Olen yksinäinen mutta en tahdo kotiini ketään kylään,onko muita samanlaisia? Mielummin tapaan josssin muualla ihmisiä.
Yksin omituinen
Anonyymi
12
107
Vastaukset
- Anonyymi
Se on hyvin normaalia että koti on privat place ja tapaamiset tehdään muualla.
Ja helppo, ei tartte siivota.
Yksinäisyyteen voi olla syynä traumat, jolloin yksilö saattaa näyttää vihaiselta.
Tosin helppoheikit vitseineen, joille elämä on vitsi ovat aina vetäneet ihmisiä puoleensa.
Jos olet vastuuntuntoinen olet usein myös vakava ja se ei ole niin kivaa muista.
Eli ei ongelmaa, ei tartte olla ja elää kuin muut 90% elää. - Anonyymi
Itse olen samanlainen. Kotona kahden ja kolmen seurassa ei ole riittävästi keskusteltavaa. Niiden läheisten, luottoystävien kanssa kaikki tärkeydet jutellaan viestimissä. Ja kuka nyt puolivieraita kotiin kutsuisi.
On myös mietittävä tarjoilu, puolet ihmisistä on jollakin ruokavaliolla joten tavalliset juustot, sämpylät, jäätelöt ja nisut ei käy. PItää perehtyä valtavasti asiaan. Siivoukset on minulle sivuseikka, en siitä juurikaan stressaa, tavallisen siisti riittää.
Ryhmätapaamiset ovat parhaita. Jumpat, salilla käynnit, tapahtumat. Niissä voi usean ihmisen kanssa jutella niitä näitä alussa ja lopussa, usein se riittää virkistykseksi, ei usein jaksa syntyjä syviä pohtia.
Ehkä tärkeintä on ettei jatkuvasti möllötä yksin kotona, sillä on apeuttava vaikutus ainakin minulle. - Anonyymi
On. Tulee oltua muutenkin paljon kotona, joten haluan tavata ihmisiä mieluummin kodin ulkopuolella. Jonkun toiminnan kanssa olisi mukavinta eikä niin teennäistä. Joskus harvoin kun joku on käynyt kylässä, olen oikeastaan vain odottanut, että lähtee pois, kun on jotenkin niin vaikea olla
- Anonyymi
Tämä juuri, kun on muuten aina kotona haluaisi käydä jossain ulkona mieluummin kun on seuraa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä juuri, kun on muuten aina kotona haluaisi käydä jossain ulkona mieluummin kun on seuraa
Harvoin sellaista löytyykään, joka lähtee menoihin sun kanssa. Ihmisillä on omat aikataulut ja tavat. Kun menee salille tai liittyy johonkin porukkaan maksamalla jäsenmaksun, sinne tulee omia aikojaan muita yksinäisiä. Juttua alkaa syntyä, jos ei parilla ekakerralla niin seuraavilla. Minulla ei olisi ketään, jollen vain sitkeästi osallistuisi. Yksinäisyyden vähentäminen vaatii vaivannäköä. Olen sitä mieltä, että lähi-ystäviä ei ole minulle tarkoitettukaan, kun en jaksa jaaritella syntyjä syviä, enkä puida salaisuuksia. Mutta kevyempää tapaamiskaveria juuri uimahalleissa. salilla, jumpparyhmissä, kirjastossa, srk:n tapahtumissa tai vaikka kaupassa käydessä, niitä on ja aika hyvin se riittääkin. Ei sillä ettenkö silti joskus tuntisi itseäni yksinäiseksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Harvoin sellaista löytyykään, joka lähtee menoihin sun kanssa. Ihmisillä on omat aikataulut ja tavat. Kun menee salille tai liittyy johonkin porukkaan maksamalla jäsenmaksun, sinne tulee omia aikojaan muita yksinäisiä. Juttua alkaa syntyä, jos ei parilla ekakerralla niin seuraavilla. Minulla ei olisi ketään, jollen vain sitkeästi osallistuisi. Yksinäisyyden vähentäminen vaatii vaivannäköä. Olen sitä mieltä, että lähi-ystäviä ei ole minulle tarkoitettukaan, kun en jaksa jaaritella syntyjä syviä, enkä puida salaisuuksia. Mutta kevyempää tapaamiskaveria juuri uimahalleissa. salilla, jumpparyhmissä, kirjastossa, srk:n tapahtumissa tai vaikka kaupassa käydessä, niitä on ja aika hyvin se riittääkin. Ei sillä ettenkö silti joskus tuntisi itseäni yksinäiseksi.
Sinulta klo 7:39 on ihan tosi hyvä vastaus! Tuollai minäkin olen aikojen päästä todennut asian olevan. Välillä ihan uuvun, kun vaikea keksiä menomestaa, varsinkin nyt pandemia-aikana.
- Anonyymi
Ihmiset yleensä ovat rasittavia, voihan niitä välillä käydä jossain katselemassa.
- Anonyymi
Asun yksin enkä kaipaa kotiini ketään passattavaa vierasta. Kun pitää järjestää synttärikutsut tms. koen sen stressaavana. Pitää miettiä mitä tarjoilee ja joutuu huomioimaan ruokarajoitteet. Asuntokin pitää siivota erityissiistiksi ettei vieraat nyrpistele nenäänsä. Sitten pitää vielä keksiä mistä keskustella ettei synny kiusallisia hiljasia hetkiä jolloin vain istutaan ja tuijotellaan toisiaan.
