Vanhan suku-maalaistalon vintin sahanpuruista 1970- luvulla, Meillä oli hauskaa räjäytellä, mutta ongelmana oli kun tulilankaa oli vähän, usein noin 5 cm pätkä. Muistan kun tulilanka sytytettiin niin että käsi oli valmiin heittoasennossa takana. Hyvä että vahinkoa ei sattunut ! Kylällä oli ihmetelty paukkumista ja monttuja maassa ja järven "jäällä". Kukaan vanhemmista ei tullut koskaan tietämään asiasta, sillä dynamiittilöytö oli ehkä pojan edesmenneen ukin kätkö ?
Naapurin poika löysi vintiltä dynamiittisalkun
Anonyymi
9697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä mekin aikanaan löydettiin panostaja pappavainaan dynamiittia ullakolta. Tutun kautta saatiin sytytyslangat ja nallit. Muuten niillä ei olisi tehnyt mitään.
Eipä nuo lumipenkassa perus uudenvuoden pommia kummempaa tussausta aikaansaaneet. Ne onkin tarkoitettu käytettäväksi ahtaaseen tilaan (porattuihin reikiin) sullottuina jolloin niistä se hyöty tulee mihin ovat tarkoitettukin.
Pojat taas satuilee. Ei dynamiitti räjähdä tulilangasta. Siinä täytyy olla myös nalli. Tulilanka laitetaan nalliin, joka painetaan dynamiitin sisälle.
Varsinkin, jos se dynamiitti on ollut vanhaa, se olisi herkistynyt niin, ettei salkun löytäjä tuskin olisi täällä kertomassa juttujaan.
Eipä tietenkään dynmiitti räjähdä tulilangasta. Nalleja meillä oli, mutta tulilankaa vähän.
Me löydettiin venäläisiä lentopommeja jotka olivat suutareita. Vieritettiin niitä kaivarin kallioilta alas.
Eipä tietenkään dynmiitti räjähdä tulilangasta. Nalleja ja dynamiittia löytyi ukin kätköstä, mutta tulilankaa vähän. Meillä sanottiin pikkupoikien "räjähteillä", ruudilla, patruunoilla yms. värkkäämistä tussaroimiseksi, joka oli suosittu harrastus,
Nykyään jos lapset tussaroi on paikalla vähintään poliisin karhuryhmä.
Onko muilla ollut ennenvanhaan tätä harrastusta, vai onkohan vaan Etelä-Pohjanmaalla esiintynyt ?
Meillä Kainuussa ei ollut pentuna saatavilla kunnon paukkuja, niin kähvellettiin isäukon Tilley lamppu. Tankattiin se äitimuorin bulsaattori pyykkikoneen bensalla, ja pumpattiin pönttö täyteen painetta, ja vietiin se nuotioon. Alettiin varttitunnin päästä ähkimään, ettei se räjähdä ollenkaan, ja meinattiin jo lähteä kohentamaan nuotiota kuumemmaksi, kun posahti. Liekki lävähti puitten latvoihin asti, kuin tykinsuusta. Lampusta oli auennut vain pohjasauma, kuin simpukankuori. Sirpale vaaraa ei ollut ollenkaan.
Isäukon pajasta löytyi kymmeniä kiväärin hylsyjä, joista oli luoti ja ruudit otettu pois, nallit ehjinä. Laitoin niitä alasimelle, tähdättynä ahjon laidalle lasipulloon, ja jysäytin lekalla hylsynkannan litteäksi. Yllättävän isosti nalli jäsähti, ja pulloihin tuli nätisti läpireikä. Nallilla oli aikamoinen lähtönopeus, kun pullot jäi muuten ehjäksi, ei edes ulostuloreikä repeillyt.
Isäukko kertoi, että rintamalla olivat ampunu kiväärillä venäläisiltä saaduilla rautakuulapatruunoilla kirveen lappeaan silmän alapuolelta läpi reiän. Minäpä koetin samaa 308 kiväärillä 10 m päästä, kirveen ollessa kiveä vasten. Eipä mennyt 8g luoti kuin puoliväliin, ja kaulani vasen puoli tärähti tunnottomaksi. ja verta valui, kun tuli pieni sirpale, ja se on kaulassani vieläkin.
Talojen vinttien sahanpurueristeet olivat 1918 - 1944 sodan käyneiden veteraanien mielestä hyvä kätköpaikka, niistä etsittiin ja löydettiinkin patruunoita, räjähteitä ja aseita 1970-luvulla pojankloppien käyttöön. Vanhat tulilangat ja nallit olivat aika epäluotettavia, lanka välillä kyti ja taas eteni suhahtamalla nopeasti. Piti vaan muistaa heittäytyä maihin, kun rautaputkeen sullottu dynamiitti räjähti, sirpaleet lähtivät kuin käsikranaatista. Nykypäivän kersoilta puuttuu itsesuojeluvaisto, onneksi tuollaista kamaa ei ole enää juurikaan saatavilla.
Tästä on vuosikymmeniä aikaa. kun tuttu kertoi että hänen poika löysi purettavan rakennuksen sahajauhoista täysin toimintakuntoisen uuden sotilaskiväärin, joka oli täydessä säilytyrasvassa, eli täydellisessä kunnossa. Vei aseen nimismiehelle ja sai siihen luvan.
Toinen löytö 1970 luvulla kylältä oli pienoiskivääri, olisko ollut tarkka niminen. Meidän pikkupoikien koe- ammunnassa sen patruunan hylsy pullistui pahasti kun patruunapesässä vikaa. Vanhemmilla ei ollut mitään tietoa asiasta, eikä niille tietenkään puhuttu.