Jos toinen on urheilun innokas katselija, no mulla se rajoittuu lätkän MM kisoihin ja hiihtoon. Puolisolla kesti totuttautua ajatukseen että mies katselee urheilua ja joskushan siitä kehkeytyi jopa riitaa tai nahistelua. Yllätys oli puolisolle kun suomen pelatessa mitalleista tai finaalissa pillu jäi toiseksi. Myöhemmin sopeutui ajatukseen että seksi onnistuu urheilun jälkeen ja voi olla jopa parempaa kun mies saa katsella rauhassa, sen jälkeen voi keskittyä naiseen. No, muijastakin tuli sit lätkä fani lopulta, usein istutaan vierekkäin ja katotaan suomen pelejä ja muija jopa osti kerran liput molemmille suomen peliin. Olen vaan kuullut että joillekin tullut jopa ero kun toinen on innokas penkki urheilija ja toinen ei voi sietää esim. lätkää.
Vaatii sopeutumista naisilta
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei tarvitse jakaa kumppanin intohimoja ymmärtääkseen, että ne ovat hänelle tärkeitä. Valitettavasti me ihmiset olemme huonoja suvaitsemaan erilaisuutta edes puolisossa tai omassa lapsessa.
Oliko tässä nyt joku ongelma? Aloittaja sai kaiken mitä halusi ja silti vikisee pitkin nettiä?
Ymmärrän aloittajaa, täällä vikisee moni muu seksin vähyydestä, miks vitussa...menis ja panis.
Siinä menee kaksi viikkoa kaljaa kitatessa ja lätkää katsoessa eikä muijalla ole siihen mitään sanomista.
Otan vasta kun alkaa mitallipelit.
Mitä sopeutumista tuossa muka on? Katsokoon mies mitä lystää ja millon lystää. Sama kai se on katsooko se töllöä vai pelaa jotain koneella? Itse en hiihtoa katsele enkä kyllä oikein jaksais kuunnellakaan, mutta kyllähän tuohon keinot löytyy. Formulat kuuluu nykyään samaan kategoriaan, eli en jaksais edes kuunnella. Katselin niitä itekin paljon teininä (siinä 12-15 vuotiaana), mutta nyt koko laji on ihan pirun tylsä. Tietysti jos toinen istuu siinä töllön edessä liimattuna ja katselee kaiken vähänkään urheiluun viittaavan niin alkais mietityttää, että mitä se täällä ylipäänsä hengailee. Lätkän ja futiksen arvokisat katselen itsekin. Lätkästä vain Suomen pelit kiinnostaa, mutta futiksesta katselen joka ottelun. Futiksen puolella on tietysti myös Suomen karsintapelejä, mutta niitä harvemmin katselen aktiivisesti. Töllö on vaan sivussa auki, että kuulee selostuksen.
Eihän tuo vaadi mitään sopeutumista. Jos ei halua ukkoa/ akkaa joka lojuu telkkarin ääressä tuijottamassa roskaa päivät pitkät, niin ei vaan ota sellaista tyyppiä vaivoikseen joka moista harrastaa. Ei kai tuosta sen hankalampaa tarvitse tehdä.
Sopeutumaton mies. Eilen vierailulla oli karanteeni-ikäluokkamme pariskunta.
Pariskunnan rouva on innokas penkkiurheilija kuten mekin vaimoni kanssa.
Herra toi moneen otteeseen julki voimaperäisesti miten häntä ei kinnosta urjeilu tippaakaan. Siitä huolimatta me kolmestaan katsoimme ampumahiihtoa.
Rouva kertoi sen olevan heillä hyvin tyypillistä.
Meillä vaimoni on vielä minuakin innokkaampi urheilun seuraaja. Katsoo tiitterästi "tavanomaiset" talvi-ja kesälajit ja niiden lisäksi painin ja painonnoston silloin kun niitä tulee. Miesten telinevoimistelu on "must" katsottava.
Nyrkkeily ei kelpaa.
Myös muut lajit joissa on suomalaista osanottoa ovat seurattavien listalla.