...lukea noita kaikkia viestejä, mutta yhdessä oli asiasisältö kirjoitettu niin kuin se "IKÄVÄ KYLLÄ" tänäpäivänä on.
Olen eronnut nelikymppinen hyvässä toimessa oleva kouluja käynyt mies jonka akateemisesti koulutettu muija jätti työkaverinsa kanssa viitisen vuotta sitten. Tämmöistähän sattuu ei siinä mitään, vaikka en ole alkoholisti, en harrasta väkivaltaa, en lyö lapsia, en käy vieraissa, pidän itsestäni huolta jne. MUTTA eihän sillä ole mitään merkitystä kun muija RAKASTUI - mitä silloin kahdesta pienestä lapsesta (5 ja 2) molemmilla akateemisesti koulutetulla pettäjällä, kun RAKASTUU - on se NIIN SAATANAN IHANAA kun rakastuu, voi jeesus sentään kun se oli ihanaa.
Sitten kun oli saanut tuon SUUREN RAKASTUMISEN jollain lailla pureskeltua niin suoraan sanoen se sosiaalitanttojen lapsen edun ajaminen on suorastaan kuvottavan yrjöttävää. Isä ei ole mikään muu kuin mittari siinä kohtaa paljonko rahaa se saa noille RAKASTAVAISILLE antaa köyhäinapuna ja ehkä jos hyvin käy niin saa jopa tavata LAPSENSA joka toinen viikonloppu kun RAKASTAVAISET muuttavat toiselle paikkakunnalle, joka sekin on lapsille parasta kun saavat olla ÄIDIN kanssa joka RAKASTUI niiiiin paljon että oli ihan pakko kahden lapsiperheen elämä laittaa uusiin uomiin - mutta eihän se mitään kun RAKASTUU!
Matti, mä ymmärrän sun fiilarit tällä hetkellä. Mut hei, siitä selviää mäkin oon selvinnyt ja tuntuu vielä että voittajana.
Koen että tän saatanan tasaarvohömpän tuloksena vieraan kikkelin perässä saa juosta niin paljon kuin haluttaa, ilman että millään muotota edes tekosistaan vastuuseen, päinvastoin. Auta armias niitä suojelijoiden määrää jos iskä käy kairaamassa vierasta mammaa ja käry käy - sen jälkeen on kyyti kylmää.
Äijät: on aika käydä barrikaadeille ja nostaa arvostuksemme edes sille tasolle mistä meidän mammat tällä hetkellä nauttivat!
Tsemppiä kaikille Äijille!
Olen eronnut nelikymppinen hyvässä toimessa oleva kouluja käynyt mies jonka akateemisesti koulutettu muija jätti työkaverinsa kanssa viitisen vuotta sitten. Tämmöistähän sattuu ei siinä mitään, vaikka en ole alkoholisti, en harrasta väkivaltaa, en lyö lapsia, en käy vieraissa, pidän itsestäni huolta jne. MUTTA eihän sillä ole mitään merkitystä kun muija RAKASTUI - mitä silloin kahdesta pienestä lapsesta (5 ja 2) molemmilla akateemisesti koulutetulla pettäjällä, kun RAKASTUU - on se NIIN SAATANAN IHANAA kun rakastuu, voi jeesus sentään kun se oli ihanaa.
Sitten kun oli saanut tuon SUUREN RAKASTUMISEN jollain lailla pureskeltua niin suoraan sanoen se sosiaalitanttojen lapsen edun ajaminen on suorastaan kuvottavan yrjöttävää. Isä ei ole mikään muu kuin mittari siinä kohtaa paljonko rahaa se saa noille RAKASTAVAISILLE antaa köyhäinapuna ja ehkä jos hyvin käy niin saa jopa tavata LAPSENSA joka toinen viikonloppu kun RAKASTAVAISET muuttavat toiselle paikkakunnalle, joka sekin on lapsille parasta kun saavat olla ÄIDIN kanssa joka RAKASTUI niiiiin paljon että oli ihan pakko kahden lapsiperheen elämä laittaa uusiin uomiin - mutta eihän se mitään kun RAKASTUU!
Matti, mä ymmärrän sun fiilarit tällä hetkellä. Mut hei, siitä selviää mäkin oon selvinnyt ja tuntuu vielä että voittajana.
