Sellainen tuli mieleeni, että miten te ihmiset jotka olette olleet au paireina olette selvinneet alun koti-ikävästä?menikö ikävä äkkiä ohitse, vai oliko sitä ollenkaan?tuntuiko ikävä ylitsepääsemättömältä, vai ettekö edes muistaneet mitä sana koti-ikävä tarkoittaa? Olisi kiva kuulla erilaisia kokemuksia koti-ikävästä au pairina olon aikana? Kiitokset vastauksista etukäteen!..ja kevättä kaikille!
koti-ikävästä
vieras
4848
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oon ollu nyt melkeen vuoden au pairina ja viikon päästä kotiin (snifs,niin haikeeta...), joten tässä mun kokemuksia koti-ikävästä.
Ekat pari viikkoa meni niin hujauksessa uuteen maahan ja ihmisiin tutustuessa,että ei oikeastaan ehtinyt miettimään koti-juttuja. Sitten kun elämä vieraassa maassa tasaantui ja alkoi "arki",niin sillon tuli hieman koti-ikävän tunnetta. Erityisesti sillon kun oli puhunut puhelimessa tai saanut postia kotoa niin tuli sellanen olo, että "mitä,onko siellä elämää ilman muakin? " ja tuli tunne että haluaiski olla kotona.... ja toisinaan kun kaikki asiat vaan tuntu menevän ihan päin h****ttiä niin sillon olin jo melkeen valmis vaikka liftaamaan suomeen...!! mutta kun sai puhuttua itelleen järkeä,että ei asiat niin ruususia siel kotonakaan ole niin en todellakaan aio jättää tätä kokemusta väliin! ja jos kauhee koti-ikävä iskee,niin siitä kannattaa puhua jonkun kanssa eikä vaan hautoa asiaa päässään. eikä kannata säikähtää koti-ikävän tunnetta,kun voisin vaikka vannoa että ainaki 99prosenttia sitä tuntee ainakin jossain muodossa!
Mun perheessä ei todellakaan ole mitään vikaa,vaan oon tullu tosi hyvin juttuun heidän kanssaan koko ajan. mutta toisinaan vaan tuli sellanen tunne että haluaa oman perheen ja kavereiden seuraan,enkä usko että siltä tunteelta kukaan tulee välttymään!
Nyt kun ajattelee suomeen palaamista,niin tiedän jo aivan varmasti että sinne palaaminen tulee olemaan vaikeeta ja tulen tuntemaan koti-ikävää tänne! oon saanu viettää vuoden aivan mahtavien ihmisten seurassa (perhe ja ennen kaikkea täältä saadut ystävät), mutta koska kaikkea ei voi saada, niin....
No joo,toi oli mun näkemykseni ja kokemukseni, ehkä siitä jonkinlainen vastaus irtosi vaikka ajatus hieman karkailikin...heh:)
Koti-ikavasta selvitty... ei o ollu minkaanlaista koti-ikavaa!!! Perheeni ollut niin ihana ja kaikki kaverit taalla. Eika aikaakaan oo liiaksi, ettei siis ehdi ees ikavoimaan. Kohtahan se kotiinpaluu mullakin koittaa... surullista.. Tiian, etta tanne tulee paljon paljon enempi se koti-ikava... mutta onhan se toisaalta ihan kiva sinne kotiinkin palata :)
Mulla on reilut 7 viikkoa kotiinpaluuseen ja odotan sitä jo tosi kovasti. Pariisia ja tiettyjä ranskalaisia tapoja tulen ikävöimään, mutta en näitä au pair-hommia ja toisen kotona asumista, vaikka mun perhe onkin ollut tosi kiva. Koti-ikävä tulee, tietysti. Se on kaikille erilaista, mutta siitä selviää. Välillä huomaa olevansa niin sopeutunut, että Suomessa asuminen tuntuu tosi kaukaiselta ajatukselta. Koti-ikävä on vain merkki siitä, että on oppinut arvostamaan kotia ja ihmisiä siellä, ei mikään syy jäädä koko elämäksi Suomeen. On niitä omia murheita sielläkin...
Eipä ollut ikävää, päinvastoin ;-)
Terv. ent. au pair