London calling
Istuuduttuani alas, puhelimeni soi. Soittaja pyysi minua istuutumaan alas. Kerroin hänelle, että olin jo istuallani, sillä harvemmin seisoskelin raitiovaunussa tai metrossa, sillä jos näin aioin tehdä, tai tein, niin minun tuli olla varma siitä että myös pysyin paikoillani, enkä heittelehtinyt päättömänä sinne tänne kolhimassa itseäni.
Metrossa oli nojattava väliseinään tai liimauduttava kiinni pystytankoon, kun taas raitiovaunussa oli ainoastaan vain tukalaa.
Jos omaa istuinta ei ikivanhassa tuolileikissä sinulle riittänyt, oli tarrauduttava kiinni mihin tahansa koskematta muihin matkustajiin.
Muita matkustajia ei periaatteessa ollut olemassa. Oli täysin liioiteltua olettaa, että tällaisia olisi ollut läsnä. Kuitenkin voitaisiin ajatella, että tukaluus ja ahtauden tunne johtui heistä, eikä kulloisestakin kuljetusmuodosta saati sen erityisominaisuuksista. Paikalla olevat ihmiset määrittelivät käytettävissä olevan tilan määrän, joka taas oli suorassa suhteessa yksittäisen matkustajan viihtyvyyteen, ajattelin.
Minua ei henkilökohtaisesti kiinnostanut lainkaan se keitä he olivat ja mistä he olivat tulossa ja minne menossa. Mitä minä tällaisilla tiedoilla tekisin, ajattelin ja vilkaisin ympärilleni. Yleensä en vilkuile, sillä katsekontaktista harvemmin seurasi mitään hyvää.
Jokaisella penkillä istui potentiaalinen psykopaatti, tai joku muu mielenkiintoinen persoona, jolla oli valtavasti asiaa jaettavana oman elämänsä monimutkaisista ja ennalta arvaamattomista kiemuroista. Periaatteessa he vain lykkäsivät kaiken päällesi kuin äkillisen sadekuuron, ja sitten olivat poissa. Muutamassa sekunnissa sait kantamukseksesi kasan murheita niitä edes millään tavalla pyytämättä.
Oliko tällainen oikein, oli luokittelematon kysymys. En osannut asettaa sitä oikeaan sarakkeeseen, joten se jäi poukkoilemaan pitkin vihreitä seiniä.
- Haloo?
(hihitystä)
Istuuduttuani alas, puhelimeni soi. Soittaja pyysi minua istuutumaan alas. Kerroin hänelle, että olin jo istuallani, sillä harvemmin seisoskelin raitiovaunussa tai metrossa, sillä jos näin aioin tehdä, tai tein, niin minun tuli olla varma siitä että myös pysyin paikoillani, enkä heittelehtinyt päättömänä sinne tänne kolhimassa itseäni.
Metrossa oli nojattava väliseinään tai liimauduttava kiinni pystytankoon, kun taas raitiovaunussa oli ainoastaan vain tukalaa.
Jos omaa istuinta ei ikivanhassa tuolileikissä sinulle riittänyt, oli tarrauduttava kiinni mihin tahansa koskematta muihin matkustajiin.
Muita matkustajia ei periaatteessa ollut olemassa. Oli täysin liioiteltua olettaa, että tällaisia olisi ollut läsnä. Kuitenkin voitaisiin ajatella, että tukaluus ja ahtauden tunne johtui heistä, eikä kulloisestakin kuljetusmuodosta saati sen erityisominaisuuksista. Paikalla olevat ihmiset määrittelivät käytettävissä olevan tilan määrän, joka taas oli suorassa suhteessa yksittäisen matkustajan viihtyvyyteen, ajattelin.
Minua ei henkilökohtaisesti kiinnostanut lainkaan se keitä he olivat ja mistä he olivat tulossa ja minne menossa. Mitä minä tällaisilla tiedoilla tekisin, ajattelin ja vilkaisin ympärilleni. Yleensä en vilkuile, sillä katsekontaktista harvemmin seurasi mitään hyvää.
Jokaisella penkillä istui potentiaalinen psykopaatti, tai joku muu mielenkiintoinen persoona, jolla oli valtavasti asiaa jaettavana oman elämänsä monimutkaisista ja ennalta arvaamattomista kiemuroista. Periaatteessa he vain lykkäsivät kaiken päällesi kuin äkillisen sadekuuron, ja sitten olivat poissa. Muutamassa sekunnissa sait kantamukseksesi kasan murheita niitä edes millään tavalla pyytämättä.
Oliko tällainen oikein, oli luokittelematon kysymys. En osannut asettaa sitä oikeaan sarakkeeseen, joten se jäi poukkoilemaan pitkin vihreitä seiniä.
- Haloo?
(hihitystä)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Taas joudumme toteamaan ettei kännykkää kannata pitää mukana matkustellessa in congito ilman vappunaamaria taikka koronanaamaria. Perhanan puhelinmyyjät soittavat juuri silloin kun ihmisellä on ahtaanpaikankammokohtaus esiintyen lipuntarkastajina.
Kiemurtelen pois tilanteesta leikkien italialaista posetiivaria jolla on vessahätä.
Niin
Siis soittaja soitti minulle ja kertoi että Aleksi (Laiho) on kuollut.
Sen pituinen se.
Edelleen miten liittyy meidän tilanteeseen. Mä en auta kuin tytön asioissa sinua että nyt on aika kertoo totuus mulle
Mjoo
On mielenkiintoista että leffa Devil's Advocate tulee juuri samaan aikaan kuin Georgian oikea nimi selvitetään yömme pimeimpinä tunteina.
George vs. Georgina
(hihitystä)
Vapaasti suomennettuna Yrjö ja Yrjotär.
(hirn)
Tai Yrjö ja Kurppa. Sopii paremmin palstan toimialaan.
Mjaa
Mulla ei ole mitään hajua mikä tämän toimialan toimiala on, joten en voi ottaa kantaa.
Mihinkään.
(naurua)
London calling:
https://www.youtube.com/watch?v=EfK-WX2pa8c
London calling on kiistämättä hyvä musapläjäys