Nipottaminen

Olen itse juuri tuollainen. En ole ainakaan tähän mennessä vielä päässyt tuosta eroon. Aina tekee mieli naputtaa jostakin. Jos ei miehelle niin sitten lapsille.

hihitys, hohotus, naurun kiherrys, vitsit, sukkeluudet, sutkautukset, ennenkaikkea hulvaton huumorintaju ja kassillinen aitoa rehtiä meininkiä.

Nipottaja olen minäkin ja olen koittanut opetella tavastani eroon. Joskus kun on itsellä huono päivä ja mies tuntuu tekevän kaikki väärin tai vaihtoehtoisesti ei tee mitään vaikka pitäisi, ja nipotuskynnys on todella alhainen ja meno meinaa äityä vallan mahdottomaksi, niin menen jonnekin jossa en näe mieheni tekemisiä tai hänen aikaansaamaansa sotkua ja koitan rauhoittua ja miettiä, kuinka pienistä asioista kuitenkin on kyse. Olen siis päättänyt pitää pääni kiinni, vaikka ei se aina helppoa olekaan. Tuo kuitenkin helpottuu ajan myötä ja itse en nykyään (mielestäni..:) nipota enää kuin harvoin.

Nipottaminenhan menee miehellä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos jos se on jatkuvaa ja siihen on tottunut, niin se ei toimi. Olen myös pitänyt välillä vakaviakin keskustelutuokioita asioista, jotka minua vaivaavat, ja ne ovat tehonneet paremmin kuin jatkuva nipotus, tosin eivät niin hyvin kuin voisi toivoa.. ;)

joo,mulla myös taitaa olla ongelmana turha nipottaminen ja että en välillä osaa ajatella tyylin"no,mitä sitten"..mun oma elämä olisi varmasti helpompaa,jos oppisin pikkusen relaamaan..esimerkkinä mainittakoon vaikka tämä:sain selville että mieheni oli katsellut netistä pornoa,raivostuin,kiisti ensin,lopulta sen olikin jo pakko myöntää(nänhän koneelta että sellasilla sivuilla on käyty!)ja myönsi lopulta käyneensä useimmin,kuin kerran/pari..tästä asiasta sitten paisui paisui todella paha riita,se vaan loukkasia mua niin paljon!!tollasessa asiassakin haluisin oppii relaamaan,mutten oo kuitenkaa varma että pystynkö...onx muilla vastaavaa "ongelmaa"ko.asian kanssa???(taidan varmaa olla ainut näin nipo)

Osu ja uppos!
Olen niin samis kanssasi!
Nytkin turhasta nipottamisesta kyyneleet silmissä!
Tosi raskasta tää- kun en osaa olla "relax"- olisin kyllä neuvoja ja tukea vailla siihen sekä toinen vahva asia on huumorittomuus. En osaa ottaa leikin kannalta enää mitään. Kaikki on totista torvensoittoa.
Jos mieheni esim. vitsaili kälyllemme miten pukeudun yöksi, niin sekin oli mulle paha paikka. Jelppiä!

"Mut yksinkertaisesti en vain mahda sille mitään!"

Valehtelet. Kyse on TAHDOSTA ja ASENTEESTA. Pitäisikö sinua muka sääliä sen takia, että olet sietämätön omasta halustasi?

T:sellaisen naisen mies