Psykiatrian ihmisihanne

Anonyymi

Millaiseksi ihmiseksi psykiatrisessa hoidossa olevan ihmisen pitäisi muuttua, jotta hän olisi psykiatrian silmissä ihanneihminen?

Mitä ovat ne ihmisen ominaisuudet, joita psykiatria pitää ei-toivottuina ja jotka halutaan lääkitä/terapioida ihmisestä pois?

12

298

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Yleensä ihminen hakeutuu psykologin tai psykiatrin vastaanotolle saadakseen apua elämäänsä haittaaviin ongelmiin, ei sen takia psykologi pyrkisi muokkaamaan jotain "ihanneihmistä". Mikä sellainen sitten onkin.
      Itse olen käynyt terapiassa koksa minulla oli yksinkertaisesti niin paha olo ja traumoja jotka haittasivat/haittaavat täyspainoiseen elämään pyrkimistä. Haen apua ja tukea löytää avaimia ja ratkaisuja näihin ongelmiin, en mitään valmista kaavaa tai muottia minkälainen minun jonkun ulkopuolisen mielestä pitäisi olla.
      Koko terapiassakäynnin pointti ja ydin on juuri se, että pyritään löytämään ratkaisuja, keinoja ja oivalluksia miten ITSE voisimme auttaa itseämme. Kyse on meidän elämästämme, ei mistään ihanneihmisten muokkaamisesta.
      Kukaan ulkopuolelta ei voi auttaa jos itse ei auta itseään.
      Jos et halua apua tuskiisi, älä hakeudu hoitoon! Minä haluan sillä haluan ymmärtää itseäni ja tarvitsen siihen ulkopuolista apua. Haluan saada normaalin toimintakyvyn ja jaksaa arjessani.

      • Anonyymi

        Aiheellinen aloitus. Pistää funtsimaan.

        Psykoterapia EI ole psykiatriaa. Se on nyky-yhteiskunnassa hallinnoitu terveydenhuollon toiminnaksi, ja psykoterapeutit - siis ne terapeutit, jotka saavat käyttää suojattua psykoterapeutti-nimikettä - ovat Valviran hyväksymiä terveydenhuollon ammatinharjoittajia. Se että psykoterapia on tällä hetkellä järjestetty näin (eikä esimerkiksi sosiaalitoimeen) ei kuitenkaan tarkoita, että olisi tieteellisiä perusteita pitää psykoterapiaa terveydenhuollon osana. Asiasta käydään jatkuvaa keskustelua tieteenalojen sisällä. Moni psykoterapeutti korostaa, ettei heidän työllään ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa, vaikka joskus toimitaankin yhteistyössä lääkärien kanssa:

        https://liinanblogi.com/2020/08/25/psykoterapia-ei-ole-laaketiedetta-parannusehdotuksia-juhani-knuutin-uutuuskirjaan-6/


        Psykologi Vesa Talvitie: Psykoterapia ja elämänongelmien medikalisointi – kuka, miksi ja
        kuinka
        https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/talvitie317.pdf


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aiheellinen aloitus. Pistää funtsimaan.

        Psykoterapia EI ole psykiatriaa. Se on nyky-yhteiskunnassa hallinnoitu terveydenhuollon toiminnaksi, ja psykoterapeutit - siis ne terapeutit, jotka saavat käyttää suojattua psykoterapeutti-nimikettä - ovat Valviran hyväksymiä terveydenhuollon ammatinharjoittajia. Se että psykoterapia on tällä hetkellä järjestetty näin (eikä esimerkiksi sosiaalitoimeen) ei kuitenkaan tarkoita, että olisi tieteellisiä perusteita pitää psykoterapiaa terveydenhuollon osana. Asiasta käydään jatkuvaa keskustelua tieteenalojen sisällä. Moni psykoterapeutti korostaa, ettei heidän työllään ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa, vaikka joskus toimitaankin yhteistyössä lääkärien kanssa:

        https://liinanblogi.com/2020/08/25/psykoterapia-ei-ole-laaketiedetta-parannusehdotuksia-juhani-knuutin-uutuuskirjaan-6/


        Psykologi Vesa Talvitie: Psykoterapia ja elämänongelmien medikalisointi – kuka, miksi ja
        kuinka
        https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/talvitie317.pdf

        Lisään vielä varsinaisena kommenttina ensimmäiselle kommentoijalle, että noin itsekin miellän terapian ja terapian tarkoituksen. Terapeutti ei saisi koskaan koettaa muuttaa asiakastaan jonkun tietyn ihanteen mukaiseksi. Päinvastoin, koko homman tarkoitus on tukea asiakasta löytämään itsensä. Se tie on joskus vaikea, ja siinä kompuroi kumpikin, mutta rehellinen ja avoin suhtautuminen yhteiseen yritykseen auttaa saavuttamaan tuloksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisään vielä varsinaisena kommenttina ensimmäiselle kommentoijalle, että noin itsekin miellän terapian ja terapian tarkoituksen. Terapeutti ei saisi koskaan koettaa muuttaa asiakastaan jonkun tietyn ihanteen mukaiseksi. Päinvastoin, koko homman tarkoitus on tukea asiakasta löytämään itsensä. Se tie on joskus vaikea, ja siinä kompuroi kumpikin, mutta rehellinen ja avoin suhtautuminen yhteiseen yritykseen auttaa saavuttamaan tuloksia.