Koen että tän saatanan tasaarvohömpän tuloksena vieraan kikkelin perässä saa juosta niin paljon kuin haluttaa, ilman että millään muotota edes tekosistaan vastuuseen, päinvastoin. Auta armias niitä suojelijoiden määrää jos iskä käy kairaamassa vierasta mammaa ja käry käy - sen jälkeen on kyyti kylmää.
Äijät: on aika käydä barrikaadeille ja nostaa arvostuksemme edes sille tasolle mistä meidän mammat tällä hetkellä nauttivat!
Tsemppiä kaikille Äijille!
Vastaukset 23
Vanhimmat
että olet ollut tosi lujilla elämässäsi,mutta on hyvä että olet selvinnyt ja kaikki jota sanoit on totta uskon sen niin hyvin osasit ilmaista itseäsi.Terv, terttu 58 vuotta ja naimissa kohta 40 vuotta ja jos kellään niin minulla olis ollut aihetta eroon mutta en ole vaan eronnut, olen kestänyt kaiken ja nyt on seesteistä,sinulle Korkkari kaikkea hyvää elämääsi ja siunasta.
Eli,olin itsestäni lapsistani ja kodista ja miehestä huolehtiva kaikin puolin,mutta hänpä toi ulkomailta vaimon itselleen.
Kun käytti vain minua kanavana suomeen itselleen ja jo tiedossa olevalle tulevalle vaimolleen.
Hölmö olin ,kun olin sinisilmäinen.
ELI NÄINKINPÄIN VOI OLLA.
TSEMPPIÄ KAIKILLE PETETYIKSI TULLEILLE NAISILLE.
JA NYT KÄYTTÄÄ SUOMEN SOSIAALIHUOLTOA HYVÄKSEEN VAIMONSA KANSSA.OSTIVAT ASUNNON JA ESITTÄVÄT "KÖYHIÄ",MUTTA ULKOMAILLE ON VARA MATKUSTAA 2-3 KERTAA VUODESSA.AMMATTILIITOSTA OTETAAN PÄIVÄ RAHAA.
ELATUSMAKSUIHIN EI OLE VARAA.MUTTA MATKUSTELUUN JA ASUNNON OSTOON KYLLÄ.
JOS MINÄ JÄTÄN TERVEYSKESKUSMAKSUN MAKSAMATTA TULEE ULOS OTTO UHKAUS HETI.MUTTA ELATUSMAKSUN "VOI"JÄTTÄÄ SUOMESSA MAKSAMATTA.SITÄ EI KUULEMA VOI ULOSMITATA.IHMETTELEN SUOMEN LAKIA.
NÄIN SUOMEN VALTIO JÄÄ SAAMATTA PALJON NIILLE KUULUVAA RAHAA.
ELI OLIS JO AIKA PÄÄTTÄJIEN HUOMATA,MITEN TÄÄLLÄ VOI ELATUSMAKSUJEN LAIMINLYÖJÄT HILLUA.
PISTÄKÄÄ HERRAT NE VIIMEINKIN KURIIN!
EIKÄ TARVISI YKSINHUOLTAJA ÄITIEN KYSELLÄ TOIMEENTULOTUKEA ,JOS SAISIVAT HEILLE KUULUVAT ELATUSMAKSUT LAPSISTAAN...KEINOTTELEVILTA LASTENSA ISILTÄ.
YLEENSÄ NÄMÄ OVAT JUST MIEHIÄ.HARVEMMIN NAISET.
NAISET OVAT VASTUUNTUNTOISEMPIA.
IKÄVÄ KYLLÄ SUOMESSA VOI OLLA KAIKENLAISIA KEINOTTELIJOITA.
VIRASTOT VAIN LEVITTELEVÄT KÄSIÄÄN..
OLIS AIKA SAADA JOKU SEKTORI ETSIMÄÄN VAIN NÄITÄ PIMEÄNTYÖN JA ELATUSMAKSUJEN KEINOTTELIJOITA.
SUOMESSA VOI NÄKÖJÄÄN TEHDÄ MITÄ VAAN!!!
Älä nyt aivan joutavia puhu elatusmaksutkin kyllä on ulosottokelpoisia aivan samalla lailla kuin se terveyskeskusmaksu. Ja jos noin sika äijä on ollut niin piruako sen perään uikuttaa en ole ittekkään tarvinnut samanlaisen sian perään itkeä.;);)
Tiedän mistä puhun!!!!!
