Vinkkejä irtautumiseen?

Eli olen siis aina ollut huono lopettamaan suhteita, kun olen jo ehtinyt rakastua ja kiintyä. Silloin se on jotenkin onnistunut, jos toinen osapuoli on jättänyt tiukasti ja tylysti, tyyliin ei vastaa puhelimeen, ei puhu mitään. Silloinkin oon vielä vuoden päästä ajatellut toista ja miettiny, miten hänellä menee. Minulla on kai joku taipumus jäädä tunnetasolla roikkumaan, vaikka huomaisin, ettei suhde toimi.

Tämän nykyisen kans taas on tehty Syyskuusta asti vähän väliä eroa. Siis olen luullut, että nyt on loppu ja sitten ollaankin jatkettu, kuin ei mitään.

Yhdessä vaiheessa päätin, että alan harrastaa uimista yms. kodin ulkopuolista unohtaakseni hänet. Ei asuta yhdessä, mutta lähekkäin. Nyt sitten uimahallitkin on kiinni koronan takia ja ahdistaa muutenkin liikkua yhtään missään, ei siksi että itse tauti pelottais, vaan kun ihmiset on tuollaisessa joukkopsykoosissa maskeineen... Mihin suuntaisin huomioni ja energiani?

En ole tyytyväinen suhteessa, koska en saa asioita, joita oletin saavani, jos löydän kumppanin ja vielä meidän suhteemme alkuvaiheessakin. Ollaan vasta vuosi oltu yhdessä. En saa esim. yhdessä nukkumista. Kestäisin sen, jos hän olisi esim. yötöissä. Mutta hänen pitää lukea yöt kirjoja ja jos olen vieressä, minun yöunet jää huonoiksi valon takia. Sitten päivällä pitää nukkua, nytkin rakas valvottajasikapossu kuorsaa tuolla, joten en saa paljon päivän touhuihinkaan seuraa hänestä. En saa kaveria metsään, en puutarhaan, jotka minulle tärkeitä. Sitten puurran nämä kaikki yksin ja hänelle jää tiskaukset ja ruuanlaitot. Tästä saa sitten kuulla, että minä olen vaan minun harrastuksissa ja hän tekee kotityöt. Ihmetyttää, miten mun marjanpoiminta ja viljelykset ei ole kotitöitä? Ostappa 10litran ämpärillinen mustikoita kaupanpakastealtaasta valmiiksi pussitettuna: maksaa n. 60e. Vielä saa kuulla, että sukupuoliroolit on vinksallaan, kun minä teen ulkotyöt... Niin kun hänestä ei ole siihen.

Ajattelin aina, etten ota maastokelvotonta miestä. Alkuaikoina talvella hän ei kävelyllä käydessämme voinut kävellä metsäpolkua liukastumisvaaran tai jonkin lumen kenkäänmenon takia. Totesin, että "Jaa, no, sinusta ei varmaan sitte saa marjamettään kaveria kesällä.. ." Vakuutteli, että saa, hän kuntoilee siihen mennessä. Kuntoilikin ja laihtui 9kg. Kuvittelin, että kyllä hän varmaan metsässä pärjää, koska on jonkinverran aikoinaan harrastanut metsästystäkin, mutta ei, eollut kertaakaan marjassa mun mukana kesällä. Ei edes sienessä, joka on kevyempää, ei vienyt minua metsästysretkelle myöskään... Oli useimmiten viinakaupassa silläaikaa kun minä metsässä...

Ihastuin varmaan, kun hän tuntui rehdiltä ja TURVALLISELTA. Minun turvallisuudentunne on heikko. Mutta en minä saa häneltä mitään turvaa. Ei hän auta eikä tue missään. Jopa hän aikoo ottaa koronarokotteen, josta olen varoittanut. "Kunhan on parikuukautta kattonu, miten muille käy". Kaksi kuukautta? Ja perustelee sitä rokotteen ottamista: "Kun minä olen tällainen yhteiskunnan jäsen, niin minä varmaan otan sen jos sitä suositellaan". Hän on lammas...

Vituttaa oma itseni, miksi rakastuin vain, koska kaipasin rakkautta, aivan vääränlaiseen ihmiseen. Hän on suorastaan epäterveellinen minulle...

Metsäkissa