onko kenelläkään positiivista kokemusta perheneuvola-käynneistä tms.oletteko saaneet apua,varsinkin jos käynnit on aloitettu miehen käytöksen vuoksi? olemme seurustelleet kohta 4v ja ongelma on riitely,miehen omituiset ajoittaiset raivon puuskat,ailahteleva käyös.mies myönsi ongelman,haluaa tehä sille jotain,nyt tänä aamuna tulikin taas uusia syitä ongelmiimme;häntä harmittaa kun kukaan nainen ei kuolaa hänen peräänsä.mies kiusasi lähes kahden vuoden ajan vieraitten naisten kehumisella,se oli joka päiväistä,koskaan minä en saanut nauttia kehuista tms.vieras nainen oli aina kauniimpi.mikä miestäni vaivasi ja mikä voisi nyt olla vialla? mies ei ole pettänyt.lapselle hän raivoaa myös,haukkuu ja syyllistää.mies haukkuu myös sellaisia miehiä keillä on itsessään samoja vikoja.hän ei tee kotona mitään,seksikään ei tunnu kiinnostavan,kaikin puolin sairas tuntuu olevan.nyt olemme varanneet aikaa perheneuvolaan.jos jolla kulla on saman tyyppinen onkelma tai ollut ja olette selvinneet,kaipaisin vinkkejä ja neuvoja.(huom! väkivaltainen lapsuus ja huono elämäntyyli ovat hänen menneisyyttään)
-mieheni outo käytös-
kohde
21401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kokemuksella voin kertoa: miehesi on avun tarpeessa! Meillä oli sama ongelma. Riitelyämme (avioliittoa) kesti 15 vuotta kunnes oivalsin, että mieheni (hänellä myös samankaltainen menneisyys) äksyily, negatiivisuus ja jatkuva valitus olivat seurausta hänen vääristyneestä minäkuvasta. Eli rankat kokemukset lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa aiheuttivat "kieroon kasvamisen". Meillä tilanne paheni niin, että lapset olivat loppu, minä olin loppu jokapäiväisestä riitelystä. Lapset ovat nyt murrosiässä ja toisella suuri itsetunto-ongelma. Kaikki neuvolat, parisuhdeterapiat ym käytiin läpi. Hetken auttoi, mutta viime vuonna sanoin, että jos hän ei hae itselleen apua minä lähden lasten kanssa.
Hän haki itselleen apua ja tilanne on muuttunut 50 % !! Hänen prosessinsa jatkuu edelleen... eli parannusta vielä tiedossa.
En syytä miestäni kaikesta, toki minäkin olen osallinen. Mutta se miksi pääasiassa heitin em. uhkauksen, oli se että halusin että hän pystyisi nauttimaan elämästä eikä näkisi kaikkea aina niin negatiivisesti. Kyse on hänen elämästäänja siitä että nauttisi siitä. Ja tietysti hyötyisimme koko perhe siitä myös, sitä unohtamatta...
Itse kävimme aikoinaan lapsemme käytöshäiriöiden vuoksi ja se oli lähinnä sitä, että me vanhemmat papatimme ja neuvolan tantat istuivat hiljaa hymistellen. Ei auttanut tippaakaan. Voihan toki olla, että meillä kävi vain huono tuuri avun suhteen tai että perheneuv. osaa auttaa paremmin perheongelmissa.
Tämä ei kuitenkaan kuulosta siltä, vaan miehelläsi näyttäisi olevan vakavia itsetunto-ongelmia, josta aiheutuvaa pahaa oloa hän sitten purkaa sivullisiin. Tuohon ei minun kokemuspohjaltani auta muu kuin vuosien terapia psykologin vastaanotolla eikä miehestäsi sittenkään välttämättä tule täysin eheää. Parisuhdeterapia voisi auttaa siinä, että joku ulkopuolinen kertoisi miehellesi, että tuollainen käytös ei ole hyväksyttävää ja johtaa todennäköisesti avioeroon.
Kerro miehellesi mikä on vialla ja jos hän ei hae apua käytökseensä, niin ei auta muu kuin asumusero, kunnes hän siihen suostuu. Ei nimittäin käy laatuunsa, että hän piinaa koko perhettään ja kasvattaa uuden sukupolven itsetunto-ongelmaisia. Nämä vaatimukset on syytä esittää kuitenkin rauhallisesti ja selkeästi ja anna miehellesi myös aikaa reagoida toiveisiisi. Jos tarve vaatii, niin ota asia esille useamman kerran, jotta miehesi ymmärtää että nyt on tosi kyseessä. Yleensä tämänkaltainen shokkiherätys saa kumppanin toimimaan, mutta ei valitettavasti takaa miehesi eheytymistä.