ELATUSTURVASTA SAAN ELATUSMAKSUN!
JA HE VOIVAT OTTAA VAIN YKSINHUOLTAJALISÄN ENTISELTÄ MIEHELTÄNI.
VIIMEVIIKOLLA OLEN VIIMEKSI JUTELLUT TÄSTÄ VASTAAVAN HENKILÖN KANSSA.
EIVÄT KUULEMA VOI OTTAA ANSIOSIDONNAISESTA PÄIVÄRAHASTA ,HEILLÄ ON SÄÄNTÖ SE!KYSY JOS ET USKO!
JA X-SANONUT,ETTÄ 5 V.NIIN KAIKKI VANHENEE EI HÄN MAKSA MITÄÄN.
HÄN ON SANONUT SAA SUOMEN VALTIO MAKSAA!
ELI NÄIN!
OTA SELVÄÄ....
Olen ollut saman miehen kumppani 30 vuotta.Ottanut vastaan kaiken mitä annetaan.Raivonnut vieraista naisista , tuntenut alemmuutta , katsellut päivästä toiseen aina vain enemmän alkoholisoituvaa miestäni , rakastanut.En tiedä muunlaista elämää , olen tyytynyt tähän ja tässä pysyn .Minulla on omat harrastukseni , tosi hyviä ystäviä paljon ja oma työni , jossa viihdyn .Matkustelen , mutten mieheni kanssa.Pidän hauskaa , mutta minulla ei ole koskaan ollut toista miestä .Minulla on kolme hienoa lasta , joista viimeinen puuhaa lähtöä .Joku voisi ajatella , että elämäni on kamalaa , että minun pitäisi muuttaa sitä itseni takia , mutta elelen päivän kerrallaan ja iloitsen pienistä hyvistä asioista.Alkoholistin kanssa eläminen on yhtä vuoristorataa , koskaan ei tiedä ,missä mennään , mutta kun selvä hetki joskus tulee , mieheni on itse enkeli. Eroa siinä sitten.Ja lopultakin KUKA VOI SANOA MITEN ELÄMÄ PITÄÄ ELÄÄ !
Olen eronnut nelikymppinen nainen.Mieheni teki samoin kuin vaimosi ja minua myös ärsytti todella paljon ,että jos rakastuu voi jättää lapsensa ja elämänsä noin vain.
Eihän sille mitään voi jos rakastuu työkaveriin.Päässä kuulemma vain käy "klik" ja se on sitä myöten selvä!Vaikka avioliitto on kuulemma toiminut ok ja exäni oli oikein perhekeskeinen,lapset kaikki kaikessa,niin myös vaimo.
Mutta kun rakastuu niin kaikki unohtuu.
Mutta mietipä onko se uusi ihana rakkauskaan ikuista?Luulenpa että päässä voi vielä "kliksahtaa"uudemman kerran
Mutta silloin me olemme jo vahvoilla ja voimme vaan nauraa p....set naurut!!!
Ehkä hän löysi sen todellisen rakkauden ja kumppanin eikä päässä enää kilahtele. Minä ainakin toivon eroni jälkeen vielä pystyväni löytämään jonkun. Samaa toivon vaimollenikin..
Onhan se tapa tuokin lohduttaa itseään, toivoa, että saa vielä nauraa paskaset naurut.
Kerroit että olet selvinnyt, ja vielä voittajana. Kirjoittamasi teksti kyllä antaa ymmärtää kaikkea muuta.
Liiankin usein kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä ovat parisuhteessa keskenään. ja useimmiten silloin vain velvollisuudesta. sitäkö sinä olisit halunnut?
Ja jokainen ihminen muuttuu. se miten ajattelee elämästä ja mitä elämältä haluaa 20-vuotiaana on eri asia kuin mitä se on esim. 40-vuotiaana. Jokainen muuttuu, ja siihen pitäisi jokaisella olla oikeus.
Toivon että oikeasti selviät erostanne joskus, kukaan ei ole voittaja noissa asioissa.
Kiitos kannanotostasi,
mutta kaltaistesi suhtautuminen juuri on se mikä ärsyttää tämän päivän yhteiskunnassa ja sen tuomassa "vapaudessa" - mitäs sillä ukolla/akalla ja muksuilla on väliä, kunhan itse saan kiksejä.
