Täytyy sanoa että en ymmärrä naisia. (Yllätys yllätys) Mutta parhaani olen tehnyt oppiakseni, mutta tämä jaksaa askarruttaa: Miten on mahdollista että naisia väitetään puheliaammaksi sukupuoleksi, kun kaikki viimeisen vuoden aikana tapaamani (omanikäiseni, ~20-25v) naisihmiset ovat sellaisia että melkein pitää rautakangella kaivaa sanoja ulos. Minkäänlaisen keskustelun ylläpitäminen tuntuu mahdottomalta ja yleensäkin keskustelukumppani käyttäytyy joko täysin välinpitämättömästi tai kuin täydellinen hermoraunio. Teenkö jotakin mikä provosoi tällaista käytöstä vai mitä? Mittaa on miltei kaksimetriä, raamikas ja hyvin pukeutuva. Komeasta en tiedä mutta sivusilmällä näkee naisten katselevan ohimennen ja joskus pikkuista flirttiä heittävät. Osaan kyllä keskustella kavereideni naisystävien kanssa luontevasti, mutta sinkkujen kanssa homma menee puihin. Mitä voisin muuttaa että saisin puolituntisen aikaan jolloin tämä kauniimpikin osapuoli avaisi suunsa? Huumori ei suuremmin ole auttanut näihin jääprinsessoihin vaikka yleensä saan ihmisen kuin ihmisen nauramaan hyvällä huulenheitolla. Alkaa oikeasti masentaa pikkuhiljaa...
Kissako vei kielen?
Koira
81916
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vai että jääprinsessoja? :)
Luulenpa, että neidot olivat vain ujoja ja hiljaista typpiä.
Meitäkin kun on ja ujoudelle ei voi mitään.
Mutta jos tekisi kahvin jälkeen mieli halata hyvästiksi ja en voi olla varma että kirkuuko tuo vai mitä niin mieluummin jätän halaamatta, jää vain hapan maku suuhun koko tapaamisesta.
teidän pitäisi tavata niin monta kertaa, kunnes jää sulaa ja nainen rupeaa puheliaammaksi. Kehu deittiäsi, niin saat kyllä ujoimmankin tytön hymyilemään. :) Jos ei muu auta niin voit pyytää minua deitille. ;) Lähden ilomielin, jos vain asut pk-seudulla. :)
Oletkohan liian hyökkäävä. Mikäli olet raamikas iso mies, niin nainen tavallaan pelkää jo etukäteen.
Onpas hassua, ehkä sun pitäisi viedä minut ulos, mulla kun on vähän se ongelma, että puhua pälätän aina ja kaiken siten, että siinä jää ujompi helposti toiseksi. Usein kyllä löytyy puheliaita miehiä, ja silloin mielestäni kaikki sujuu parhaiten: treffien jälkeen on hieno huomata että useampi tunti meni tuosta noin vaan yhden kahvikupin ääressä.
Mä itse käytän ehkä hieman hyökkävää mutta toimivaa keinoa, jos toinen ei puhu eli alan kysellä asioita. Ei kukaan ole vielä karkuunkaan juossut vaikka olen kehittänyt jos jonkilaisia piinapenkkejä. :-)
Piinapenkki on pahempaa, kuin hetken hiljaisuus. Ehkä kukaan ei poiskaan ole juossut, mutta varmasti olisi halunnut. Jollakin voi ahdistaa se, että on hiljaista. Toisilla se, että koko ajan pitää olla joku äänessä.
Ei tuolla ulkonäöllä ole vaikutusta. Mutta onko sulla joku pakko tai vastuu saada ne naisihmiset puhumaan ja keskustelemaan? Mitä enempi yrität, sitä enemmän luot itselle ja toiselle paineita Suuresta Keskustelusta. Eli anna tilanteen mennä omalla painollaan. Jos pitää puhua vain siksi, ettei kestä hiljaisia hetkiä, niin eikö se ole aivan turhaa. Kaikki eivät ole räpätätejä, jotka puhuvat tyhjän puhumisen ilosta. Kysymys kun on siitä että et sinä sille voi tehdä mitään, vaikka haluatkin niin. Ja tuo puheliaisuuden odotus ja tarkoituksellinen vitsikkyys keskustelemalla keskustelemiseen on jo provosointia, eikä aitoa. Toisaalta yritätkö vedättää keskustelua vaan eteenpäin pakolla? Haluatko pitää naisen äänessä olemalla itse äänessä liikaa, eli saatat ihan kirjaimellisesti jyrätä itsesi läpi, jolloin naiselle ei jää yhtään "tilaa" tai aikaa omille ajatuksille ja sanomisille. Pahimmat paineet siitä tulee, kun tietää, että pakolla pitäisi olla äänessä. Eli jotenkin sun pitää saada itsesi ja ne tajuamaan että juttu on ihan vapaaehtoista ja on ok olla hiljaakin. Eli idea on se, että kun keskustelua pitää pitämällä pitää yllä, niin metsään menee. Yleensä se pysyy luonnollisesti aikansa ja loppuu, jos on loppuakseen, mutta vedättämällä varmasti. Kannattaisi keskittyä sisältöön, asioihin, eikä ulkoiseen muotoon ja ylläpitoon niin sitä keskustelua tulee ihan luonnollisesti.
Jos sä oot liian komee uros tai jotain, silloin hyvin äkkiä käy niin että siinä hämmentyy. Itselleni on yhden kerran elämässäni käynyt niin, että menin miehen takia sanattomaksi. Olin Kuopiossa ja menin kysymään neuvoa osoitteen löytämiseksi erään konsulttifirman toimistosta. Siellä oli siis niin komee mies, että mä unohdin että mitä osoitetta etsin, voi hitto että sanat voi todella kadota. Se mies käyttäytyi niiiiin ihanasti ja se oli niiiiiin komee, että...kissa vei kielen.Siinä alkaa miettiä just kaikkia aivan epäolennaisia asioita, kuten miltä näytän tai jotain yhtä tyhmää.....