..niin mitä se oikeastaan tarkoittaa? Kasvoimme erilleen? On paljon ihmisiä jotka ovat eronneet ja sanoneet vain kasvaneensa kumppaninsa kanssa erilleen..
Voiko sitä mitenkään välttää? Miten niin käy?
Voiko sitä mitenkään välttää? Miten niin käy?
"kasvoimme erilleen"
alisa
132200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ei ole enään samanlaiset itressit suhtessa.. toinen ihminen ei kiinnosta enään samalla lailla, koska ei ole mielenkiintoa tähän ihmiseen. se voi juonta juurensa pitkältä..esim seksi ja raha ja s´muut talousasiat syö tätä mielenkiintoa. enään vaan ei ole kertakaikkiaan sellaista pysvää 'klikkiä' joka pitäisi intohimoa yllä.
välttää... jaa a..tämä on paha.. itse olen kokenut 4 vuoden suhteen jälkeen tälläiseen 'erilleenkasvamisen'...mutta luulisin... että..se intohimon säilyminen.. rakkaus on tässä kohtaan kovasana... pienten arkipäiväisten asioiden huomioiminen... veikkaan että se koostuu pienistä asioista.. se että ei kasvata erilleen.
toivotavasti sait apua vastauksestani.
Alkuhuuman loppu. Ettei kaikki olekaan enää superihanaa ja sitä, mitä haluttaisi olevan. Toinen ei olekaan enää superihana ja pistä toista mielettömiin sfääreihin. Niin se menee.
Mielestäni olet oikeassa. Jos molemmat välittää toisesta ja toisen huomioiminen on molemminpuolista, niin ei kasveta erilleen. Se taas, jos toinen pitää puolisoaan itsestäänselvyytenä, kasvattaa erilleen ja se, jos suhde ei toimi vastavuoroisesti, mikä lienee samaa kuin itsestäänselvyytenä pitäminen.
Mielestäni olet oikeassa. Jos molemmat välittää toisesta ja toisen huomioiminen on molemminpuolista, niin ei kasveta erilleen. Se taas, jos toinen pitää puolisoaan itsestäänselvyytenä, kasvattaa erilleen ja se, jos suhde ei toimi vastavuoroisesti, mikä lienee samaa kuin itsestäänselvyytenä pitäminen.
Tuli vahingossa kahteenkertaan.
Vastavuoroisen vastakohta ei kyllä ole itsestäänselvyys. Vastavuoroisuus tarkoittaa sitä, että antaa jotain ja saa jotain. Se mitä antaa on yleensä ihan eri juttu kuin mitä saa. Tässä kohdassa usein mennäänkin metsään. Moni kuvittelee, että toinen ei huomioi ollenkaan, ellei hän huomioi tismalleen niillä tavoilla kuin hän itse tai niillä tavoilla, joilla hän haluaisi toisen huomioivan. Toisen huomioiminen ei siis tarkoita, että molemmat huomioivat toisia samalla tavalla ja samaan aikaan.
Erilleen kasvaminen kuuluu pitkään suhteeseen. Ei voi nyhjätä vastarakastuneiden tavoin kymmeniä vuosia! Molemmat puolisot muuttuvat ja itsenäistyvät vuosien kuluessa. Jotkut parit onnistuvat erillisyydestä huolimatta säilyttämään myös läheisyyden. Toiset eivät ja silloin erotaan.
Rakastumisen loppuminen ei ole erilleen kasvamista. Se on silmien avautumista totuudelle.
Erilleen kasvaminen tapahtuu 10v, 20v kuluessa.
Meidän liitossa koin asian tapahtuvan niin, että mies jäi jotenkin elämään sitä muinaista aikaa eikä muuttunut maailman myötä. Ei omaksunut uusia tapoja.
Sellaiset yksinkertaiset asiat kuin esim pankkikortin tulo, tai tietokoneet, tai kännykät.
Hän ei hyväksynyt mitään kehitystä. Sai hävetä, kun mies vaihtoi pankkikortinkäyttöön vasta kun oli pakko vanhojen mummojen ja ukkojen kanssa vihonviimeisenä.
Siis jotenki tuntui, että aloin häpeämään häntä. Hän ei enää tarjonnut minulle turvaa.
Hän polki paikallaan, kun minä menin maailman mukana. Opettelin uutta, kävin koulua. Hoidin kuntoa ja ulkonäköä.
Yhdessä on pysytty kaikesta huolimatta, kun olen sitä mieltä, että lasten on saatava kasvaa isän kanssa.
Mutta kohta lapset lähtevät.. ja minä.
Oletat siis, että mies muuttuisi ja kehittyisi juuri samaan suuntaan ja samaan aikaan kuin sinä itse? Eikö muinaisjäänne aviomiehenä voisi olla erityisen ylpeyden aihe? Mies ei kulje sinne minne virta vie; kysyy muuten rohkeutta. Ei sitä hävetä ainakaan tarvitse.
En niinkään odota hänen muuttuvan minun tahtiini vaan maailman tahtiin.
Jos minä en olisi muuttunut maailman myötä, olisin nyt työtön...kuten mieheni.
Työpaikalla odotetaan minun kykenevän selviytymään uusista asioista, jotta firma tuottaa voittoa.
Samaten minä odotan, että mieheni pystyy mukautumaan muuttuvaan maailmaan, jotta psytymme toimimaan yhteisvoimin oman taloutemme hyväksi.
Ei ole kovin innostavaa tällainen:
Rakas mieheni. Tämä tässä on pankkikortti. Ei se ole vaarallinen, älä pelkää. Otapa se kätteesi ja koeta miltä se tuntuu. Eihän tunnu pahalta?
Ensi viikolla voimme sitten mennä yhdessä tuonne automaatille katsomaan miten se toimii. jne..jne..
Saateri. Tuolta se melkein on tuntunut.
Mitä ihmeen turvaa on perheelle tuollaisesta paikalleen jämähtäneestä miehestä.
Tunnen monia työttömiä. Jotkut heistä ovat työttömiä siitä huolimatta, että ovat nuoria, hyvin koulutettuja monitaitureita!
On jotenkin surullista, että rakkautesi mieheesi on taloudellisesta turvallisuudesta kiinni. Kuvittele miltä miehestäsi esimerkiksi tuo pankkikorttiepisodi tuntuu. Ei varmaan kivalta. Me naiset olemme sellaisia tehopakkauksia silloinkin kun kohtaamme vaikeuksia kuten työttömyys. Miehet menettävät kertalaakista koko itsetuntonsa. Vaikea juttu.
ja miesten ymmärtäjä-lohduttaja sä olet?
Jokainen mies katsokoon itse peiliin, jos junnaa paikoillaan ikuisena poikasena ja peräkammarin nössönä, sun kaltaiset lohduttajat eivät heidän kehitystään ainakaan edistä. :=))))
Varsinainen miesten "äiti".
Pitkässä suhteessa hyvin useasti käytetään sanontaa erilleen kasvaminen kun todellisuudessa voi olla niin että esim. lasten myötä elämisen takia voikin olla niin että ei ole ehditty edes tutustua toisiin ja ei ole tapahtunut sitä yhteenkasvuakaan joka on edellytys erillen kasvamiselle.