Tuo on juuri tämän päivän hapatusta, "muuttumiset" ja erilleenkasvamiset, totta hitossa sitä muuttuu vuosien myötä ja jokainen liitto "harmaantuu", kuten sanotaan. Jos ajattelee noin kun sinä ajattelet on parempi ettei menekään avioon saati sitten lapsista puhumattakaan.
Ja tuo sun viimoinen lause on silkkaa vittuilua -mun mielestä kukin selviytyy tavallaan niin kuin minäkin! En haluakkaan koskaan sanoa "että olemme parhaita kavereita exäni kanssa", miksi niin pitäisi jokaisen eronneen sanoa.
Ilmeisesti itse et ole kokenut mitään vastaavaa?
tämmöistä keskustelua ei mielellään tietenkään kävisi tällä tavalla ikäänkuin lehtien palstoilla.
Lue Nainen Huun teksti, olen samaa mieltä hänen kanssaan.
Ihmiset ajattelevat eri tavalla parisuhteen olemassaolon syistä. Toiset ajattelevat, että parisuhteessa ollaan jos molemmilla on hyvä olo, TUNTUU hyvälle olla yhdessä. Toiset sitten ajattelevat että parisuhde on semmoinen elinikäinen yritys, joka on pidettävä pystyssä kun niin on sovittu.
Tuosta olen 120% samaa mieltä että naimisiin ei olisi koskaan pitänyt mennäkkään. Mutta on se vain niin että lapsena, 18 v, ei tosiaankaan olisi ollut mitään edellytyksiä ajatella noin, että minun ei nyt pitäisi mennä naimisiin, kun saatan joskus katua sitä.
Niin ei se mitään vittuilua ollut, tekstistäsi voi kuka tahansa lukea että et sinä mitään ole selvinnyt, kun et ymmärrä ja hyväksy edes sitä että meitä ihmisiä on eritavalla ajattelevia, ja että jos joku toinen ei ajattele samallatavalla kuin sinä, niin hänen käsityksensä parisuhteen jatkamisen välttämättömyydestä on väärä.
Kenelläkään ei liene hallussaan absoluuttista totuutta? sitä ainoaa oikeaa vastausta? ainoaa oikeaa määritelmää siitä miten elämä pitää elää ja millä arvoilla?
Eronne on tapahtunut jo viisi vuotta sitten ja vieläkin olet noin katkera vaimosi rakastumisesta.
Onhan se tietysti rankka kokemus ollut, olet tullut petetyksi.
Mutta onneksi ihmisen ei kuitenkaan tarvitse loppujen lopuksi kysellä toisilta, kun rakastuu, voihan se olla ihan aito tunnekin. Se on tietysti paha paikka toiselle puolisolle, katsoa vierestä, kun toinen höyrähtää, mutta jos exvaimosi on yhä yhdessä tämän "köyhän" kanssa, kaipa se sitten oli todellakin vakavaa. Koeta sinäkin päästä asiasta kuiville tunnetasolla. Tuskin olisit jaksanut sitäkään, että vaimosi olisi salaa rakastanut toista.
Niin, lapsistaan joutuu jokainen maksamaan elatusapua, no tietysti tulojensa mukaan, se on totta. Tuskin kannattaa puhua köyhäinavusta, kun on kyse omista jälkeläisistä ja heidän hyvinvoinnistaan. Tokihan rakastava vanhempi haluaa, että heidän asiansa ovat kunnossa.
On totta, että tuollainen tilanne on hankala isälle lasten tapaamisen kannalta. Se varmaan tuntuu välillä epäreilulta ja juuri tuo muutto toiselle paikkakunnalle. Siinä ei auta muu kuin yrittää pysyä tarpeeksi hyvissä väleissä exien kanssa :)
....luethan vastaukseni Nimettömälle - se alkuosa on myös sinulle, mutta haluan jatkaa:
Kunpa se elatusapu menisikin lapsille! Tienaan hyvin ja maksan mielelläni, mutta se mikä harmittaa on että kun se ei mene lapsille. Reilu peli olisi jos rahat menisi jonkinmoisen kontrollin kautta vain ja ainoastaan lapsien hyväksi.
