Kotirouva
Kanelin tuoksu leijui yhä huoneistossa, koska olin kulkenut keittiöstä makuuhuoneeseen lämmin riisipuurolautanen kädessä. Pidin kanelin tuoksusta, vaikka se toi mieleen Intian valtavat kaupungit ja näiden alimmat kastit ja kurjuuden kaduilla. Makuuhuoneessa tuoksui uni. Olisi vaihdettava lakanat. Yöllisen orgasmin rajuus ja kokonaisvaltaisuus hämmensi yhä. Se tuntui yhä. Oli kuin tento ja lämmin yliolento olisi astunut sisään kehooni ja asettunut taloksi. Olin haukkonut happea nautinnosta, voihkinut ja vikissyt, sitten välähtänyt yhdeksi loputtomaksi valokehräksi ja säkenöinyt pimeydessä. Hän ei ollut saanut. Koin olevani petturi ja surkea nainen.
Lahjaralli on jokaisena jouluna sama: siinä menee sekaisin äkkiä, jos ei ole koko ajan tarkkana. Kun lahja on paketoitu, niin se on paketissa. Jos paketointiapulaisia on edes yksi, niin sitä varmemmin homma lähtee uunikintaasta. On oltava tarkka lukumäärä lahjoista, selvä toimintasuunnitelma niiden paketoinnista ja paketoitsijoista. Vain näin voi välttää kaaoksen ja jo valmiisiin paketteihin kurkistelun. Tehokkuus on synonyymi naisen perusolemuksen kanssa. On hallittava montaa virtaa samaan aikaan, eikä näperrellä merkityksettömien yksityiskohtien kanssa, vaikkakin ne ovat kokonaisuuden kannalta sen sommitelmallisin seikka.
Olin epäonnistunut kaikessa tässä: Yksi lahja oli kateissa. Olin ymmälläni ja kertasin koko prosessin alusta loppuun, mutta en nähnyt sitä hetkeä, jossa lahja katosi silmistäni. Tilanteesta oli sukeutunut täydellinen mysteeri, ja olin jo hetken varma, että kyseinen pikkuostos oli jäänyt joko kaupan kassalle tai sitten pudonnut liikekompleksin parkkipaikalle. Olin ymmälläni. Olin tarkastanut kaikki lahjapiilot, käsilaukut ja päällystakintaskut kahteen kertaan, enkä ollut päässyt asiassa lainkaan eteenpäin. Pikkuostos oli kadonnut. Seisoin makuuhuoneessa ja tuijotin epäuskoisena vaatekaappirivistön ovia. Oliko mahdollista, että olisin itse erehtynyt ja epähuomiossa heittänyt pikkupaketin väärään kaappiin kaikessa kiireessä, kyselin itseltäni.
En muistaakseni ole koskaan tutkinut kenenkään henkilökohtaista vaatekaappia, mutta nyt sellainen oli edessäni avonaisena. Kaappijärjestys oli siisti. Jos siihen koski, se meni epäjärjestykseen. Tyydyin vain katselemaan sitä epäuskoisena, sillä tuntui täysin käsittämättömältä että olisin voinut tehdä niin suuren virheen, että olisin heittänyt ostoksen jonnekin tänne. Ajatus oli absurdi, pähkähullu. Kuitenkin nousin varpailleni ja kurkistin ylimmälle hyllylle. Huomasin välittömästi että etsimäni ei ollut siellä, mutta siellä oli jotain muuta. Kenties yllätyslahja minulle, ajattelin. Yritin nähdä paremmin ja kiivetä omin avuin korkeammalle, mutta huoneilmassa ei voinut kiivetä. Hain alleni jakkaran eteisestä.
Noustessani jakkaralle ja saadessani vapaan näkymän ylimmän hyllyn sisältöön, jouduin asettumaan kuin kysysmysmerkin muotoon. En tunnistanut ulkomuodon perusteella tavaroista kuin kirjan, joka käsitteli ihmisen anatomiaa. Selaisin sitä pääsemättä millään tavalla kaapin tai kirjan sisällön tasolle. Lisäksi hyllyllä oli lääkeampulleja, joiden etiketeissä luki outoja sanoja. Hetken luulin olevani jonkun huumekätköllä, mutta kaappi kuului aviopuolisolleni, joka ei taatusti käyttänyt huumeita. Ajatus oli järjetön. Kuitenkin hyllyllä makasi avaamaton ruiskupaketti. Suurimman hämmennyksen koin avattuani raskaan vetoketjullisen pikkusalkun. Se oli täynnä pikkuveitsiä, omituisia sahoja ja kaarevia ja kapeita irtoteriä kahvaan, joka näytti olevan suunniteltu lujalle otteelle ja suhteellisen epänaiselliselle käyttövoimalle. Pääni harvoin lyö tyhjää, mutta silloin se löi sitä.
