Aihe

Minun stoori

Anonyymi

Elikkäs olen nyt yli 40v. Elämäni suhteet ovat olleet aina jollain tapaa outoja. Avioliitto oli sitä,että mies hyödynsi minua taloudellisesti. Avoliitto sitä,että mies petti. Muut lyhyemmät suhteet epämääräisiä. Mikä vika. Olen toki ylipainoinen. Kuitenkin kasvot sievät. Siisti ihminen olen ja työelämässä. No nykyinen miesystävä on suuntaista mielialahäiriötä poteva vai miten sanotaan. Kiltti on,joskus osaa kyllä sivumennen heittää loukkaaviakin lauseita.

23

99

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Pointtini siis, miksi näin on mennyt. EN tiedä itsekään. On monella tutullakin sama kaava ollut.

    • Anonyymi

      Olet mies. Kukaan nainen ei ensimmäisenä ajattelisi, että ongelma olisi ylipainossasi tai mainitsisi sitä ensimmäisenä.

    • Anonyymi

      Sehän on ku miehen kirjoittama mutta sukupuolet ympäri :)

    • Anonyymi

      No minun mielestä tyypillistä ajautumista. Be in there! Tosin itse olen mies, vaikka ei se sukupuolesta ole kiinni.

      Itse huomasin, etten huomioi suhteissa itseäni. Jo alkumetreillä sitä pistää itsensä 110%;sti siihen suhteeseen likoon. Ihan kuin se olisi elämää suurempi asia.
      Toinen juttu on rajat, omat rajat, niitä ei ole, kun uskoo siihen toiseen, että se ymmärtäisi ne, mutta oikeasti se on vastuun siirtämistä toiselle.
      Itsetunto jos on heikko, sitä on ihan töpinöissään, jos joku välittää, mutta se voi olla muuta kuin sinusta ihmisenä pitämistä, se on juuri tuota yllämainittua heittäytymistä.

      Lisäksi huomasin, että minun kumppanivalinnat osui ns. henkisesti heikkoihin. Oli erottu juuri tai sitten oli vastaavaa ajautumista.

      Muille ihmisille tässä maailmassa ei mitään voi, he ovat mitä ovat. Mutta itse voi ottaa kopin omasta elämästään. Tutkia itseään ja rakentaa elämälleen pysyvän pohjan ja selkeät rajat, mistä osaa pitää kiinni kohteliaasti. Se ei auta pelkästään parisuhteeseen lähtemistä, vaan muutakin elämässä olevia osa-alueita. Työelämässä on äkkiä se ovimatto, ystävyyssuhteissa, kaverisuhteissa, kaikessa...

      Mutta kun saa nuo kaikki muut osa-alueet kuntoon elämässään ja osaa pitää niissä rajoistaan kiinni, on varmasti helpompi mennä toisen ihmisen lähelle parisuhdetta silmällä pitäen.

      • Anonyymi

        Hyvä kirjoitus.

        Siitä olen eri mieltä, että itsensä 110 % likoon laittaminen jo alkuvaiheessa olisi huono asia. Monet tekevät niin. Jos on itse sellainen, täytyy vain löytää toinen samanlainen.

        Hyvä, rakastava suhde nimittäin on "elämää suurempi asia". 🌻 Joka päivä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä kirjoitus.

        Siitä olen eri mieltä, että itsensä 110 % likoon laittaminen jo alkuvaiheessa olisi huono asia. Monet tekevät niin. Jos on itse sellainen, täytyy vain löytää toinen samanlainen.

        Hyvä, rakastava suhde nimittäin on "elämää suurempi asia". 🌻 Joka päivä.

        No jos miettii, niin tuossa 110%;ssa on 10 % liikaa. Siksi se olikin kerrottu juuri noin.

        Kyllä jos suhteeseen ja toiseen ihmiseen panostaa täysin, pitäisi sen todellakin riittää, puolin jos toisin. Ei tarvitse venyä yli ja vaikka unohtaa omaa elämää, mikä kuitenkin jokaiselle on se ihan tärkein asia.

        Esimerkkinä vaikka pienten lasten vanhemmat. Ne lapset kuuluu omaan elämään ja jos pistät 110% suhteeseen, on se 10% pois sinun omasta elämästä ja niistä lapsista muummoassa.

        Suhteita saa, mutta oman lapsen lapsuus on aina vain kerran elämässä.

