10 vuoden pettämisen ja eron jälkeen takaisin yhteen?
Hei,
Olen erittäin huolissani ystävästäni ja kaipaisin kipeästi näkökulmia, kuinka voisin auttaa/suhtautua asiaan.
Ystäväni, reipas 50v nainen, on ollut naimissa yli 20 vuotta miehensä kanssa, jonka kanssa heille tuli miehen aloitteesta asumusero vuosi sitten. Suhteeseen mahtui miehen osalta lukematon määrä pettämisiä, salasuhteita, tylytystä, arvostamattomuutta, kaikkea mahdollista pahaa mitä mielestäni ystäväni pystyi miehensä puolelta kokemaan. Ystäväni on aina ollut hyvin joustava, kiltti, ymmärtäväinen ja ajatellut perheen etua. Aviomies on ollut aina vain töissä ja ajatellut itseään, mielenliikkeiltään myös hyvin äkkipikainen. Asumuseron jälkeen ystäväni on ollut paljon vapautuneempi ja onnellisempi, kunnes aviomies aloitti hänen "vonkaamisen" takaisin ja on antanut sadoittain lupauksia, että hän on muuttunut (käynyt terapiassa, lukenut kirjallisuutta). Ystäväni ei ole vuoden aikana harkinnut yhteen paluuta kertaakaan vaan halunnut lopullisen eron.
Nyt syksyn aikana, kun Korona-tilanne on nostanut päätään, ystäväni on alkanut harkitsemaan, voisiko hänellä ja miehellä olla silti tulevaisuus. Hän uskoo miehen puheet muutoksesta ja on ollut yksinäinen eikä usko, että voisi löytää paremman parisuhteen. Hänen tunnettaan ei ole helpottanut se, että mies sairastui syksyllä pidemmäksi aikaa, vaan tämä lisäsi entistä enemmän hoivaviettiä. Miehestä on kuulunut huhuja, että on edelleen pyörittänyt useampia naisia asumuserovuoden aikana. Lisättäköön vielä, että pariskunnalla on kaksi yhteistä, aikuista lasta.
Parviäly, mitä mieltä te olette tilanteesta? Minusta se on aivan kammottava ja haluaisin, että ystäväni ei missään nimessä enää pyörrä päätöstään vaan jatkaa elämää. En tiedä, miten osaisin häntä tukea tähän suuntaan tai onko se edes mahdollista. Onko teillä muilla kokemuksia tilanteesta, että tällainen mies olisi oikeasti muuttunut tai kymmenen vuoden huonosti kohtelun jälkeen tästä pystyisi tulemaan edes oikeaa parisuhdetta vielä?
8
69
Vastaukset
- Anonyymi
Ystävälläsi on ilmeisesti ero käsittelemättä kokonaan, muuten ei tuollaista harkitsisi. Voit sanoa oman mielipiteesi suoraan, mutta se ei välttämättä auta, kun ystävä ei ole käsitellyt sitä miksi on pysynyt tuollaisessa suhteessa. Eroryhmä ja terapia olisi varmaan oikea paikka miettiä onko tuo yhteenpaluu hyvä idea vai ei.
Toisaalta on sekin, että mikäpä meistä kukaan on sanomaan mikä on parasta kenellekin. Ehkä jotkut tottuvat pettämiseen ja se ei heitä enää haittaa, jolloin suhde on moniavioinen miehen puolelta molempien suostumuksella.- Anonyymi
Lisään vielä, että ei varmaan ole harvinaistakaan tuollainen, koska tunnen parikin pariskuntaa, jotka ovat eronneet ja palanneet yhteen useammankin kerran. Mikään ei kuitenkaan muuttunut. Ja luulenpa, että eräs ystäväni suunnittelee samaa kuin ap sinunkin ystäväsi, samanlaisella taustalla. Sitä on vaikea ymmärtää, mutta ystävyys toivottavasti säilyy kävi miten kävi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisään vielä, että ei varmaan ole harvinaistakaan tuollainen, koska tunnen parikin pariskuntaa, jotka ovat eronneet ja palanneet yhteen useammankin kerran. Mikään ei kuitenkaan muuttunut. Ja luulenpa, että eräs ystäväni suunnittelee samaa kuin ap sinunkin ystäväsi, samanlaisella taustalla. Sitä on vaikea ymmärtää, mutta ystävyys toivottavasti säilyy kävi miten kävi.
Kiitos kommenteista.
Ystävyys säilyy, se on itsestään selvää. Tuntuu vain pahalta, ettei näissä tilanteissa osaa auttaa eikä itsellä ole kokemuksia saati ole kuullut mistään, että tällaisella taustalla suhde voisi uudestaan toimia. Haluaisin olla vaan parhaalla mahdollisella tavalla avuksi ja tukea ystävää siihen suuntaan, että valo löytyy taas elämään, kyllä yli 50 vuotiaatkin ansaitsevat hyvän elämän ja kunnioittavan parisuhteen. Eroterapiaa voisin varovasti ehdottaa, se oli kullan arvoinen vinkki.
Voihan tämä olla vain korona-ajan tuomaa yksinäisyyden tunnetta ja epävarmuutta, että helppo reitti olisi hypätä takaisin ja saada apua noihin ylläoleviin tunteisiin. Mutta mitä sitten, kun elämä normalisoituu?
-Ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos kommenteista.
Ystävyys säilyy, se on itsestään selvää. Tuntuu vain pahalta, ettei näissä tilanteissa osaa auttaa eikä itsellä ole kokemuksia saati ole kuullut mistään, että tällaisella taustalla suhde voisi uudestaan toimia. Haluaisin olla vaan parhaalla mahdollisella tavalla avuksi ja tukea ystävää siihen suuntaan, että valo löytyy taas elämään, kyllä yli 50 vuotiaatkin ansaitsevat hyvän elämän ja kunnioittavan parisuhteen. Eroterapiaa voisin varovasti ehdottaa, se oli kullan arvoinen vinkki.
Voihan tämä olla vain korona-ajan tuomaa yksinäisyyden tunnetta ja epävarmuutta, että helppo reitti olisi hypätä takaisin ja saada apua noihin ylläoleviin tunteisiin. Mutta mitä sitten, kun elämä normalisoituu?
-ApEroryhmää tarkoitin, terapia on erikseen. Eroryhmä on sellainen, missä on paljon samassa elämäntilanteessa olevia eronneita ja sitä on paljon kehuttu. Itsellä ei ole kyllä kokemusta (lehdistä olen lukenut), mutta monen mielestä se oli silmiä avaava, kun siellä on eron eri vaihessa olevia ja saa vertaistukea. Ja ammattilainen ohjaa ryhmää. Ne ovat kai jopa ilmaisia kirkon perheneuvonnassa ja sitten on myös Fischerin jälleenrakennus eroryhmiä (en muista tarkkaa nimeä), mutta ne ilmeisesti maksullisia.
- Anonyymi
Tämähän kuulostaa tutulta jutulta!
Naisen ei missään nimessä kannata palata miehen luo. Mies osaa puhua hienosti mustan valkoiseksi mutta kun tuuli kääntyy, unohtuu lupaukset. Mies tahtoo kodin pyörittäjän ja ruoan laittajan mutta aikoo varmasti jatkossakin suoda itselleen pienet nautinnot pettämisen merkeissä. Sen verran itsekäs ja omahyväinen mies on.
Tämä mies sanoo että se mitä ei toinen tiedä, se ei myöskään toista satuta. Ilmeisesti tämä ex on sen verran sinisilmäinen, ettei näe totuutta kovin helposti. Jännitystä mies tulee hakemaan jatkossakin suhteen ulkopuolelta.
Ehkäpä se lemmikin kaipuu on myös tässä iso tekijä?- Anonyymi
Tuli vaan mieleen tuo ehdottomuus tässäkin tapauksessa. Ei se puhuminen vaan ne oikeat teot.
Jos luulee ettei puhuminen ole tarpeen on väärässä. Sehän kertoo nimenomaan kognitiivisesta kyvykkyydestä. Puhuminen on aina väylä tekoihin, ja teoista puhuminen on avain muutoksen osoittamiseen. Yhtälailla puhuminen on positiivinen asia kuin negatiivinen. Sisältö ja otetut askeleet ratkaisevat.
Puhe joka sisältää oikeaa (parisuhdepsykologian sanasto) termistöä joka on eri kuin suhteen aikana käydyssä kommunikaatiossa tai joka kertoo ratkaisuista, on itsessään jo lisäarvoinen eli kertoo siitä että mahdollinen muutoshalukkuus on käynnistynyt tai muutoksen edellytykset suhteen parantamiseksi on saavutettu.
Piti tämäkin mielipide ilmaista kun vallalla on niin paljon nimenomaan mustavalkoista ajattelua etteivät ihmiset muuta tapojaan. Olen hieman nuorempi kuin Te, mutta tiedän että muutoksen saavuttaa mikäli tahtoa ja uskoa riittää.
Vinkkinä (ja harmituksena joillekin) myös kristinuskoontulo voi olla vahvana merkkinä isosta muutoksesta.
- Anonyymi
Mies sairastui ja kaipaa turvallisen arjen tuojaa. Petetystä huijatuksi.
- Anonyymi
Sepä on aivan sama, onko mies muuttunut vai ei, koska ystäväsi tekee jokatapauksessa omat päätöksensä ja elää niiden mukaisesti. Jotkut naiset nyt ovat vaan sellaisia, että viihtyvät hulttioiden seurassa ja tykkäävät hoivata ja olla kynnysmattona; minkäs teet?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Liikenne topissa
Mitäs liedenpohjassa tekeillä ku kuus kutosen liikenne katkaistu..poliisioperaatio4311024Naisen vessakäynti suhteen alussa
Mä olin ihastukseni kaa viettämässä viikonloppua. Eka kertaa yövyin miehen luona. Toisen yön jälkeisenä aamuna mulla meni vatsa aivan sekaisin. Oltiin1407521Maisa se jaksaa valehdella
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/28acb452-15ff-470d-80c3-511ad69abec0 Taas on syytön, taas on todisteita jotka jossain vaiheessa paljastaa Ma2086235- 233455
Karanteenimääräyksiä rikkovaa ei rangaista.
Ulkomailta tuleva koronatartuttaja saa Suomessa liikuskella ja juhlia estoitta. Omantunnon kysymys on noudattaako karanteenimääräyksiä toista on mones1502410