ongelmani on se... että syön jokapäivä kauheasti karkkia ja suklaata.
en edes muista päivää milloin en syönyt jotain makeaa... laihtuisin 100% jos olisin karkkilakossa... mutta arvaa ollaanko yritetty...
minulla on nykyään niin hullu suklaan/karkin himo että jos en saa karkkia olen todella pahantuulinen ja sekoan totaalisesti.
Joten arvon kansalaiset, AUTTAKAA MINUA!!!
Miten saisin paremman itsekurin ja keksisin jotain muuta karkin tilalle???
en edes muista päivää milloin en syönyt jotain makeaa... laihtuisin 100% jos olisin karkkilakossa... mutta arvaa ollaanko yritetty...
minulla on nykyään niin hullu suklaan/karkin himo että jos en saa karkkia olen todella pahantuulinen ja sekoan totaalisesti.
Joten arvon kansalaiset, AUTTAKAA MINUA!!!
Miten saisin paremman itsekurin ja keksisin jotain muuta karkin tilalle???
Vastaukset 13
Vanhimmat
Syö paivittäin kunnon ateriat jotka sisältävät proteiinia ja kasviksia. Pidä huolta säännöllisestä ruokilurytmistä, pienet välipalat tarvittaessa. Vähennä vaalean leivän, riisin, pastan ja perunan osuutta aterioilla. Välipaloille proteiinia esim. rahkaa tms.
Millaisissa tilanteissa syöt makeaa ja herkkuja? Nälkään? Tylsistymiseen?
Yritä vähentää herkkujen määrää, korvaa vaikka hedelmillä, keksi jotain tekemistähimon iskiessä...
Ilmat lämpiää ja kesä tulee, jos on tullakseen. Osta isokokoinen selkäreppu ja sinne vain ja ainoastaan täysipainoista ravintoa, kuten esim. hapanta ruisleipää, piimää, kotijuustoa, jokunen hedelmä, kaksi-kolme keitettyä kananmunaa, kurkkua, tomaatteja.
Lähde päiväksi pois kotoa vaikkapa metsikköön samoilemaan. Älä ota rahaa mukaasi. Vettä pitää olla pari litraa myös mukana. Jatka niin kauan kuin ilmoja riittää. Jos tämäkään ei toimi, olet tyhmä.
tabletit voi auttaa...kokeile huvikses.itsekin söin pari vuotta sitten karkkia päivittäin,kokeilin kromitabletteja ja johan hävisi makeanhimo.tänä päivänä karkkia vain kerran viikossa normaali annos.anne
Siis ainoa keino ainakin mulla on ollu jättää KAIKKI makea pois..yksikin karkki laukaisee armottoman makeanhimon ja sille nyt sitte ei taas näy loppua.
Muutamat ensimmäiset päivät on pelkkää tuskaa,mutta kyllä se siitä sitte ajan kanssa.
Itellä oli oikee sokeririippuvuus,mutta kun kaikki jätti pois appelsiineista suklaaseen(en nyt välttämättä kehota hedelmiä pois jättämään!) ja kaakaosta irtokarkkeihin,niin elämä hymyilee,paino pudonnu aaaika roimasti,vaikka normaalipainoinen oonki ja jotenki sitä on alkanu arvostaan enemmän OIKEAA RUOKAA.
juo vettä aina kun alkaa tehä mieli makeaa..
Kannattaa sylkeä vaikka karkkeihin niin et voi syödä niitä inhossa. Oon kokeillu ja se autto!
Mulla oli kauhee suklaahimo ja sokeririippuvuus sit kaikki makeet pois ja söin välillä fitness muroja kourallisen kun mieli makeeta teki, no nyt en syö oikeestaa niitä murojakaa ja tänään söin kokonaisesta suklaalevystä 2palaa eli tein itsehillinnän ennätyksen!!
Makean poisjättäminen on tosi vaikeeta tälläselle riippuvaiselle jopa kaupassa suklaan ohikävellessä voi tuntea kuinka vesi herahtaa kielelle mutta ei enää mie tein siitä lopun ja se on nyt loppu!!!
Miusta vielä sen verran että oon nyt suklaansyönnin lopettamisen jälkee laihtunu koosta40kokoon38,normaalisti oon syöny mutta jokapäivä melkein kävelly noin35-40minuuttia.
Tsemppiä kaikille ja ilman suklaata ja kävelemällä laihtuu!!
