Palstan odotetuin ja tämän hetkinen yleisin puheen aihe painosta on tullut useasti esille,

No mä voin vaikka aloittaa oman kertomuksen minun paino ongelmasta, se on ollut aika paljon ailahteleva että olen kokenut kummankin olo tilan ja tiedän miltä tuntuu olla alipainoinen ja tiedän miltä tuntuu olla ylipainoinen joten minulla on aika paljon ymrrystä niistä tuntemuksista. Ja en mielellään halua niin tarkkaa avautuu täällä palstalla mutta voin kyllä sanoa että en ole koskaan ajatellut että ylipainosta olisin kärsinyt henkisesti mutta fyysisesti kylläkin kun on paino ollu todella korkea pituuteen nähden kun paino ollu reippaasti yli sata mutta se fyysinen puoli ei ollu kivaa kun mun paino esti minua tekemästä niitä asioita joita olin aikaisemmin tehnyt kuten esim liikunta niin se ei enää ollut yhtä helppoa kuin silloin kun olin normaali painoinen pituuteen nähden. Mutta olen kärsinyt erittäin paljon alipainosta joka oli niin fyysisesti kuin henkisesti vaarallista. Jos joku ei tienny että alipainosta on todella paljon fyysisesti ongelmia ja pelko siitä että voi kuolla mutta se kuoleman pelko ei haittaa enää siinä vaiheessa kun tulee ne henkiset asiat vastaan joista vain ne ymmärtää jotka ovat olleet todella alipainosta kärsiviä. Itse en koe että minun syy alipainosta johtui siitä että olen syömis häiriöistä kärsivä. Vaikka mun oireet ja käytös ovat tismalleen samat kuin anorektikon ajatukset. Itselläni ne henkiset vaivat alipainosta oli ihan siedettävissä pitkään kunnes tajusin että en oikeesti hallitse painoani yhtään. Tietysti monilla on se käsitys että ihminen joka kärsii alipainosta on automaattisesti anorektikko koko loppu elämän mutta näin ei ole. Tällä hetkellä olen ollut normaali painoinen todella pitkään mutta vaikka tosta ajasta on kulunut vuosia niin ne henkiset paineet ja pelot eivät ole koskaan poistunut kun olen huomannut että vaikka kuinka paljon rakastan liha ruokia niin aina kun minulla on kova stressi niin lopetan lihan syönnin vaikkapa en ole ikinä ollut mikää kasvis syöjä niin liha on se joka minua ensimmäisenä alkaa etoo ja sen jälkeen kun alan syömään jotain missä ei ole lihaa esim leipää tai muuta vastaavaa niin sen jälkeen alkaa myös se etoo jolloin en pysty syödä kuin makeisia ja se tekee huonon olon jo pelkästään sen vuoksi kun siinä ei ole mitään ravintoa jolloin syön kerran päivässä jonkun muun esim nutrilrtt suklaa jossa on ravinne ja sillä mennään mutta se ei ole ollut niin vakava että paino olisi tippunut paljon eikä se ole kertaakaan mennyt alipainon puolelle sen jälkeen kun kerran olin aikuisena 39, 5kiloa ja ihminen joka on noin alhaisen painon käynyt läpi ei ikinä halua olla laiha jos kerran on siitä selvinnyt mutta se on tietenkin jättänyt sen pelon minulle pysyvästi että kun minulla on joskus niitä hetkiä etten halua syödä niin mä siirryn automaattisesti ahmii makeisia jotta en varmasti laihdu kun minä pelkään kun paino putoaa ja siitä syystä pystyn väittää ettei yksikään joka on minun tilassa ollu halua menettää yhtään kiloa jonka on saanut kehoonsa ja sen takia kun on kerran ollut noin alhaalla paino nii on pelko että se tippuu uudestaan niin alas ja se pelko johtuu siitä että minulla on useasti jopa viikon aikana tippunut paljon painoa kun ei ole nälkä ja kun minun kaltaiset ihmiset jotka ovat olleet samassa tilassa niin ymmärtää mikä siinä syömisessä on niin kauheata ja ahdistavaa. Ja voin kyllä kuvailla että se on kaikkea muuta kuin huomion hakua muilta koska ei kukaan halua että joku edes on samassa pöydässä syömässä jos on ollu samassa tilassa kuin minä jonka ruokailua kytättiin niin tarkasti että kaikki mitä söin kirjattiin ylös ja vahdittiin etten piilota ruokaa taskuihin tai sitten johonki muualle paperin sisälle ja etten pääse hetkeen yksin minnekään jotta ei voi sylkee ruokaa pois jolloin siitä tulee todella oksettava olo kun tietää että nielaisin Juuri ruokaa päässyt sylkee sitä pois jolloin se ruoka on minussa enkä kestä sitä ruokaa edes nähdä mun lautasella kun se ällöttää minua yhtä paljon kuin joutuisin näkemään kun joku istuu siinä vieressä ja vaikka en edes kerro muille että minua inhottaa ajatuskin että joudun syömään niin mä mielummin sanon että olen niin täynnä kun olen Juuri syönyt niin paljon etten millään jaksa syödä mutta on tilanteita joissa koen paljon ahdistusta kun olen jossain missä on juhlia ja täytekakku ja muita vaihtoehtoja mutta se näky että näet pöydässä paljon ruokaa ja vielä kun on niin paljon herkkuja nii kuinka selittää muille miksi ei maistu kun muut ahmii onnessaan ja itse teeskennellä ettei muut huomaa kun se pelko siitä että on joskus ollu tarkkailussa syömisen takia nii se pelko on edelleen että kun syön että joku kattoo Juuri sitä minun tapaa syödä tai annos kokoa ja sen takia mulla on aina muka juuri ruokailun yhteydessä kova kiire vessaa vaikka todellisuudessa käyn vain heittää roskiin ne ruuat joita laitoin suuhun vain silloin kun joku muu minun päin katsoi toisin sanoen muut näkevät sen että laitan innoissani ruokaa suuhun mutta eivät huomaa etten nielaise sitä vaan käyn sylkee heti

Todella hyvin tuli esille näkemyksiä siitä että alipainosta kärsivät ovat todella kateellisia niille joille se ylipaino on kun siinä on se oma pelko painon menetyksestä jolloin joutuu väkisin syödä niin sanotusti varastoon kiloja mutta kuitenkin aina on se tietty kateus niille jotka kykenee hallitsee kehon painon ja kykenee syödä ilman minkäänlaista ahdistusta