Kirjoitit "....tuollainen tilanne on hankala isälle lasten tapaamisen kannalta. Se varmaan tuntuu välillä epäreilulta....." Samanlaista lässytystä tulee just sossun akoilta - jukolauta ne on mun lapsia ja hupsista - yhtäkkiä mä saankin vain tavata niitä silloin kun jollekin sopii..........Kehtaat vielä hymistellä "...että yritähän pysyä väleissä exän kanssa....."
Muijasta en ole katkera, mutta jos lapsien tapaamisasiasta ei saa olla katkera tässä maailmassa, vaikka viisi vuotta on kulunutkin, niin mistä sitten - kerro!?!?
Eikö ookin epäreilua tämä elämä ja tämä yhteiskunta, varsinkin, kun ei voi itse kaikkea määrätä eikä asioita mieleiseksensä muuttaa. Syynkin tiedämme, mistään ei tulisi mitään, jos jokaisella olisi omat lait.
Et pidä empatiasta ja ymmärtämyksestä, se on mielestäsi lässytystä.. ja se hymistely.. no sehän on puhdasta realismia: tässä elämässä on vaan tultava toimeen exien kanssa, jos on yhteisiä lapsia. On yritettävä omien lasten vuoksi, eikö se niin ole. Heidän etunsa lienee tärkeintä.
Tosiasiassahan molempien vanhempien pitäisi toimia niin, että lapsella säilyy hyvä suhde molempiin, äidin velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi näkee isänsä ja vastaavasti isällä samoin. Myöskin siitä, että lapsella säilyy mahdollisimman hyvä kuva molemmista vanhemmista. Toisen parjaaminen ja haukkuminen on lyhytnäköistä touhua, eikä taatusti lapsen edun mukaista.
...olet sossun luukulla töissä tai muulla sosiaalialalla :) - kai teitäkin tarvitaan? .....mutta nekin palvelut pitäisi ehdottomasti ulkoistaa ja kilpailuttaa - pois suojatyöpaikat.....no niin nyt asiaan:
Olenko minä sanonut että parjaa lapsilleni heidän äitiä. Miksi niin teksisin?
Mutta tuo lähtökohta että äiti ANTAA isän nähdä lapsia on hanurista. Väitän olevani yhtä hyvä vanhempi kuin äitikin, mutta miksi isillä ei ole samoja oikeuksia kuin äideillä, kun muutoinkin huudetaan tasa-arvon perään. Ei ole meidän syy jos meillä ei ole kohtua, synnytyselimiä ja tissejä - ei kai ne värkit yksistään voi antaa automaattista oikeutta lasten lähihuoltajuuteen?
Heh... meni aika pahasti pieleen tuo sinun ennustelusi alastani :))
Mielenkiintoista tuo, että kuntien ja valtion sosiaalipuoli ulkoistettaisiin. En ole välttämättä eri mieltä, kyllä niitä ainakin järkeistää voitaisiin tai vähintäänkin viedä yhden luukun alle.
Niin, olen tällainen talvilomaileva yrittäjäihminen, talouden alan ammattilainen, jatkuvasti monta rautaa tulessa.. ei se silti sitä meinaa, ettenkö voisi ihmissuhdeasioissa olla ihmisen mittainen :) ja muussakin.
Mielenkiintoisia juttuja täällä, sadepäivän ratoksi olen näitä lueskellut.. no tämä alkaa kohta riittää, taitaa olla täälläkin jonkinlainen "kerho"..