Sitten huoneessa välähti. Kokemus oli hämmentävän laajamittainen. Oli kuin kokonainen kivilinna olisi pudonnut päähäni. Hyllyllä oli vielä yksi minulle vieras esine, ja se näytti mustalta rullalta omituista materiaalia, joka vaikutti lujalta ja tiiviiltä. Päättelin sen olevan jonkinlainen pussi. Musta pussi, tai jokin. Pussin kyljessä luki Englanniksi jotain. Tihrustin hämärää kaappiin ja tavasin.
…dybag/small size
(hihitystä)
Kanelin tuoksu leijui yhä huoneistossa, koska olin kulkenut keittiöstä makuuhuoneeseen lämmin riisipuurolautanen kädessä. Pidin kanelin tuoksusta, vaikka se toi mieleen Intian valtavat kaupungit ja näiden alimmat kastit ja kurjuuden kaduilla. Makuuhuoneessa tuoksui uni. Olisi vaihdettava lakanat. Yöllisen orgasmin rajuus ja kokonaisvaltaisuus hämmensi yhä. Se tuntui yhä. Oli kuin tento ja lämmin yliolento olisi astunut sisään kehooni ja asettunut taloksi. Olin haukkonut happea nautinnosta, voihkinut ja vikissyt, sitten välähtänyt yhdeksi loputtomaksi valokehräksi ja säkenöinyt pimeydessä. Hän ei ollut saanut. Koin olevani petturi ja surkea nainen.
Lahjaralli on jokaisena jouluna sama: siinä menee sekaisin äkkiä, jos ei ole koko ajan tarkkana. Kun lahja on paketoitu, niin se on paketissa. Jos paketointiapulaisia on edes yksi, niin sitä varmemmin homma lähtee uunikintaasta. On oltava tarkka lukumäärä lahjoista, selvä toimintasuunnitelma niiden paketoinnista ja paketoitsijoista. Vain näin voi välttää kaaoksen ja jo valmiisiin paketteihin kurkistelun. Tehokkuus on synonyymi naisen perusolemuksen kanssa. On hallittava montaa virtaa samaan aikaan, eikä näperrellä merkityksettömien yksityiskohtien kanssa, vaikkakin ne ovat kokonaisuuden kannalta sen sommitelmallisin seikka.
Olin epäonnistunut kaikessa tässä: Yksi lahja oli kateissa. Olin ymmälläni ja kertasin koko prosessin alusta loppuun, mutta en nähnyt sitä hetkeä, jossa lahja katosi silmistäni. Tilanteesta oli sukeutunut täydellinen mysteeri, ja olin jo hetken varma, että kyseinen pikkuostos oli jäänyt joko kaupan kassalle tai sitten pudonnut liikekompleksin parkkipaikalle. Olin ymmälläni. Olin tarkastanut kaikki lahjapiilot, käsilaukut ja päällystakintaskut kahteen kertaan, enkä ollut päässyt asiassa lainkaan eteenpäin. Pikkuostos oli kadonnut. Seisoin makuuhuoneessa ja tuijotin epäuskoisena vaatekaappirivistön ovia. Oliko mahdollista, että olisin itse erehtynyt ja epähuomiossa heittänyt pikkupaketin väärään kaappiin kaikessa kiireessä, kyselin itseltäni.
En muistaakseni ole koskaan tutkinut kenenkään henkilökohtaista vaatekaappia, mutta nyt sellainen oli edessäni avonaisena. Kaappijärjestys oli siisti. Jos siihen koski, se meni epäjärjestykseen. Tyydyin vain katselemaan sitä epäuskoisena, sillä tuntui täysin käsittämättömältä että olisin voinut tehdä niin suuren virheen, että olisin heittänyt ostoksen jonnekin tänne. Ajatus oli absurdi, pähkähullu. Kuitenkin nousin varpailleni ja kurkistin ylimmälle hyllylle. Huomasin välittömästi että etsimäni ei ollut siellä, mutta siellä oli jotain muuta. Kenties yllätyslahja minulle, ajattelin. Yritin nähdä paremmin ja kiivetä omin avuin korkeammalle, mutta huoneilmassa ei voinut kiivetä. Hain alleni jakkaran eteisestä.
