Löytää kumppani tai oikeaa aitoa rakkautta kun monella on ollut jo suhde tai suhteita ja rakastaa entisiään ja uusi tuttavuus on korvike tai laastari ja käytös sen mukaista eli miten sen nyt sanois eli toinen sanoo tai käyttäytyy että olet mitätön ja hän ei rakasta sinua mutta on kanssasi kun muutakaan ja parempaa ei löytänyt mutta kun löytää niin lähtee sen matkaan ja sinuun joutuu tyytymään eli vanhempana tai kun ikää tulee lisää niin vaikeampaa löytää aitoa rakkautta joka on molemmin puolista ja mitä kauemmin on sinkku niin vaikeampaa aloittaa parisuhde eli jos löytää suhteen niin tekee kaikkensa että toinen jättäis tai itse jättää kun itsellä jotain pelkotiloja yms eli vanhemmiten aina vaikeampaa löytää kunnon hyvä kumppani ja kumpikin rakastuisi oikeasti
Onko vanhemmiten vaikeampaa
Anonyymi
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen pahoillani.
Kun nuorena juo viinaa tapaa naisia ja voi löytää rakkauden. Raitis ei koe rakkautta.
t. viinamies
En ymmärtänyt. Oli niin sekavasti selitetty. Sori.
Jep.
No perinteisesti tuosta ei juuri selvää saa, mutta onhan se vaikeampaa löytää kumppania vanhempana.
Sitä vanhempana on itsellä ja niillä kumppaniehdokkailla niin paljon koettua elämää takana, että usko toisiin hyvinä ihmisinä on hiipunut. Ja vieläpä sekin tieto, että hyväkin ihminen voi satuttaa.
Jää usein vain usko itseensä, eikä sitä haluaisi menettää, joten aina vaan varovaisemmaksi ihminen tulee.
Ihana Disse, mites noin nyt negatiivisesti ajattelet? Miksi kokemus, elämän historia olisi suhteelle haitaksi? Mielestäni ne on vaan hyödyksi vanhemman iän suhteessa. Sinulla on tainnut elämässäsi kolahtaa oikein kunnolla, kun luottamuksesi ihmisiin vaikuttaa kärsineen 🤔.
Tuossa olen samaa mieltä. Jää vain usko itseensä. Sen verran on tullut takkiin ja luovuttanut olo jo, että enää parisuhdetta löytyisi, hyvää sellaista. Siksi yksin ja varovainen. Sattuuhan se välillä, mutta on vain hyväksyttävä asiat, niin kuin ne on.
No on vaan osunut juuri oikein kohdalleen täsmäiskut. Eikä siitä voi edes ketään syyttää. Tiedän, että on hyviä tyyppejä olemassa, mutta tätä traumaa ei vähällä selätetä.
Vaikea sanoa miten tästä nousis... ehkä joku terapia, mutta onko se vaivan väärti? 🤷♂️
Kyllä mulla kaikki muut asiat elämässä on kuitenkin hyvin..
Niin. Ellu tuumi mulle, että oon kyynistynyt.
Ehkä, mutta enemmän itse vain luovuttanut. Pitäisi ylittää itsensä monellatapaa, että edes voisi kohdata toisen ihmisen. Alan olla sitä mieltä, että panostus on liian kova, verrattuna siihen, ettei voi tietää mitä lopputulos edes on.
Vanhemmiten ei ole vaikeampaa löytää uutta suhdetta. Tämä on vastaukseni.
Kirjoituksestasi putosin kärryiltä 1. rivin puolivälissä. Liian sekavaa ja negatiivista kirjoittelua.
Ei "vanhemmiten" halua mitään suhdetta. Sellainen kumppani jonka kanssa voi viettää illan-kaksi silloin tällöin ja mukavia lomia yhdessä on hyvä. Jonka kanssa jakaa jotakin, mutta ei vanhemmuutta eikä valuuttaa. Jonka seurassa voi olla oma itsensä tulematta pahoin pidellyksi. Sellaista voi toivoa ja kaivata.
Ei välttämättä ole. Jos käy iltaa viettämässä sellaisessa paikassa, missä on muita samanikäisiä niin sieltä saattaa löytyä.
Kumppanin voi löytää vain kun juo viinaa ja käy iltaisin yökerhossa bilettämässä.
Raitis mies on illat yksin kotona eikä kukaan nainen tule sieltä häntä hakemaan.
t. viinamies
Mikä on vanhemmiten? Kaiketi sellainen löytää helpommin, joka uskaltaa tutustua ihmisiin eikä ole kauhean ennakkoluuloinen ja asenteinen. Estynyt.
Ihan olen optimisti asian suhteen, että löytäisin kumppanin vanhemmallakin iällä. Siitäkin huolimatta, että olen perin eriskummallinen eläjä. Kyl joku yhtä eriskummallinen musta sielunkumppanin löytäisi. Tiukkapipot tietysti pitäis kiertää kaukaa.
Uskon kyllä että laastari-ynnä muut väliaikais-ja kevytsuhteet on yleistyneet ja jättävät haavoja herkimpiin. Ehkei ikä sinällään vaikeuta suhteen löytymistä, ne haavat kyllä.