Niin olen edelleenkin sitä mieltä, että on vain asioita, joille emme voi mitään, on vain sopeuduttava, ehkä olen juuri työssäni joutunut sen asian huomaamaan. Välillä on tunne, että ei voi olla totta .. siis tää byrokratia :))
"Kunpa se elatusapu menisikin lapsille! Tienaan hyvin ja maksan mielelläni, mutta se mikä harmittaa on että kun se ei mene lapsille. Reilu peli olisi jos rahat menisi jonkinmoisen kontrollin kautta vain ja ainoastaan lapsien hyväksi"
Luuletko sinä raukka riepu, että nainen rikastuu ja elää leveästi sillä pienellä summalla mikä elatusmaksu loppujen lopuksi on? Pyhä yksinkertaisuus. Voin kyllä kertoa, että joka ikinen sentti menee kyllä lapsille niistä rahoista. Elatusapu on tarkoitettu nimenomaan maksettavaksi sen takia, että lapset ovat yhteisiä ja menot heistä myöskin lain mukaan yhteisiä, olitte sitten eronneita tai ei. Kuitenkaan se elatus mikä isä maksaa ei missään nimessä riitä puoleen lasten menoista kuukaudessa. Haluaisin todellakin nähdä jos sinä suuressa viisaudessasi olisit vaatimatta elatusta lapsista mikäli he asuisivat sinun luonasi. Et varmaankaan!!! Ja jos tienaat niin hyvin, että pystyt heitä elättämään ja antamaan sen minkä ne tarvitsevat ja haluavat (mitä vanhemmaksi tulevat, sen kalliimmaksi menee) ilman elatusta, niin mielestäni kannattaa kyllä sitä elatusta maksaa narisematta nytkin tai ottaa lapset itsellesi. Aina voi oikeuden kautta edes yrittää, mikäli lasten äiti ei suostu vapaa-ehtoisesti.
Heti luulot pois kaikilta miehiltä että elatusrahat rikastuttaisi ex-vaimoa!!!! Miksi elatusvelvollinen nainen ei koskaan näillä palstoilla narise siitä, että pitää niitä elatuksia maksaa ja mies rikastuu niillä? Sen takia, koska nainen ymmärtää, että hänen on osallistuttava myös lasten jokapäiväiseen elatukseen, jos ei muuten niin maksamalla. Sinunkin elämäsi helpottuisi huomattavasti, mikäli ottaisit vähän järkeä käteen ja alkaisit todellakin päästä sen katkeruutesi yli! Ammattiauttajia löytyy siihenkin.
Tuossa on kyllä perää, kun olen seuraillu noita tapahtumia ympärillä. Naiset tosiaan hakee sitä RAKASTUMISTA ja ne ressukat ei tajua, että jonain päivänä arki tulee taas vastaan. Hulluinta on kun perheenäidit ns.RAKASTUU ja jättää perheen. Koko rakstumisajatus on joutavaa huuhaata. Käyttäkää päätänne, rakastuminen on vaan kemiallinen reaktio joka on tarkotettu lisääntymiseen...
Mitä vikaa lisääntymisessä? ja onhan kordongit keksitty! :)
Ja kenellä on hallussaan lopullinen totuus? siitä että kumpi on oikeampi tapa elää järkipohjainen vai tunnepohjainen? onko se sinulla?
Elämää ei voi kukaan elää jos pelkää rakastumista. Ihminen hakee rakkautta jatkuvasti ja on rakkaudennälkäinen. Jos liitosta puuttuu molemminpuolinen sitoutuminen ja rakkaudentunne, tai yhteenkuuluvuuden tunne joka pitää parin yhdessä, niin silloin on riski rakastua.
Joka päivä on riski tapahtua mitä vaan. Rakkaus ei kestä yhdessäkään liitossa, jos vaikeuksien hetkellä ei MOLEMMAT pyri samaan päämäärään.
Rakastuminen on tunne ja vaikeat tilanteet tai kriisit parisuhteessa altistavat sille.
Elämässä on jo iän mukanaan tuomia muutosvaiheita ym. paineita. Ongelman ydin lienee se, että nykyään naiset eivät tyydy siihen, mihin aikaisempina vuosikymmeninä enemmän vielä tyydyttiin.
Naiset ajattelevat yhä enemmän itsensä vointia ja jos huomaavat omassa voinnissaan jotain ongelmia, niin ottavat yhä helpommin eron. Ja varsinkin silloin, jos mies ei kasva, muutu tai ymmärrä näitä juttuja samaan tahtiin kuin nainen.
Tämä on tietenkin epärealistista.
Moni mies haluaisi sen ajan takaisin, jolloin ei jatkuvasti pohdittu MILTÄ MINUSTA TUNTUU vaan tehtiin duunit ja homma oli sillä selvä. Sitten käytiin nukkumaan vierekkäin ja kaikki oli paljon yksinkertaisempaa. Eikä pohdiskeltu jatkuvasti tuntemuksia. :))
Olen oman eroni käynyt läpi pohjamutia myöten kahlaten. Erosin miehestäni väkivaltaisuuden vuoksi 6 vuotta sitten. Olisin tietenkin voinut vielä yrittää ymmärtää ja jaksaa, mutta kävin itse lopulta hoidossa tutkimassa itseäni ja syitä, miksi elän tällaisessa suhteessa.