Noustessani jakkaralle ja saadessani vapaan näkymän ylimmän hyllyn sisältöön, jouduin asettumaan kuin kysysmysmerkin muotoon. En tunnistanut ulkomuodon perusteella tavaroista kuin kirjan, joka käsitteli ihmisen anatomiaa. Selaisin sitä pääsemättä millään tavalla kaapin tai kirjan sisällön tasolle. Lisäksi hyllyllä oli lääkeampulleja, joiden etiketeissä luki outoja sanoja. Hetken luulin olevani jonkun huumekätköllä, mutta kaappi kuului aviopuolisolleni, joka ei taatusti käyttänyt huumeita. Ajatus oli järjetön. Kuitenkin hyllyllä makasi avaamaton ruiskupaketti. Suurimman hämmennyksen koin avattuani raskaan vetoketjullisen pikkusalkun. Se oli täynnä pikkuveitsiä, omituisia sahoja ja kaarevia ja kapeita irtoteriä kahvaan, joka näytti olevan suunniteltu lujalle otteelle ja suhteellisen epänaiselliselle käyttövoimalle. Pääni harvoin lyö tyhjää, mutta silloin se löi sitä.
Sitten huoneessa välähti. Kokemus oli hämmentävän laajamittainen. Oli kuin kokonainen kivilinna olisi pudonnut päähäni. Hyllyllä oli vielä yksi minulle vieras esine, ja se näytti mustalta rullalta omituista materiaalia, joka vaikutti lujalta ja tiiviiltä. Päättelin sen olevan jonkinlainen pussi. Musta pussi, tai jokin. Pussin kyljessä luki Englanniksi jotain. Tihrustin hämärää kaappiin ja tavasin.
…dybag/small size
(hihitystä)
Vastaukset 68
Vanhimmat
Mjoo
Mäkin olen sitä mieltä että dosentteja kannattaa vältellä.
Dosentista ei ole pitkä matka dosettiin.
(hihitystä()
Täähän on oikea Tapaninpäivän kauhusatu.
Tuli vanha kunnon Dexder mieleen.
Dexder?
🤣
Heh. En tarkoittanut meidän omaa pikku-D:tä.
Muistatko sen psykopaattisarjan, jossa se rikosyksikön analysoija lihni rikollisia?
Sullon mahtavat tarinat Funis. Nyt kun jäin ilman joulukirjaa, niin erityiskiva lukea näitä.
Kirjoita pokluumi palstalaisista, jookos?
*saapasjalkakissailme*
*Ter perk....
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dexter
Pöh.
Sattuuhan tuota.
Ei hel... Oletko savosta kotoisin? Vain siellä on niin käsittämättömän alkeellisia ihmisiä, että sekoittavat d:n ja t:n paikan. En kerta kaikkiaan jaksa näitä amis-maalaistolloja ollenkaan. Tulee mieleen sellainen huuli pyöreänä oleva, perunanenäinen pallomainen olento, jonka lyhyenlännän vartalon huipentumana on happuuntuva harva tukkapehko ja joka katsoo tv.sta DEXDER:ia.
En ole savosta.
Mielenkiintoinen mielikuva. Ehkä se kertoo varsin alkeellisesta maailmankuvastasi ja mielikuvituksen puutteestasi.
Veikkaanpa että arvaukseni osui hyvinkin lähelle, sekä ulkomuotosi, että sukujuuriesi suhteen. T:n muuttuminen d:ksi paljasti kaiken.
T:n muuttuminen d:ksi paljasti ulkomuotoni?
Johan sulla on melkoinen profilointitekniikka.
Kyllä rikosyksikkö menetti sussa hyvän analyytikon.
Olethan ja nyt yrität piilotella sitä.
Pannaan piiloon sitten eikä levitellä minne sattuu.
Palstalla pitäisi olla sekä yläikäraja että ulkonäköraja ja lisäksi älykkyys-alaraja. Näin myös kaikki savolaiset karsiutuisivat sopivasti pois.
Mitenkähän kaltaisesi tyhmät karsiutuisivat pois?
No mun mielestä teissä savolaisissa ei ole mitään vikaa. Oikein leppoisia olette. En ymmärrä noita toisia huutelijoita.
Mjoo
Etäisesti tiedän mitä tarkoitat. En minäkään muistanut kuinka se kirjoitetaan. Se ja sama.
Sen kyllä muistan että ukkeli näytti ihan puusta pudonneelta pöllöltä.