- Anonyymi
Minä koen samoin. On hyvin stressaavaa, jos joku on tulossa kotiin! Eniten mua stressaa se, kun vierailija katselee ympärilleen ja pitkin seiniä ihan kuin miettien, että 'ai näinkö se asuu, hmm, no on tämä aika ahdasta, ei ihme että sillä välillä on vaikeaa..', jne. Näin kuvittelen, että vierailijan ajatukset ovat ihan muussa, eivät osaa jättää ympäristöä omaan arvoonsa ja keskittyä vain tapaamiseen. Sama tarjoilujen suhteen. On rasittavaa, kun ihmiset ovat aika vaativia se niin kauhean kiinnostuneita kaikesta syömisestä, mitä itse on ole. Minulle tärkeintä on saada ruuasta ja välipaloista ravintoa ja virvoketta, ruuasta ja tarjoiluista en jaksaisi puhella. - Lohduttaa, kun tällä palstalla on niin samanlaisia ihmisiä kuin itsekin olen!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä koen samoin. On hyvin stressaavaa, jos joku on tulossa kotiin! Eniten mua stressaa se, kun vierailija katselee ympärilleen ja pitkin seiniä ihan kuin miettien, että 'ai näinkö se asuu, hmm, no on tämä aika ahdasta, ei ihme että sillä välillä on vaikeaa..', jne. Näin kuvittelen, että vierailijan ajatukset ovat ihan muussa, eivät osaa jättää ympäristöä omaan arvoonsa ja keskittyä vain tapaamiseen. Sama tarjoilujen suhteen. On rasittavaa, kun ihmiset ovat aika vaativia se niin kauhean kiinnostuneita kaikesta syömisestä, mitä itse on ole. Minulle tärkeintä on saada ruuasta ja välipaloista ravintoa ja virvoketta, ruuasta ja tarjoiluista en jaksaisi puhella. - Lohduttaa, kun tällä palstalla on niin samanlaisia ihmisiä kuin itsekin olen!
Jaa meitähän on paljon palstalla nykyään.
"ppiuhggg" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä koen samoin. On hyvin stressaavaa, jos joku on tulossa kotiin! Eniten mua stressaa se, kun vierailija katselee ympärilleen ja pitkin seiniä ihan kuin miettien, että 'ai näinkö se asuu, hmm, no on tämä aika ahdasta, ei ihme että sillä välillä on vaikeaa..', jne. Näin kuvittelen, että vierailijan ajatukset ovat ihan muussa, eivät osaa jättää ympäristöä omaan arvoonsa ja keskittyä vain tapaamiseen. Sama tarjoilujen suhteen. On rasittavaa, kun ihmiset ovat aika vaativia se niin kauhean kiinnostuneita kaikesta syömisestä, mitä itse on ole. Minulle tärkeintä on saada ruuasta ja välipaloista ravintoa ja virvoketta, ruuasta ja tarjoiluista en jaksaisi puhella. - Lohduttaa, kun tällä palstalla on niin samanlaisia ihmisiä kuin itsekin olen!
Se määrä mitä tarjoiluja pitää tarjota
kun tuleekin enempi porukkaa kylään
kuin vain 1 henkilö, menee enempi
rahaa tarjoilujen osteluun, niin parempi
että kestitsen vain itseäni varten
ateriat ja herkut, niin säästyy rahat.
Loppukuusta sitten kituutellaan
jos on pitänyt alkukuusta pidot
kylävieraille kuin kuningas Henrik VIII:n
hovissa vv. 1509-1547. Ei yksineläjä
pysty vähistä rahoistaan kustantamaan
ison luokan juhlia yksistään.
- Anonyymi
Ei silloin kehtaa pyytää ketään
kylään kun asuu asuntolassa,
silloin kun asuu omassa asunnossa
ilman asuntolapuitteita, voi
heteromieskin pyytää naisia kylään
kahville/teelle. Asuntoloissa on
asuntolan säännöt, ja sääntöjä
pitää noudattaa mutta kun asuu
täysin omillaan, tällöin säännöt
ovat itse asunnon haltijan hallussa joka
vierailijoita kutsuu kotiinsa, olipa
ne sitten miehiä, naisia, nuoria
taikka vanhoja jotka kylään tulevat.
Eihän monetkaan kehitysvammaiset
edes tajua sitä että asuvat asuntolassa,
jossa asuu kohtalotovereita saman
katon alla. Sitten on kodittomien alko-
holistien yömajoja ja asuntoloita, mutta
asuntoloissa vaaditaan ehdotonta raittiutta
näiltä alkoholisteilta, joissa opetellaan
normaalielämän puitteita. Taasen kehitys-
vammaisten asuntoloissa moni asia
passataan nenän eteen eikä kehitysvam-
maisten tarvitse oikeastaan paljoakaan
pistää tikkua ristiin arjessaan.
Esim. 70 vuotta sitten ei osattu kuvitel-
lakaan mikä iso tarve tuleekaan olemaan
yksiöistä asuntoja rakennettaessa
tulevaisuudessa, koska vielä 1950-luvulla perhepolitiikassa ajettiin vahvaa ydin-
perheajattelua. Toki ydinperhe on kaunis
ajatus, mutta nykynuoret jotkut valitsevat
ydinperheen sijasta sinkkuelämän ja naiset
jotkut tietoisesti lapsettoman/perheettömän
aikuiselämän. Jean Sibeliuksen ja Carl Gustaf
Emil Mannerheimin elinaikana ei olisi tullut
kuuloonkaan valita sinkkuelämää, joukossa
oli toki surullisia tapauksia kuten kansallis-
kirjailijoihin lukeutuva Aleksis Kivi, joka jäi
ilman vaimoa ja lapsia elämänsä aikana,
sekosi, joutui Lapinlahden mielisairaalaan
hoidettavaksi Helsingissä ja kuoli nuorena
38-vuotiaana vuonna 1872 mökissään
Tuusulassa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1672804
- 2012077
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.501882- 711766
- 921658
Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k91521- 811234
- 811080
- 951039
Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes1961020