        Noin niinkuin vaan esimerkkinä. Ymmärrän kyllä mitä ajoit takaa. :o)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No jos miettii, niin tuossa 110%;ssa on 10 % liikaa. Siksi se olikin kerrottu juuri noin.

        Kyllä jos suhteeseen ja toiseen ihmiseen panostaa täysin, pitäisi sen todellakin riittää, puolin jos toisin. Ei tarvitse venyä yli ja vaikka unohtaa omaa elämää, mikä kuitenkin jokaiselle on se ihan tärkein asia.

        Esimerkkinä vaikka pienten lasten vanhemmat. Ne lapset kuuluu omaan elämään ja jos pistät 110% suhteeseen, on se 10% pois sinun omasta elämästä ja niistä lapsista muummoassa.

        Suhteita saa, mutta oman lapsen lapsuus on aina vain kerran elämässä.

        Noin niinkuin vaan esimerkkinä. Ymmärrän kyllä mitä ajoit takaa. :o)

        Monet pistävät suhteessa lapsiinsa itsestään likoon 110 %, eikä kukaan tule heille sanomaan, että siinä olisi 10 % liikaa. Panostaminen ei ole sama asia kuin itsensä unohtaminen, vaan se voi näkyä hyvin erilaisina valintoina ja tekoina ihmisestä riippuen.

        Jos lapsia ei ole, miksi aikuiset eivät saisi laittaa itsestään likoon sitä 110 % tai enemmän? Jos panostaminen on vastavuoroista, eihän se ole keneltäkään pois?


      • Anonyymi

        On se ihme kun tämä disse jaksaa vaan haukkua exiään, aina heissä vika.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monet pistävät suhteessa lapsiinsa itsestään likoon 110 %, eikä kukaan tule heille sanomaan, että siinä olisi 10 % liikaa. Panostaminen ei ole sama asia kuin itsensä unohtaminen, vaan se voi näkyä hyvin erilaisina valintoina ja tekoina ihmisestä riippuen.

        Jos lapsia ei ole, miksi aikuiset eivät saisi laittaa itsestään likoon sitä 110 % tai enemmän? Jos panostaminen on vastavuoroista, eihän se ole keneltäkään pois?

        Ei ehkä tule sanomaan, mutta siinä saattaa olla se 10 % jo lapsen kannalta liikaa. Sitä ei moni ajattele. Herätät lapsen kouluun, teet aamupalan, muistutat läksyistä, viet harrastuksiin, viet kaverin luo... entä kun tämän pitäisi itsenäistyä?

        Ja aina se 10% on pois muusta, vaikkei olisi lapsia.

        Ja mikä vika 100%;ssa on? Se on ihan yhtä hyvä kuin 110%... sehän on täysi lataus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On se ihme kun tämä disse jaksaa vaan haukkua exiään, aina heissä vika.

        Missä tässä disse on? Kuvitteletko omiasi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ehkä tule sanomaan, mutta siinä saattaa olla se 10 % jo lapsen kannalta liikaa. Sitä ei moni ajattele. Herätät lapsen kouluun, teet aamupalan, muistutat läksyistä, viet harrastuksiin, viet kaverin luo... entä kun tämän pitäisi itsenäistyä?

        Ja aina se 10% on pois muusta, vaikkei olisi lapsia.

        Ja mikä vika 100%;ssa on? Se on ihan yhtä hyvä kuin 110%... sehän on täysi lataus.

        Keskustelu taitaa olla turhaa, kun kummallakaan ei ole käsitystä, mitä tuo 100 % tai 110 % panostaminen tarkoittaa.

        Minun tarkoituksenani oli alun perin kyseenalaistaa väite siitä, ettei aikuinen saisi panostaa suhteeseen jo sen alkuvaiheessa täysillä, jos toinenkin tekee niin eikä panostaminen ole keneltäkään pois.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Missä tässä disse on? Kuvitteletko omiasi?

        "Lisäksi huomasin, että minun kumppanivalinnat osui ns. henkisesti heikkoihin. Oli erottu juuri tai sitten oli vastaavaa ajautumista.

        Muille ihmisille tässä maailmassa ei mitään voi, he ovat mitä ovat. Mutta itse voi ottaa kopin omasta elämästään.!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keskustelu taitaa olla turhaa, kun kummallakaan ei ole käsitystä, mitä tuo 100 % tai 110 % panostaminen tarkoittaa.