😁
:-D
Mistä sä kauhot tuon sanavarastosi?
Mun äitini on Sisiliasta. Sitten kun se sekoitetaan itäsuomalaiseen niin 🤷🏻♀️
Käy järkeen.
Oletko samanlainen pälättäjä kuin äitisi?
No nyt aukesi se mökkikeissikin.
Niin mikä mökki? Kyllä suomalainen isäni on saanut sisiliaisen hiljaiseksi.
Vaikea uskoa. Itäsuomalainen jörrikkä yrittää saada italialaista temperamenttia hallintaan?
Juuret.
Eivät karjalaiset ole jörriköitä.
Sovitaan sitten niin :)
Kun karjalainen ja sisilialainen yhdistetään, tulee syntyneestä rakkauden hedelmästä vulcano eli tulivuori. 🌋
Niin minä puhun siis itsestäni, en tiedä mikä funiksen tausta on.
Kuulostaa vaaralliselta ja räjähdysalttiilta.
Jännäjenna?
Niin, mutta mua hämmästyttikin tietyt yhteneväisyydet.
Ihan tavallinen tyttö.
Temperamenttinen.
Suolaa ja pippuria.
Ei kannata hämmästellä. Pidätkö Sylvian joululaulusta? Siinä on huomioitu kauniisti Suomi ja Italia ❤️
Rucolaa ja timjamia :) pus
Parasta minussa on...hah hah insomma qualche bacio, uno strusciamento qua e la'. Pus
En ole tullut huomioineeksi.
Kaunis.
Ja tummat letit? ; )
Kuuntele se ajatuksella :)
Oli, mutta värjäsin punaisiksi vuosia sitten. :)
Kuka vttu vei minun uuden vuoden toivotukset? Oletteko Italia-vastaisia rasisteja?
On siinä sitten komeahäntäinen seropi :)
Hyvää Tapaninpäivää! Olehan kiltisti :)
*matsi kutsuu*
Hahahah non posso promettere! Mutta Tapani on hyvä, grazie :) 🌋
Mie haluisin ginger-kissan, jonka nimeksi en antaisi Inkivääri, vaan Kaneli.. tai Kardemumma.. tai Piparjuuri..tai Rockefeller.
Rockefeller sopis hyvin yhteen Von Pompidoun kanssa.. Nyt on nimi jo valmiina, ei puutu kuin kissa..😬
Frouva on varmaan oikeen otettu. *kissaa tekee mieli*`
Miten toi Von Pompidou kääntyy puhekielessä?
No mirri ku mirri.
Von Pompiduu.. eli pommi, eli pomtsi, eli pomppi..
Eiku onhan siitä ollut puhetta. Pommi juu.
Se on söötti se kissas. Ihana.
Mullakin tekee kissaa mieli.
Kyllä meilläkin leijui kun isäntä pieraisi. Jouluyllätys
Naisten pierut haisee pahemmalle, mutta ne haisevat vähemmän aikaa kuin miesten. Sama pätee koiran pieruun.. Ne vasta kamalia on.. mutta onneksi vain lyhyen aikaa. Liittyy kai suoliston pituuteen.
Kissat ei piere. ☝️
Aikoinaan edesmennyt sekapini pieraisi ja säikähti itse. 🤣
Tää meijän sekapi taas nuuhkii pierun jälkeen omaa pehvaansa..
Meillä ruuna pieraisi, että koko talli paukahti ja vastapäisen boxin poni säikähti.
Pitäähän sitä tutkia.
Heh, voin kuvitella, jos vielä iso Suomenhevos-ruuna. Ei varmasti ole mikään pikku tuhnu.
No poni oli päiväunilla ja sinkoutui päin seinää. Sitten vuorostaan ruuna säikähti sitä kolinaa ja vesiastian loisketta, mikä ponista aiheutui. Nauroin polvillaan käytävällä.
Ei sentäs tallin seinät siirtyny paikaltaan..
Että sieltäkö se tuli...?
Luuta.
Öö..
Ite oot.
No mä olen talli-, ja sä sitten kylä-.
Sä olet se luuta noidan perseen alla.
Ja sä noita. Luuta vie! Noita kyydissä vikisee. Otetaanko parit kurvit? 🤣
La befana! 🧙♀️
Kanelin käyttö pitäisi kieltää. On myrkyllinen ja mausteen vuoksi kaadetaan sademetsää järkyttäviä määriä. Nopeuttaa ilmaston muutosta.