Mulla sama ongelma! Aivan joka päivä tulee syötyä karkkia ja suklaata, suklaata enimmäkseen. Olen yrittänyt lopettaa suklaan syömisen mutta sitten iskee kauheat vieroitus oireet ja on pakko saada suklaata.
Pari-kolme päivää on kai ennätys mitä on nyt pitkään aikaan pystyny olla syömättä suklaata. Tänään en ole syöny suklaata, eilen vimeksi. Olenkin aloittanut tänään laihduttamisen, otan alkustartin naturdietillä. Ruokaa osaan syödä kohtuudella ja kevyt ruoka maistuu myös eli siinä ei ole ongelmaa vaan suklaassa.
Painoa tulee koko ajan lisää, paino tällä hetkellä 81,5kg. Vuosi sitten painoin noin 70kg ja kaksi vuotta sitten painoin noin 65kg vähemmän ja pysyinki pitkään sellaisessa 60-65kg painossa mutta sitten lähti nousuun lisääntyneen suklaan syönnin myötä. En vain pysty hallitsemaan itseäni suklaan suhteen. Tänään pitäisikin käydä kaupassa ostamassa koiralle ruokaa, pelottaa jo että pystynköhän välttämään karkkihyllyt...
Ai niin tuosta kromista sen verran että ei ainakaan mulla tepsiny kromi tabletit.
"kaksi vuotta sitten painoin noin 65kg vähemmän" Hups tuo vähemmän sana tuli tuonne vahingossa. En tietenkään painanu 65kg vähemmän kuin nyt.
vaan kokoajan, vaik laihduttaa olen yrittänyt;( Ilmeisesti siit kun olen "lohtusyöjä", eli ainaku stressaa, suretta tai masentaa niin tulee syötyä jotain, varsinkin sokerista. Joten toi laihdudtuski menee mönkään, eli jaksan muutamanpäivän olla laihiksella ja kun ei painoa óle yhtään tippunut, luovutan ja mässään pettyneenä et mikä on kun ei onnistu.
Minä tiedän mistä puhut, olen aikuinen nainen ja karkki maistuu kuin "pikkulapselle", maltan kyllä päiväsaikaan, mutta arvaa kun ilta (ja TV-ohjelmat) alkavat, niin taas mennään...
Kromi ei auttanut, joku maintsi sokeririippuvuuden, onko sellainen olemassa, mistä tietoa?
Siis sokeririippuvuus on vähä niinku niin ja näin,että onko se "oikea sairaus",mutta Ruotsissa on sokeririippuvuusklinikka,jossa hoidetaan potilaita.
Mutta sitte taas ku on kysytty ihan "oikeilta" lääkäreiltä,niin heidän mielestä ei oo olemassakaan koko sokeririippuvuutta..kai se on sama niinku lihavilla,että heidän mukaan lihavuus on sairaus..heh..
Mutta kuten tuossa edellä sanoinkin,niin ei voi toimia mikään "pari karkkia päivässä" systeemi,vaan jos haluaa päästä karkista eroon,niin jättää sen sitte kokonaan,näin siis minulla.
Taustatietona: oon 17-vuotias tyttö ja tässä kohta puol vuotta ollu ilman sokeria (tottakai lähes kaikista ruuista saa sokeria,mutta ei mitn näkyvää sokeria.) eikä enää tee ees mieli karkkia tai suklaata.
Mä olin aikaisemmin ihan samanlainen. Söin joka päivä karkkia, jätskiä, leivonnaisia, suklaata (ja paljon!). Paino nousi neljässä vuodessa 30 kiloa. Mä söin tylsyyteeni, tympääntyneisyyteeni. Lopulta tajusin, että on tehtävä jotain, kun jos ystävät pyysivät ulos mä jäin mielummin kotiin syömään makeaa. Ymmärsin että nyt olin mennyt liian pitkälle ja päästänyt asiat ihan hulluiksi.
