Miten saan mielestäni erittäin raskaat ja katkerat vihan tunteet, jotka ovat aiheutuneet pitkäaikaisesta työpaikkakiusaamisesta.
Kiusaamiseen ja ihmisarvoni mitätöimiseen ovat osallistuneet kymmenet eri henkilöt eli melkoinen joukkio.
Työsuojelupiiri on täysin kelvoton hoitamaan tällaisia asioita. Niinpä kysynkin mikä tehtävä on työsuojelupiireillä?
Kiusaamiseen ja ihmisarvoni mitätöimiseen ovat osallistuneet kymmenet eri henkilöt eli melkoinen joukkio.
Työsuojelupiiri on täysin kelvoton hoitamaan tällaisia asioita. Niinpä kysynkin mikä tehtävä on työsuojelupiireillä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerronpa kokemuksesta että sitä vihaa on todella vaikea hallita, kun tilanteen on sallittu jatkuvan jo vuosia. Aika-ajoin se purkautuu väkisin, joka on taasen ihmiselle luonnollinen toimintatapa. Mutta ikävää on se, että tietenkin sinut syyllistetään näistä purkauksista, näin minullekin tehtiin. Kukaan ei halua nähdä, että yrität purkautumalla saada vain keskustelua aikaan ja hankalan tilanteesi korjatuksi.
Sitten, kun vielä päälle laitetaan aiheeton ja täysin epäoikeudenmukainen irtisanominen niin viha kasvaa ehkä satakertaiseksi kiusaajia kohtaan. Joillakin se sitten purkautuu väkivallantekoina, jotkut päätyvät itsemurhaan tms. Viime viikollakin joku Kuopioilainen tappoi itsensä työpaikkakiusaamisen seurauksena. Varmaa on vain se, että jonkinlainen purkaus tapahtuu useimmiten, eikä lopputulos ole kenenkään edun mukainen.
Yritä vaikka harrastaa jotakin, niin se helpottaa edes hetkeksi. Tee vaikka remonttia. Näin olen itse saanut "helpompia hetkiä". Remontissakin tosin masentaa se, kun ei tiedä tekeekö sitä itselleen vai jollekin toiselle, kun voi talokin mennä.
Perheen takia sitä vaan on tehtävä kaikkensa ja yritettävä hymyillä, vaikka syytä ei nyt olekaan. Älä anna kiusaajien pilata perheonneasi, jos sellainen on.
Yöt ovat varmasti vaikeimpia; pitkiin aikoihin en ole ainakaan itse enää nukkunut kunnolla. Painajaiset työpaikan tapahtumista ovat yleisiä; herättyäsi niihin pyörivät sitten tapahtuneet mielessä. tuttua? Sitten kun on vielä työttömyys; päivät aikaa ajatella eikä mitään tekemistä - varsinkin tällaiselle luovalle ihmiselle täyttä tuskaa; niin eipä siitä oravanpyörästä enää mitenkään uloskaan pääse.
Kaikista tärkeintä on ainakin se, että et ainakaan syyllistä itseäsi! Muista, että vika on muualla kuin sinussa. Itse sorruin jo syyttämään itseäni, sitten kävin kertomassa tapauksestani ammatti-auttajalle ja pyysin tutkimaan, mikä minussa on vikana. Kaikenlaisia psyykkisiä testejä tehtiin ja lopulta totesivat ettei vika edes ole minussa, vaan ihan muualla... Nyt sitten tiedän, ammattilaisen sanomana ettei se vika todellakaan ole minun. Se, että osaa kaataa syyt asianomaisten niskaan helpottaa paljonkin.
Jostain on vain yritettävä kaivaa voimia taistella loppuun asti. Älä missään tapauksessa luovuta, ennenkuin olet saattanut kiusaajasi vastuuseen teoistaan tavalla tai toisella! Keinoja kyllä löytyy, kun on kekseliäs.
Ja käy tutustumassa kohtalotovereidesi tarinoihin osoitteessa http://tyopaikkakiusatut.net - et nimittäin ole ainoa tapaus...
Työsuojelupiirin tehtävänä on työllistää työsuojelupiirissä työssä olevat ihmiset. Mitään työpaikkakiusatun edun parantavaa työtähän he eivät tee, eivät varinkaan Itä-Suomessa / Savossa. Täällä annetaan toisen kuolla mieluummin kuin puututtaisiin asioihin ajoissa.
Taas uneton yö. Jouduin ajattelemaan kokemiani ikäviä asioita ja kuulemaan perättömiä kiusaajieni keksimiä juoruja.
Olen erittäin vihainen. En osaa sanoa pystyisinkö säilyttämään malttiani jos kiusaajat tulisivat kadulla vastaan.
Sivullisten on helppoa sanoa ettei pidä ajatella, mutta minkäs sille voi kun ne ovat vaipuneet syvälle sydämen syvyyksiin.
Nyt heräsin aamuun jollaisia on liikaa..katkerana ja vihaisena...olin myös kiusattu ja olen joutunut luopumaan niin paljosta tuntuu että sekoan taas...kiusaajani ovat elämän syrjässä kiinni minä taaas en.Kaikki menee ja tuntuu välillä että onko mitään syytä jatkaa!!??En tiedä mitä pitäisi tapahtua kun eivät työsuojelupiirit eivätkä liitot eikä kukaan herää siihen että monen elämä on ...niin pahasti rempallaan...ja kaikki siksi että yhteiskunta elää vain vahvojen ehdoilla!!!Mikään ei siis tunnu riittävän...Sivulliset eivät ymmärrä ennen kuin he joutuvat samaan tilanteeseen..olen kirjoittanut myös oman tarinani työpaikkakiusattujen sivuille ja meitä on siellä monta AIVAN LIIAN MONTA!!!!!!!!!!!!!!