        Minun tarkoituksenani oli alun perin kyseenalaistaa väite siitä, ettei aikuinen saisi panostaa suhteeseen jo sen alkuvaiheessa täysillä, jos toinenkin tekee niin eikä panostaminen ole keneltäkään pois.

        No minusta 100 % on täysillä panostamista. Ja itse olen panostanut sen ylikin. Se on vaikuttanut minun muuhun elämään ja sinäänsä se on minun mielestä uhrautumista. Sitä ei ole yksikään kumppaneista pyytänyt, vaatinut tai edes tarvinnut.

        Minä koen, että tuo tässä mainittu ”yliprosentti” on omien rajojen tunnistamattomuutta. Eikä se ole itselle ehkä se pahin asia heti, mutta ajan kanssa sen huomaa ja sitten onkin ongelmia helposti.

        Saman voi soveltaa mihin muuhunkin. Voihan töissäkin painattaa ylimääräistä ilman korvausta, mutta ihan yhtä hyvä työntekijä olet, kuin sekin jonka työt teet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Lisäksi huomasin, että minun kumppanivalinnat osui ns. henkisesti heikkoihin. Oli erottu juuri tai sitten oli vastaavaa ajautumista.

        Muille ihmisille tässä maailmassa ei mitään voi, he ovat mitä ovat. Mutta itse voi ottaa kopin omasta elämästään.!

        Ei tuossa lue disseä...

        Kyttäätkö täällä toisten kirjoituksia siinä toivossa, että löydät jonkun entisen palstalaisen?

        Ja lopuksi... mitähän ”vikaa” ihmisessä sinusta on, jos on vaikka jotain henkisiä traumoja elämässä, tai juuri eronnut? Minusta ei ne ole mitään ”vikoja”. Itse projisoit omia tuntemuksiasi tähän.

        Voisit keksiä elämääsi muuta sisältöä kuin kyttäillä ihmisiä keskustelusivustoilla ja projisoida omaa elämääsi heihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No minusta 100 % on täysillä panostamista. Ja itse olen panostanut sen ylikin. Se on vaikuttanut minun muuhun elämään ja sinäänsä se on minun mielestä uhrautumista. Sitä ei ole yksikään kumppaneista pyytänyt, vaatinut tai edes tarvinnut.

        Minä koen, että tuo tässä mainittu ”yliprosentti” on omien rajojen tunnistamattomuutta. Eikä se ole itselle ehkä se pahin asia heti, mutta ajan kanssa sen huomaa ja sitten onkin ongelmia helposti.

        Saman voi soveltaa mihin muuhunkin. Voihan töissäkin painattaa ylimääräistä ilman korvausta, mutta ihan yhtä hyvä työntekijä olet, kuin sekin jonka työt teet.

        Samaa mieltä siitä, ettei kenenkään rajoja tulisi ylittää.

        Aikaisemmasta tekstistäsi sai sen kuvan, että tarkoitat "yliprosenteilla" jotain muuta kuin rajojen ylittämistä:

        "Itse huomasin, etten huomioi suhteissa itseäni. Jo alkumetreillä sitä pistää itsensä 110%;sti siihen suhteeseen likoon. Ihan kuin se olisi elämää suurempi asia.
        Toinen juttu on rajat, omat rajat, niitä ei ole, kun uskoo siihen toiseen, että se ymmärtäisi ne, mutta oikeasti se on vastuun siirtämistä toiselle."

        Eli tuon takia ajattelin, että prosentit ovat jotain muuta panostamista ja rajat ovat jokin "toinen juttu".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä siitä, ettei kenenkään rajoja tulisi ylittää.

        Aikaisemmasta tekstistäsi sai sen kuvan, että tarkoitat "yliprosenteilla" jotain muuta kuin rajojen ylittämistä:

        "Itse huomasin, etten huomioi suhteissa itseäni. Jo alkumetreillä sitä pistää itsensä 110%;sti siihen suhteeseen likoon. Ihan kuin se olisi elämää suurempi asia.
        Toinen juttu on rajat, omat rajat, niitä ei ole, kun uskoo siihen toiseen, että se ymmärtäisi ne, mutta oikeasti se on vastuun siirtämistä toiselle."

        Eli tuon takia ajattelin, että prosentit ovat jotain muuta panostamista ja rajat ovat jokin "toinen juttu".

