KIITOLLISUUS,

KRUUNAA KAIKEN, kirjoitti:

SIIS minun elämässäni puolisoani kohtaa.Ensivuonna -06 tulee täyteen 40 vuotta yhteiseloa puolisonikanssa.Silloin kuin tutuistuimme-65 olin nuori -19 vuotias kaunotar,ja hän minua 6 vuotta vanhenpi.Hän oli jo saanut koulutusta vastaavan työpaikan ja minä opiskelin.Hän oli tasapainoinen luonteltaan ja minä epävarma,hän oli asiallinen ja minä hölöttäjä,hän oli rauhallinen ja minä vilkas ja niin edelleeen,tätä voi jatkaa vaikka kuinka paljon.Mutta huomasin jo silloin että hän on se jota seuraan koko elämäni jos on vaan mahdollisuus.Mutta elämässämme oli kaikkea paljon kuten hän käytti liikaa alkoholia ja oli usein pois kotoa tuli vasta aamuhämärissä, reissutyöt kuului hänen elämään.Olin kuin puun ja kuoren välissä ja kestin ja hoidin kodin työn ja lapset.Mottoni oli että katsotaan vaan mitä elämä antaa, en tehnyt hätiköityä päätöstä siis en hakenut eroa vaikka suku monta kertaa ehdottikin,Ja jopa lapsemmekin edotti minulle että eroa äiti.Mutta en voimut koska kaikesta huolimatta jo alusta asti tunsin kiitollisutta hänestä,ja olen saanut pitää minuuteni ja olen vahva nainen ja olemme onnellisia ja elämäämme ei kuuluu enään alkoholi eikä savukkeet.Ja elämä on ollut vuoristorataa ja karusellia,ja keidasta ja jopa epätoivoakin,mutta jos on sisäinen tunne että haluaa puolison pitää itsellään niin anteeksiannon myötä ja rakkaudella saa olla sitä mitä on.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä