudesta! Lopuksi vielä kehtasit haukkua ihmisen omakehuiseksi! Ihan hyvä muuten, mutta olisit jättänyt mainitsematta uskontoon liittyvät asiat. Näin sait mustamaalattua todellisten Kristittyjen ajatukset ja teot!

hoblaa kirjoitti:

sinulle,kaikki ei todellakaan sovi avioliittoon.Jos tärkeimpänä kriteerinä on oma vapaus,niin eihän se voi onnistua.
Alkup. kirjoittaja oli oikeassa,kymmenet ihmiset kärsivät tästäkin erosta tosi paljon.Lapset koko loppuelämän.
En tarkoita,että erota ei saisi koskaan,mutta huono suhde voi muuttua myös hyväksi,jos jaksetaan rakastaa myös vastamäessä,mistä muuten tiedät,että olet nyt onnellisempi,ethän voi tietää kuinka onnellinen olisit liitossasi nyt,kyllähän se suhde voi muuttua ja parantua,vaikka kuinka hyväksi.Ihmetyttää todella paljon tuollaiset kommentit!

Erostani on kohta kymmenen vuotta, aviossa ehdin olla melkein 20 vuotta.

Onneksi erosin ajoissa! Tietysti erossa oli vaikeitakin hetkiä ja asioiden järjestelemistä. Vanhin lapsi sanoi aikanaan minulle, että oli niin helpottavaa elää kun ei enää tarvinut pelätä riitoja.

Olen todellakin onnellinen ilman puolisoa, joka rajoittaa elämää. Saan itse päättää mihin käytän rahat, kukaan ei vie niitä minulta, voin päättää miten sisustan kotini, voin laittaa sellaista ruokaa, josta minä ja lapset pidämme ilman arvostelua, voin käydä teatterissa, elokuvissa, lenkkeilemässä jne. Voin tervehtiä kaupassa miespuolista työkaveriani ilman pelkoa koko yön kestävästä kuulustelusta.

Ei tulisi mieleenkään etsiä uutta puolisoa. Minua säälittää ihmiset, jotka roikkuvat tyhjissä liitoissaan ja riitelevät pikkuasioista koko elämänsä ihan vain siksi, että eivät uskalla erota.

Ja mitä lapsiin tulee: huonossa ja ritaisessa perheessä lapset kärsivät kaikkein eniten. Huono suhde ei muutu hyväksi, huonot asiat vain kärjistyvät iän myötä.

Kaikille ihmisille on tärkeää olla vapaakin ja omata ihan omia harrastuksia ja aikaa. Minua ihmetyttää miten yksisilmäisiksi ihmiset parisuhteessa tulevat, ilmeisesti katkeroituvat.