        Joo, selvensin, kun huomasin, että et ymmärtänyt mitä tarkoitin.

        Mutta siis 100% on täysi ja 110% on yli... onko se yli omien rajojen, on tietenkin jokaisen henkilökohtainen juttu, mutta olen huomannut tämän ilmiön muissakin kuin itsessäni. Työporukoissa esimerkiksi on aktiivisia työntekijöitä, varsinkin hoiva-alalla, ketkä tekevät enemmänkin kuin tuo 10% yli. Ja he uupuvat. Ovat ihmeissään miten eivät jaksa jne.

        Suhteissakin monet väsyvät. Uuvuttavat itsensä, kun toinen on ymmällään miksi.
        Enkä tarkoita vain parisuhteita, myös ystävyys- ja kaverisuhteet voivat tuntua ”yksipuoliselle”.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo, selvensin, kun huomasin, että et ymmärtänyt mitä tarkoitin.

        Mutta siis 100% on täysi ja 110% on yli... onko se yli omien rajojen, on tietenkin jokaisen henkilökohtainen juttu, mutta olen huomannut tämän ilmiön muissakin kuin itsessäni. Työporukoissa esimerkiksi on aktiivisia työntekijöitä, varsinkin hoiva-alalla, ketkä tekevät enemmänkin kuin tuo 10% yli. Ja he uupuvat. Ovat ihmeissään miten eivät jaksa jne.

        Suhteissakin monet väsyvät. Uuvuttavat itsensä, kun toinen on ymmällään miksi.
        Enkä tarkoita vain parisuhteita, myös ystävyys- ja kaverisuhteet voivat tuntua ”yksipuoliselle”.

        Minä taas ymmärrän 110 % niin, että välittää jostakusta 10 % enemmän kuin ajatteli, että on ikinä mahdollista kenestäkään välittää. 😉


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä taas ymmärrän 110 % niin, että välittää jostakusta 10 % enemmän kuin ajatteli, että on ikinä mahdollista kenestäkään välittää. 😉

        No niinhän siinä käykin alkuun varsinkin. Leijuu 5 cm ilmassa kokoajan ja sille ei kukaan voi mitään. Se on tunnetta.

        Mutta mistä puhun, on ihan konkreettista panostamista suhteeseen. Yhteisen ajan järjestämistä, huomiointia jne.

        Niin ja ekassa viestissäni jo puhuin muuten jo rajoista, en vaan muistanut sitä.

        Minusta suhteeseen pitääkin panostaa, huomioida toinen ja arvostaa, mutta ei kuitenkaan muun elämisen kustannuksella. Ja se koskee ihan kaikkia, myös sitä mun mahdollista kumppania. Pitää muistaa myös itsensä. Se on jokaisen ihmisen omalla vastuulla, ei kumppanin.

        Ja onhan se mukavempaakin olla jonkun ihmisen vierellä, joka hoitaa ja välittää siitä minulle tai sinulle rakkasta ihmisestä. Eikö? 😊


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo, selvensin, kun huomasin, että et ymmärtänyt mitä tarkoitin.

        Mutta siis 100% on täysi ja 110% on yli... onko se yli omien rajojen, on tietenkin jokaisen henkilökohtainen juttu, mutta olen huomannut tämän ilmiön muissakin kuin itsessäni. Työporukoissa esimerkiksi on aktiivisia työntekijöitä, varsinkin hoiva-alalla, ketkä tekevät enemmänkin kuin tuo 10% yli. Ja he uupuvat. Ovat ihmeissään miten eivät jaksa jne.

        Suhteissakin monet väsyvät. Uuvuttavat itsensä, kun toinen on ymmällään miksi.
        Enkä tarkoita vain parisuhteita, myös ystävyys- ja kaverisuhteet voivat tuntua ”yksipuoliselle”.

        Hoiva-aloihin on sisäänrakennettu eräänlainen uupumismekanismi, jonka vuoksi uupumista siellä ei voi sysätä pelkästään yksilön vastuulle:

        Hoiva-aloilla on vastakkain kahden instanssin hyvinvointi: hoivattavan ja hoivaajan.