        Tämä oli todella hyvin sanottu. Noin se juuri menee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisään vielä varsinaisena kommenttina ensimmäiselle kommentoijalle, että noin itsekin miellän terapian ja terapian tarkoituksen. Terapeutti ei saisi koskaan koettaa muuttaa asiakastaan jonkun tietyn ihanteen mukaiseksi. Päinvastoin, koko homman tarkoitus on tukea asiakasta löytämään itsensä. Se tie on joskus vaikea, ja siinä kompuroi kumpikin, mutta rehellinen ja avoin suhtautuminen yhteiseen yritykseen auttaa saavuttamaan tuloksia.

        Terapia on todella auttanut minua itseni löytämisessä uudelleen. Elämässäni on juuri ollut ajanjakso, missä kadotin itseni ja persoonani. Kyllä terapiasta on apua ollut.

        t. AP


      • Anonyymi

        Eivät kaikki hakeudu hoitoon vapaaehtoisesti. Etenkin ,vaikeamman mielenterveyden häiriön diagnoosin saaneet ajautuvat hoitoon, usein pakkohoidon kautta, vailla minkäänlaista näkemystä, että hoito varsinaisesti auttaisi heitä. He eivät tukimusten mukaan myöskään saavuta normaalia toimintakykyä hoidossa, vaan pikemminkin näyttää siltä, että pidemmällä aikavälillä mitä enemmän hoitoa ottaa vastaan, sitä heikompi on toimintakyky. On eri asia toki olla vähän vaikka masentunut kuin kuulla ilkkuvia ääniä päässään tai uskoa ajatustensiirtoon -masennus onjokseenkin normien mukainen reaktio ja sitä on hoitotahon helpompi jäsentää, koska kaikkihan ovat joskus olleet pikkuisen masetuneita. Jotkut kokemukset ovat kuitenkin normeista niin rajusti poikkeavia, että ne aiheuttavat sekä psykiatreissa että psykoterapeuteissa rajun torjuntareaktion, koska ymmärtääkseen poikkeavuutta heidän pitäisi lähteä omalta mukavuusalueeltaan, eikä se yleensä ole mielyttävää. Kokemus on vähän sama, kuin joutuisi toistuvasti samaistumaan pedofiilisiin fantasioihin tai johonkin, mitä pidetään yhteiskunnassa vastenmielisenä, pelottavana ja poikkeavana. Ihmisillä -ei myöskään psykiareilla eikä psykoterapeuteilla- ole läheskään aina valmiuksia sellaiseen. Siksi esimerkiksi psykoottiset ääniharhat usein jopa pikemminkin pahenevat psykiatrisessa hoidossa, koska ne ovat psykososiaalisina kokemuksina herkkiä reagoimaan sosiaalisiin vuorovaikutustilanteisiin. Tätä pidetään omassa kontekstissaan vain sairauden kulkuna, vaikka se oikeasti johtuu suurelta osin hoidosta itsessään. Diagnoosien taustalla on erinäisiä teoreettisia perinteitä, ja ne vaikuttavat siihen, miten potilaita kohdataan ja hoidetaan. Kyse ei ole mistään arvovapaasta tieteestä, vaan kyllä niissä vahvasti normitetaan sitä, että miten ihmisen kuuluisi kokea maailma ja miten ei. Psykiatriseen hoitoon kuuluu paljon pakkoa, manipulointia, ehdollistamista ja jopa suoranaista väkivaltaa. On naivistista kuvitella, että siellä kaikki oppivat vain ymmärtämään itseään ja saavat apua tuskiinsa. Moni ei edes halua tarjottua hoitoa. Kun heille tyrkytetään puoliväkisin "välineitä" käsitellä omia ongelmiaan tulee heille hekä usein mieleen, että omat käytössä olevat välineet ovat puutteistaan huolimatta paljon paremmat, koska niihin ei sisälly niin voimakasta normittamisen taakkaa eikä ulkokohtaisuutta, ei akathisiaa, ei pakkoliikkeitä eikä tahatonta kuolaamista kaulukselle, ei massiivista ylipainoa, ei vaikeita eteneviä kongitiivisia ongelmia eikä vakavaa syrjäytymistä. On kivempi olla vaikka pikkuisen sekaisin, pikkuisen alkoholisti ja pikkuisen työnarkomaani, kun taantunut työkyvyttömyyseläkeläinen joka sönköttää vuodesta toiseen kamalista traumoistaan ja miten hurjaa on kuullla sitä yhtä piipittävää ääntä vuodesta toiseen päässään, joka ajoittain katoaa kun syöt riittävän massiivisen koktailin neuroleptejä ja rahoittavia. Nykyinen kaiken medikalisointi ja psykologisointi heikentää ihmisten resilienssiä, koska se lopulta usein jättävät ihmisen yhtä yksin ongelmiensa kanssa kuin mitä hän oli ennen hoitoakin - tosin stigmatisoivalla diagnoosilla ja nöyryyttävillä kokemuksilla höystettynä. Niiden hyöty on käytännössä täysi plus miinus nolla, mutta ne tuottavat massiivisesti rahaa tähän talouteen monien ammattikuntien edustajille.