Avioliittomme olisi voinut jatkua, mikäli mies olisi hakenut kaiken avun myös itselleen ja selvittänyt miksi juo niin paljon ja käyttäytyy sitten aggressiivisesti.
Koska minä hain apua omaan huonoon vointiini ja hän ei hakenut, niin en nähnyt suhteessamme kehittymisen mahdollisuuksia. Olimme jatkuvasti pysähtyneessä huonossa tilanteessa, jossa rakkaudentunteita tai yhteenkuuluvuuden tunteita ei enää ollut.
Minä menetin lähinnä toivoni jostain vähän paremmasta ja voimani vain loppuivat. Mieheni syyllisti minua, itseään, lapsuuttaan, työtään, kohtaloaan ym. ym. mutta kaiken itsensä syyllistämisen ja huonon olon lisäksi jätti tekemättä juuri sen, mitä eniten toivoin.
Minä yritin hoitaa itseäni, mutta hän ei yrittänyt hoitaa itse itseään. Kun sain oman henkisen hyvinvointini tasa-painoon ja rakastin itseäni, niin luovuin pitkästä avioliitosta. Pidin siitä kiinni 25 vuotta.
Kaikki liitot ovat kahden ihmisen "yrityksiä" ja molempien on hoidettava oma osuutensa, jotta asiat etenevät ja suhde kasvaa ja muuttuu, kehittyy ja etenee.
Äitinä, vaimona ja naisena pidän huolta itsestäni ja koko ajan kehoitan miestäni pitämään myös huolta itsestään. Omaa aikaa tarvitsevat kumpikin ja molempien on pidettävä huolta omista töistään ja yhteisistä lapsista.
Vaikeuksia on ja voimia tarvitaan, mutta toista ei voi omistaa, kahlita eikä painostaa. Jos kumpikin huolehtii itsestään niin homma toimii myös yhdessä. Ja kriisit tulevat ajallaan, mutta 17 vuoden jälkeen ollaan ainakin vielä yhdessä, ja helppoa ei ole ollut. Vaikeuksien yli on päästy taistelut läpi käymällä kerta toisensa jälkeen.
Molempien on hoidettava omaa itseään eikä etsittävä vikoja toisesta. Eiköhän se riitä kun etsii ne paskaviat ensin itsestään. Itsensä tunteminen = kehuminen ja mollaaminen itseään joka päivä auttaa varmaan ymmärtämään toisessa olevat samat viat....
Yleensä ne on samanlaisia ja suurin vika on oma itsekäs halu olla sitä sun tätä, sekä haluta itselleen enemmän kuin toinen aina ja joka hetki pystyy edes antamaan.
Lapset eivät ole ilmaisia, sillä he kuluttavat vettä, sähköä, lämpöä, ruokaa, vaatteita, lääkkeitä ja ehkä harrastavat jotain.
Molemmat vanhemmat maksavat siis lasten kulutuksesta osansa.
Tärkeintä lienee, että lapset voivat hyvin ja perustarpeet tulevat tyydytetyiksi. Näihin kuuluu lapsen rakastaminen ja sen voi osoittaa pitämällä huolta näistä lapsen perustarpeista.
Niin isällä kuin äidillä on oikeus ja velvollisuus huolehtia lapsesta sekä taloudellisesti että henkisesti.
Vaikka lähekkäin ei asuttaisikaan, niin lapsilla on OIKEUS viettää aikaa molempien vanhempien luona.
Ja se on aina JÄRJESTELYKYSYMYS kuten kaikki muutkin asiat arkipäivässä. Vaatii oikeaa asennetta ja omien sekä lasten oikeuksista itse kiinnipitämistä. Miesten on itse pidettävä huoli omista oikeuksistaan siinä kuten naistenkin.
Meillä toimii yhteishuoltosopimus, elatukseen meneviä euroja siis maksamme kumpikin ja tapaamiset on aina sovussa järjestetty, vaikka vanhemmat asuvat 300 km päässä toisistaan.
Tsemppiä!
Yksi äiti ja yksi isä, joilla yhteensä kaksi lasta