        Hoivattavan hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu hoiva-alojen (terveydenhuolto, opetus, kasvatus, kotiäitiys) eetokseen. Hoivattavasta huolehditaan Suomessa verovaroin, eikä sillä siten oikein sovi rikastua. Eetoksen mukaan olisi jopa ”väärin” yrittää rikastua hoiva-alalla, sillä rikastuminen asettaisi hoivaajan tarpeet tärkeämmiksi tai vähintään yhtä tärkeiksi kuin hoivattavan tarpeet. Hoivaajan oman hyvinvoinnin puolustaminen on rinnastettavissa rikastumiseen hoiva-alalla: hoivaajan tulisi toki työkykynsä säilyttääkseen pitää huoli omasta hyvinvoinnistaan, mutta hoiva-alan eetoksen mukaan omasta hyvinvoinnista ei tule tehdä numeroa. Se on pidettävä taka-alalla, sillä hoivattava ja tämän tarpeet nähdään tärkeämpinä.

        Jos siis hoiva-alalla työskentelevä pitää tiukasti kiinni vaatimuksestaan säilyttää oma hyvinvointinsa, hän rikkoo hoiva-alan eetosta, jonka mukaan hoivaajan hyvinvoinnista (liikaa) huolehtiminen rikkoo hoivattavan rajoja. Ja yhteisen kassan rajoja.

        Jos taas hoivaaja toimii hoiva-alan eetoksen mukaisesti eli hoivaa toisia juuri välittämättä omasta hyvinvoinnistaan, hän rikkoo henkilökohtaisia rajojaan. Tuloksena on uupuminen.

        Kärjistettynä näin.

        Ymmärrätkö, miksi ongelma ei ole vain yksilötason ongelma?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No niinhän siinä käykin alkuun varsinkin. Leijuu 5 cm ilmassa kokoajan ja sille ei kukaan voi mitään. Se on tunnetta.

        Mutta mistä puhun, on ihan konkreettista panostamista suhteeseen. Yhteisen ajan järjestämistä, huomiointia jne.

        Niin ja ekassa viestissäni jo puhuin muuten jo rajoista, en vaan muistanut sitä.

        Minusta suhteeseen pitääkin panostaa, huomioida toinen ja arvostaa, mutta ei kuitenkaan muun elämisen kustannuksella. Ja se koskee ihan kaikkia, myös sitä mun mahdollista kumppania. Pitää muistaa myös itsensä. Se on jokaisen ihmisen omalla vastuulla, ei kumppanin.

        Ja onhan se mukavempaakin olla jonkun ihmisen vierellä, joka hoitaa ja välittää siitä minulle tai sinulle rakkasta ihmisestä. Eikö? 😊

        Minä en ajattele suhteeseen panostamista niin, että se olisi minulta pois. Koen, että henkilökohtaiseen suhteeseen panostaminen palaa minulle takaisin moninkertaisena.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hoiva-aloihin on sisäänrakennettu eräänlainen uupumismekanismi, jonka vuoksi uupumista siellä ei voi sysätä pelkästään yksilön vastuulle:

        Hoiva-aloilla on vastakkain kahden instanssin hyvinvointi: hoivattavan ja hoivaajan.

        Hoivattavan hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu hoiva-alojen (terveydenhuolto, opetus, kasvatus, kotiäitiys) eetokseen. Hoivattavasta huolehditaan Suomessa verovaroin, eikä sillä siten oikein sovi rikastua. Eetoksen mukaan olisi jopa ”väärin” yrittää rikastua hoiva-alalla, sillä rikastuminen asettaisi hoivaajan tarpeet tärkeämmiksi tai vähintään yhtä tärkeiksi kuin hoivattavan tarpeet. Hoivaajan oman hyvinvoinnin puolustaminen on rinnastettavissa rikastumiseen hoiva-alalla: hoivaajan tulisi toki työkykynsä säilyttääkseen pitää huoli omasta hyvinvoinnistaan, mutta hoiva-alan eetoksen mukaan omasta hyvinvoinnista ei tule tehdä numeroa. Se on pidettävä taka-alalla, sillä hoivattava ja tämän tarpeet nähdään tärkeämpinä.

        Jos siis hoiva-alalla työskentelevä pitää tiukasti kiinni vaatimuksestaan säilyttää oma hyvinvointinsa, hän rikkoo hoiva-alan eetosta, jonka mukaan hoivaajan hyvinvoinnista (liikaa) huolehtiminen rikkoo hoivattavan rajoja. Ja yhteisen kassan rajoja.

        Jos taas hoivaaja toimii hoiva-alan eetoksen mukaisesti eli hoivaa toisia juuri välittämättä omasta hyvinvoinnistaan, hän rikkoo henkilökohtaisia rajojaan. Tuloksena on uupuminen.

        Kärjistettynä näin.

        Ymmärrätkö, miksi ongelma ei ole vain yksilötason ongelma?

        No työterveyden kautta hakemalla saa saikkua työuupumukseen ja lääkärin lausunto ajaa kaikki eetokset yli. Sen ymmärrän. Eikä muuta tarvitse ymmärtää.

        Ja yksilö voi aina mennä lääkäriin, kun sille tuntuu.

        Tiedän tämän ihan ystävän kohdalta, että oikeasti asiat ei ole noin miten selitit.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä en ajattele suhteeseen panostamista niin, että se olisi minulta pois. Koen, että henkilökohtaiseen suhteeseen panostaminen palaa minulle takaisin moninkertaisena.

        Palaa, jos toinen tekee samoin, mutta ei ketään voi velvoittaa panostamaan suhteeseen oman elämisen kustannuksella liikaa.
        Jokainen sntaa minkä voi ja pystyy.


    • Anonyymi

      Pidätkö itsestäsi? Arvostatko itseäsi?
      Vai ajatteletko ette ansaitse mitään parempaa?
      Miksi aloit suhteisiin noitten miesten kanssa, ja millä mielialalla? Silläkö, että luojan kiitos jollekin "kelpaa"?
      Katsos sitä saa mitä pyytää. Jos pidät itseäsi huonona ja mitättömänä, toimit sen mukaan. Et edes vilkaise miehiin jotka voisivat olla sinulle hyviä ja rakastavia, tunnet ettet ansaitse sitä! Sen huomaa heti jo tuosta kun mainitset ylipainon .
      Määritteletkö itsesi painosi ja kasvojesi perusteella?
      Tämä on se klassinen itsetuntokysymys. Ihminen joka ei arvosta itseään eikä tunne itseään arvokkaaksi ja hyväksi elää sen ajatuksen mukaan. Heittäytyy kynnysmatoksi ja poljettavaksi kunhan joku vain osoittaa edes jonkinlaista kiinnostusta, vaikka sitten negatiivista.
      Se sinussa on "vikana". Sinun pitää opetella pitämään itsestäsi, oppia kunnioittamaan itseäsi etkä saa suostua likasangoksi. Itsetuntoa voi ja on täysin mahdollista opetella ja vahvistaa. Tuo on niin tyypillinen suomalainen piirre niin naisissa kuin miehissäkin, en ole mitään, enhän minä ansaitse, olen ruma, olen lihava olen kelvoton.
      Niin saat elää lopun ikääsi jos itse et asialle mitään tee! Nosta katse sieltä kurasta ja tunnista oma arvosi joka on tismalleen yhtä hyvä kuin kaikkien muittenkin. Älä anna polkea itseäsi maahan! Vanha sananlasku sanoo kukas kissan hännän nostaa jos ei kissa itse!
      Jos jotain haluat muuttaa, aloita muutos nyt! Yksi asia kerrallaan, rauhassa omaan tahtiisi, mutta muista että muutoksen pitää olla sellainen jota ITSE haluat, ei toisten sanelemaa!

      Tätä palstaa jos luet ja uskot, usko omaan huonommuuteesi säilyy taatusti. Täällä elämäänsä ja itseensä katkeroituneet haukkuvat ja irvistelevät toisia omaa pahaa oloaan lieventääkseen. Se ei ole terveen ihmisen touhua, pysy erossa näistä!
      Uusi vuosi uusi puhdas lehti kirjoitettavana. Aloita se opettelmalla löytämään itsestäsi hyvää ja arvokasta, ja pidä mielessä että ansaitsen sen kaiken! Onnea matkaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Halla-aho: Emme halua, että punavihreä hallitus jatkaa

      https://www.is.fi/politiikka/art-2000007761119.html Alkaa olla nykyhallituksella lopun ajat.
      Maailman menoa
      338
      3827
    2. Miksi Helmi ja Julia haluavat lehden kanteen?

      Itseään paljon vanhemman miehen kanssa? Dannyn ”tyttöystävä” Helmi Herra Ylpön ”tyttöystävä” Julia. Onhan näitä ollut kautta aikain. Muutama vuosi kun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      52
      2722