Kun suuret persoonat poistuvat

Hienosti kirjoitettu

Kysypäs Venetsialaisilta kuinka riemuissaan ne on niistä suurista saapuvista turistilaivoista sitten kun ne taas kulkee.

Niinhän ne välillä poistuvat, meidänkin on joskus nääs nukuttava. Ennenpitkään.

Tilalle tulijoita riittää ja taas on satamat täynnä isompia ja pienempiä laivoja..

Laiva oli tyhjä. Matkustajat olivat poistuneet hyteistään, käytäviltä, vetivät kärrryissään halpaa alkoholia, halvoissa rytkyissään, haisten halvalta. Yöherhon lattialla edellisen yön tahmainen huuma ja odotusten törky, jota vain alipalkatut maahanmuuttajat suostuivat koskemaan. He ihmettelivät tämän kulttuurin tapoja tavata toisiaan tämän tahmaisen törkyn keskellä, mielet sameina, puhe sammaltavana, kulttuurissa, jossa toinen ihminen oli olemassa vain tarpeiden tyydytystä varten. Eilisen rehvakas möly oli muuttunut kalpeaksi krapulaksi.

Myös lasti oli purettu, kontit täynnä halpaa makkaraa ratsastivat rekkojen tarakoilla kaukaisuuteen. Lasti oli lainattua, latteuksia maailmalta, koska laiva ei pitänyt tyhjänä kumisevasta ruumastaan. Sen piti kuljettaa halpaa makkaraa hinnalla millä hyvänsä, koska lastiton laiva pelotti sitä. Tyhjyys sai sen heittelehtimään ulapan myrskyissä eikä se löytänyt turvaa mistään, ei seuraavasta, eikä sitä seuraavasta, eikä edes sitä seuraavasta satamasta.

Ja pilssivetensä, sen laiva oli päästänyt määräysten vastaisesti liian lähelle rannikkoa jota uhanalaiset lajit asuttivat. Laiva matkasi innokkaana kohti seuraavaa satamaa pilssivetensä kasvoillaan, kyljissään, kauttaallaan. Se ajatteli löytävänsä turvaa seuraavasta satamasta, mutta eihän laivoja satamia varten ollut luotu.