Yhdessä nykjäämistä työpaikallakin

Aika yksipuolinen tuomio, jos määritelmä on työpaikkaromanssi.

Tiedän isosta työyhteisöstäni muodostuneen parisuhteita ja perheitä. Osa on löytänyt odotetun sielunkumppaninsa ja osa perustaneet uusioperheen pitkän olleen Yh-ajan jälkeen. Nämä parisuhteet ovat edelleen voimissaan, vaikkakin puoliso on saattanut vuosien jälkeen vaihtaa eri työpaikkaan.

Sitten on toki perheellisiä, ketkä salaa käyvät autohalleissa ja vessoissa, rikkovat lasten kodin päähän pistosta, ja päätyvät likaiseen eroon. Huuma itsessään ei ole kestänyt ja työpaikkaromanssi on päättynyt. Tämä taas lähinnä liittyy mainitsemaasi kasvojen menetykseen - yleensä naisen, muttei miehen, vaikka romanssiin tarvittiin kaksi.
Joskus mietin kuinka naisvaltaisella alalla kumppaniaan pettävät miehet yleensä kestää työpaikassaan, kohtaavatko he vastaavaa torjuntaa ja häväistystä?

Ei sillä, itse olen vain tarkkailija. Työpaikkaromansseissa on ollut riski, mitä itse en ollut valmis ottamaan edes sinkkuna.
Työkaverit voivat helposti valita myös puoliaan ja itse en ole niin ulospäinsuuntaunut - huonosti olisi käynyt,vaikka kivannäköisiä miehiä oli työkaverina silloin nuorena :D Nyt vain katselen- mukava niitä edelleen on katsella näin keski-ikäistyessä, kun oma ulkonäkö menee :D

Suurin osa ympäristön työpaikkasuhteista on ollut panojuttuja. Joidenkin ajatusmaailmaan sopii, että mennään kesken työpäivän hoitamaan hommat. Toinen tai molemmat naimisissa tahoillaan. Mitä sotkuisampaa suhdesoppaa, sitä suurempi ylpeyden aihe tälle ihmistyypille.

Asioiden sujumisen kannalta suurempi ongelma ovat vakiintuneet parit. Kun menee hyvin, pitää olla yhdessä. Lomat ja koulutukset pitää järjestää samaan aikaan. Mies leikkii ritaria ja nainen asettaa ukkonsa kaiken edelle. Kotiriidat tulevat joskus näyttävästi työpaikalle. Erään eron karkea loppunäytöskin on nähty työyhteisössä. Lämmin suositukseni on, että työpaikkaromanssin iskiessä vakavasti, toinen osapuoli vaihtaisi työnantajaa.