Mielestäni toinen hyvä kielto tai tupakkaveron vertainen verokohde olisi lemmikkieläimet. Jos tuotantoeläimiä pitää vähentää ilmastonmuutoksen vuoksi, olisi perusteltua ensin verottaa lemmikkieläimet sukupuuttoon. Tavoitteenahan voisi olla lemmikitön suomi tällä vuosikymmenellä.
Ilmasto ja naapurin postilaatikot pelastuu. Pentutehtailut loppuisivat.
Aika radikaaleja ehdotuksia sinulla. Hyväähän sinä tarkoitat, mutta kuitenkin jotain realismiakin pitää olla mukana. Mielestäni sinun kannattaisi tehdä jotain kissojen kohtelulle. Kissoja ei pidetä minkään arvoisina eikä leikkauteta.
Sitten vieläpä päästetään ulos valvomatta. Tottakai eläin seuraa vaistojaan sekä tulee jossain vaiheessa raskaaksi. Sitten nämä pennut viedään johonkin metsään ja toivotaan, että luonto hoitaa homman.
Suurimmaksi osaksi menehtyvätkin/jäävät saaliiksi, mutta Suomessakin oikeasti elää villikissoja. Ihan niiden lemmikkien jälkeläisiä jo useassa polvessa. Ajattelemattomat ihmiset kun eivät välitä kärsimyksistä, kuolemasta eikä mistään kun sitä ei itse näe. Pääasia, että tenava oli kesämokilla hiljaa, kun isi ja äiti otti viinaa.
>Simiti<
Liiterin kanelissa oli ollut puolet hiekkaa.
Ei se mitään hyvää toivo.. Hah. Mun lemmikit on ollu kaikki rescue-tapauksia rottaa myöten.
Äläs nimittele isäntää.
No kyllä me täällä ymmärretään 😆
Nyt pitkästä aikaa Funeaulta tuli hieman pidempi teksti. Mukavaa luettavaa oli, kun on mokomat kirjanten järjestykset hallinnassa. Itselläni tuo taito on vielä hakusessa, vaikka onnettomuudesta on jo vuosia.
Toki pyrin kaikin tavoin tuottaa tekstiäni siten, etten loukkaisi ketään, mutta kiljupäissään sekin mokoma joskus epäonnistuu.
Joka tapauksessa näin ensimmäisen kinkkulenkkeilijän. Kävin savukkeella penthouseni parvekkeella. Maan tasalla juoksi joku henkilö aivan raivona joulupaketista saaneilla verkkareilla.
Kokemukseni mukaan sitä innostusta riittää uuden vuoden aattoon asti. Sen jälkeen ravi loppuu, mutta kuitenkaan ei mokomista urheiluvaatteista luovuta, vaan ne laitetaan aina päälle kun kävelee aamulla autollensa.
Töissä sitten kehutaan itseänsä, kuinka on aloitettu kuntoilu ja olokin on parempi. Töiden jälkeen ajetaan täysillä kotiin ja jo ovella huudetaan vaimolle: "Mitä ruokaa?"
Sen jälkeen tajutaan, että perhana, se muijahan tulee vasta tunnin päästä töistä. Siispä poloinen on pakoitettu hakemaan 6-pack kaljaa kaupasta. Siinäkin on niin paljon vaivaa, että joutuu meneen sohvalle mököttämään tölkki kädessä.
Kun vaimo sitten tulee kotiin, niin täytyy ne verkkarit päällä luoda syyllistäviä katseita ja väittää ettei ole yhtään nälkä itsellä. Sehän onkin oikein hyvä syy olla itse tekemättä ruokaa edes vaimolle tai lapsille.
Tämä on valitettavan totta hyvin monessa perheessä. Itse olen jälleen tässäkin asiassa soutamassa vastavirtaan. Vaimo ei aikoinaan olisi mielellään opettanut minua leipomaan, koska tiesi, ettei hänellä ole keittiöön mitään asiaa ellen minä ole töissä.
Mutta kun yhdessä sovimme, että kotona oleva ruokkii ipanat ja yhteisillä vapailla valmistamme eineksemme yhdessä, niin kyllä hän sitten opetti minulle mokkapiirakan valmistuksen salat.
>Simiti<
Mjoo
Tai ehkä mjaa.
Joo siis tää on ihan helmi:
"Joka tapauksessa näin ensimmäisen kinkkulenkkeilijän. Kävin savukkeella penthouseni parvekkeella. Maan tasalla juoksi joku henkilö aivan raivona joulupaketista saaneilla verkkareilla".
(naurua)