Usein söin karkkia vain huvikseni, en edes siksi että teki mieli. Olin tottunut lapsesta asti yhdistämään makean kaikkeen mukavaan. Aina kun mieleni teki mukavuutta, söin karkkia, koska se oli ainut tuntemani ajatusmalli. Minun oli väkisin opeteltava tietoisesti tuosta pois. Söin karkkia jos oli ollut kurja päivä, söin karkkia jos väsytti, söin karkkia jos tuli himo, söin karkkia aina kun sitä sai jostain halvalla - ja ainahan sitä saa. Käytin jokaisen tilaisuuden hyväkseni. Kun himo iski, saatoin ostaa puolitoista kiloa karkkia. Näitä ahmimisiltoja oli useimmiten silloin kun olin yksin kotona illan tai viikonlopun. Yleensä söin puolet saaliistani ja sitten aloin kuvottaa itseäni ja heitin loput roskiin syvästi katuen ja itseäni inhoten. Pöytälaatikoissani pidin herkkuja jatkuvasti ja yritin piilotella niitä muulta perheeltä ja aina hävetti mielettömästi, kun joku sattui vahingossa näkemään varastoni.
En ajatellut olevani lihava. Torjuin koko asian mielestäni, koska oli mukavampaa mättää karkkia naamaan kuin olla mättämättä.
Sitten se ajatus kypsyi ja kypsyi (toki olen yrittänyt aiemminkin laihduttaa, mutta tehnyt sen aina liian hankalaksi ja lopulta luovuttanut). Nyt otin käyttöön hyvin yksinkertaisen mittarin: söisin vain nälkääni. Paino alkoi pudota heti, ensimmäisten neljän päivän aikana lähti kolme kiloa. Nyt kuuden viikon aikana lähtenyt yhdeksän.
En osaa antaa mitään hyvää neuvoa. Ei sellaista oikein olekaan. Täytyy vain olla sitkeä. Mutta se auttaa, että odottaa että tulee nälkä ennenkuin syö, koska silloin kun on oikeasti nälkäinen, nauttii ruisleivästä, viilistä tai lautasellisesta keittoa. Mutta jos syö karkkia koko ajan, ei tavallinen ruoka maistu enää millekään, koska karkki on miellyttävämpää.
Mä kirjotin listan kaikista syistä joiden takia haluan laihtua. Kirjotin kaikki sudenkuopat ylös että osaisin välttää niitä, samoin kaikki väärät ajatusmallini. Etsin motivaatiota mistä ikinä, tv:stä, lehdistä, täältä. En antanut itseni unohtaa mitä olin tekemässä. Kirjasin syömiseni ylös ja kirjaan vieläkin, että tiedän millä tasolla syömiseni on, aina kun paino lakkaa tippumasta syön pari välipalaa päivässä lisää, koska silloin olen kaiketi mennyt säästöliekille ja taas alkaa paino tippumaan tasaisesti kun olen tasapainossa.
Mutta tärkeintä on kai tunnistaa tilanteet jolloin oikeasti tarvitsee karkkia ja unohtaa kaikki tekosyyt. En enää osta karkkia joka junamatkalle tai joka kerta kun menen elokuviin tai katson elokuvan - eivät ne ole syitä syödä karkkia. Syön karkkia vain silloin kun minun oikeasti tekee mieli ja silloinkin vain sen verran, että mieliteko menee ohi. pari riviä tummaa suklaata tai eurolla lakritsia irtokarkkikaupasta.
Tämä nyt on vaan mun tapani, mutta mua se on auttanut. Ensimmäinen mikä mun painooni ikinä on auttanut. Kyllä tää vielä tästä.
Ainiin, onhan mulla antaakin kaks vinkkiä kun sulle tulee karkkihimo:
-tee jotain konkreettista (vaihda kasveille mullat, tiskaa käsin, lähde käymään jossain, missä et voi syödä, mulla toimii erityisen hyvin kävelylenkki)
-täytä kalenteri, minimoi illat jolloin istut kotona karkkipussin kanssa, hanki uusia harrastuksia, mene jollekin kurssille, tapaa ystäviä... mitä ikinä
-ja aivan hätäapuna, pese hampaat :) hampaiden pesun jälkeen ei juuri tee mitään mieli
mä toivon sulle kaikkea hyvää ja intoa vaan jatkaa yrittämistä. aina kun on yritystä, on toivoa onnistumisesta.
kiitos kaikille vinkeistä ja vaikka aluksi se onkin vaikeaa niin tänään en ole kumminkaan onneksi syönyt vielä yhtään mitään makeaa.
ja nyt on jo kauhea hinku ja jääkaapissa on suklaamakupala mutta ei voi mitään...
pakko vain tsempata ja yrittää olla syömättä.
mutta kiitos silti vinkeistä ne auttaa minua 100%.