Kun eroaa vielä silloin kun toinen on mitä parhain ja ihanin ja elää elämän parasta aikaa.
Yhtä-äkkinen pudotus ettei se toinen ole siinä.
Miten tämän ikävän yli pääsee? Jos miettii, että suhde kesti 6kk ja erosta 2kk ja minä edelleen pari päivää viikosta olen niin pohjalla, ikävöin sitä toista niin paljon.
Emme ole olleet missään tekemisissä ja hänellä on kuuleman mukaan jo melkoisen mukava elämä.
Se tuntuu käsittämättömältä.
Antakaa vinkkejä miten voisin tämän riipivän ikävän saada pois? Tiedän ettei meistä tule enää mitään. Eikä hän tunne minua kohtaan enää mitään..
Tosiaan erottiin lokakuussa ja minä en pääse eteenpäin!
Yhtä-äkkinen pudotus ettei se toinen ole siinä.
Miten tämän ikävän yli pääsee? Jos miettii, että suhde kesti 6kk ja erosta 2kk ja minä edelleen pari päivää viikosta olen niin pohjalla, ikävöin sitä toista niin paljon.
Emme ole olleet missään tekemisissä ja hänellä on kuuleman mukaan jo melkoisen mukava elämä.
Se tuntuu käsittämättömältä.
Antakaa vinkkejä miten voisin tämän riipivän ikävän saada pois? Tiedän ettei meistä tule enää mitään. Eikä hän tunne minua kohtaan enää mitään..
Tosiaan erottiin lokakuussa ja minä en pääse eteenpäin!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se helpottuu sitten, kun löydät jonkun toisen kaiketi.
Kun etsin vain sitä yhtä ja samaa, mikään ei oikein kiinnosta.
Ei pari kuukautta ole aika eikä mikään toipumiseen. Oleellinen tekijä ei aina niinkään ole suhteen kesto, vaan enemmän se miten vakavasti sen suhteen otti. Anna itsellesi aikaa. Kyllä se siitä helpottaa.
Joku syyhän eroon aina on. Ja miksi ette voi olla tekemisissä oliko eronne niin riitaisa? Eihän 6 kuukaudessa ehdi oppia kunnolla tuntemaan. Varmasti jää vähän epärealistinen kuva toisesta. Eikä siihen auta kuin aika. Ja jos exäsi on jo mennyt 2 kuukaudessa eteenpäin niin tuskin hän oli kanssasi kovin vakavasti. Varmaan jos näet hänet toisen kanssa auttaa hyväksymään tilanteen. Ja jossain vaiheessa löydät toisen kun olet valmis siihen. Mitään laastarisuhdetta kannata aloittaa. Se ei ole reilua kenellekään.