kaikki alkoi toukokuussa 2004. Tapasin tämän 18w tytön kauppaopiston pihalla(itse yhtä vanha),vietettiin koko kouluajan viimeisiä päiviä. Suhde alkoi vakavoitua päivä päivältä. Elo oli ruusuilla tanssia koko 11kk ajan. Ei riitoja,ei erimielisyyksiä,tunsin,että tämä suhde kestää,kunnes eilen sain viestin:"meidän täytyy jutella..."
Aavistin heti että jotain on pielessä. Päästyäni heille, kysyin suoraan"aioks jättää mut?" vastaukseksi sain pienen nyökytyksen... "-miks?"
Sitten alkoi selittely: "Mulla on liian vähä aikaa itselleni ja sulle,enkä mä jaksa sitä,että saat aina odottaa,et mulla olis aikaa nähdä sut. Mä tarvin nyt omaa aikaa."
Yritin ehdottaa taukoa tai pientä etäisyydenpitoa ilman toivottua tulosta...
Mitä mä teen?Rakastan sitä tyttöä enemmän kuin mitään muuta ikinä,enkä haluais päästää hänestä irti....Eilinen yö meni murehtiessa ja itkien...
Hänkin rakastaa minua vielä,mutta haluaa silti,että olisimme vain ystäviä(mikä sinällään on parempi kuin ei mitään.)
Mutta en uskalla aloittaa uutta suhdetta sillä en tiedä haluaako hän ehkä yrittää uudestaan muutaman hetken kuluttua....
Aavistin heti että jotain on pielessä. Päästyäni heille, kysyin suoraan"aioks jättää mut?" vastaukseksi sain pienen nyökytyksen... "-miks?"
Sitten alkoi selittely: "Mulla on liian vähä aikaa itselleni ja sulle,enkä mä jaksa sitä,että saat aina odottaa,et mulla olis aikaa nähdä sut. Mä tarvin nyt omaa aikaa."
Yritin ehdottaa taukoa tai pientä etäisyydenpitoa ilman toivottua tulosta...
Mitä mä teen?Rakastan sitä tyttöä enemmän kuin mitään muuta ikinä,enkä haluais päästää hänestä irti....Eilinen yö meni murehtiessa ja itkien...
Hänkin rakastaa minua vielä,mutta haluaa silti,että olisimme vain ystäviä(mikä sinällään on parempi kuin ei mitään.)
Mutta en uskalla aloittaa uutta suhdetta sillä en tiedä haluaako hän ehkä yrittää uudestaan muutaman hetken kuluttua....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kysy suoraan mistä kiikastaa...ellei kerro tai ei suostu enää tapaamaan niin sillä on joku toinen...ota opiksesi, sure aikasi ja jatka elämääsi...pysykää kuitenkin kavereina...bittersweet!
:)
ku sillä on hevoset ja koirat ja työpaikka.
ongelma on siinä,että sen mielestä sillä ei oo aikaa meille,vaikka nähdään väh.5kertaa viikossa...pitää vaan toivoa parasta,puhua ja kuunnella....sitten nähdään mihin päin ollaan menossa...kolmansia pyöriä tähän juttuun EI liity!!
Ihastuminen, seurustelu ja eroamiset kuuluvat normaaliin aikuseksi kehitykseen. Vaikka nyt tuntuu pahalta, voit onnitella itseäsi: elät täysin normaalia 18-vuotiaan elämää. Tulet ihastumaan vielä monta kertaa. Opit jokakerta jotain seurustelusta, tytöistä ja itsestäsi. Lopputuloksena sinulla on hyvät mahdollisuudet solmia hyvä ja pitkä suhde, jossa sitten lapsennekin voivat kasvaa samanlaisiksi normaaleiksi ihmisiksi kuin sinäkin.
Hankalampaa olisi, jos et olisi ikinä kokenut suhteita, pussailuja, seurusteluja.. etkä kokisi niitä ennenkuin tukka alkaa lähteä. Sellaistakin ikäväkyllä on. Silloin onkin hankalampi alkaa optettelemaan sitä, kuka musta tykkää, miltä tuntuu ihastuminen, mikä on harhaa ja mikä vakavaa tunnetta, milloin pitää toinen jättää jne...