    • Anonyymi

      Olen kriisipuhelimeen soittelemalla saanut käsityksen, että luovuus on ominaisuus jota mielenterveyden tukijärjestelmä yhteiskunnassa ei arvosta,
      Kyllä siis varmaankin jokin suhteellisen kaavamainen taideharrastus hyväksytään, mutta tarkoitan että todella uutta luovaa luovuutta ei tuo järjestelmä tue, koska kaiken mitä sä puhut pitää kuulostaa kuulijalle jollekin valmiiksi tutulle.
      En ymmärrä mistä ihmiset ovat saaneet päähänsä, että kaiken uskottavan pitää olla jotakin mitä on kuullut ennenkin. Eihän sillä tavalla mikää muutu, kehity, edisty.

      "puutfrfghjhjj"

    • Anonyymi

      Noin niinku konsepti tasolla. Ihmisen varmaan pitäisi muuttua sellaiseksi, että tulee toimeen itsensä ja ympäristönsä kanssa ja vastaavasti puhutaan ettei saa olla vaaraksi itselleen tai ympäristölle.

      • Anonyymi

        Toista ihmistä et voi muuttaa. Muuttaa voit vain itseäsi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toista ihmistä et voi muuttaa. Muuttaa voit vain itseäsi.

        Juuri näin. Riippumatta siitä, että onko ihminen hoitomyönteinen vai kielteinen, tai minkä laiset ovat hänen komemukset psykiatriastan, niin loppupeleissä ihminen joutuu ottamaan itse vastuun omasta, kuntoutumisestaan, pärjäämisestä tai elämästä ylipäätään.


    • Anonyymi

      Yleisesti terveydenhuollon ja yhteiskunnan näkökulmasta sellainen ihminen on ihanne, joka ei käytä terveyspalveluja ja joka elättää itsensä omalla työllään ja maksaa paljon veroja. Jos on julkisen terveydenhuollon asiakas, on ihmisessä aina moitittavaa. Koskaan ei nähdä sitä, mikä on hyvin, aina nähdään vain se, mikä on huonosti.

      • Anonyymi

        Maailmanlaajuisen psykiatrialiiton yksi perustajajäsenistä on CIA:n mielenhallinta kokeilun vetäjä Kanadassa. Pitäisi jo jokaisen ihmisen hälytyskellojen soida ja ymmärtää mistä psykiatriassa on kyse.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksköhän mä oon tuolla

      Joskus antanut ymmärtää että olisin sun rinnoista pelkästään kiinnostunut 😂😁🤭 ja sä säikähdit että koskisin ilman lup
      Ikävä
      22
      2360
    2. Rakastan sinua

      Kohta sanon tämän livenä, älä pelästy.
      Ikävä
      140
      2041
    3. Aamu on aina iltaa viisaampi.

      Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene
      Ikävä
      12
      1457
    4. Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TARINALTA ISOISÄSTÄ, JOLLA ON PARTA

      Pinnalliset käsitykset korkeammasta Todellisuudesta Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TAR
      Hindulaisuus
      388
      1200
    5. Tiedätkö miten pahalta tuntui

      Kun vetäydyit? Ei kuukausiksi vaan vuosiksi.
      Ikävä
      65
      1121
    6. J miehestä oikeaa

      Nimeä ei voi tänne julkaista mutta kannattaa olla varuillaan jos ”aistit” auki t nainen
      Ikävä
      99
      1087
    7. Vanhemmalle naiselle

      Juhannussauna on lämpiämässä. 🌿🥵💦
      Ikävä
      61
      970
    8. Epäiletkö että kaivattusi

      On tai on ollut ihastunut sinuun?
      Ikävä
      68
      962
    9. Se meidän sydänyhteys

      Oli ihanaa. Oltiin samankaltaisia sieluja ja tunnettiin voimakasta vetovoimaa ja yhteenkuuluvuutta. Voisiko se löytyä vi
      Ikävä
      45
      936
    10. Onko Lahdessa juhannuskokkoa?

      Entä vähän kauempana?
      Lahti
      2
      831
    Aihe