Mä en tiedä miten kaikki voi muuttua yhdessä hetkessä näin oudoksi

Mä rakastuin naiseen ja olin maailman onnellisin kun sain tietää että voisin saada hänet ja odotin hönyekuin kuuta nousevaa ja yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia oli ja ajateltiin että muutetaan yhteen ja hän sanoi että hän tarvitsee aikaa jotta pystyy luottaa kenenkään kun hänen entinen suhde oli painajainen ja tietysti mä sanoin että edetään hitaasti ja odotin ja odotin ja ymmärsin että hän tarvitsee varmuuden ja annoin hänen tutustua minuun ja en salannut häneltä yhtään mitään ja tein kaiken mitä hän pyysi ja sitten pitkän ja kärsivällisen odotuksen jälkeen hän palasi takaisin sen exän luokse joka oli ollu se painajainen ja vienyt hänen uskon muihin ihmisiin ja minulle joka olin kiltti niin ei edes ilmoitettu että ollaan erottu tai että hän otti takaisin hänen exän vaan sain sen tietää muualta ja nyt olen todella surullinen sekä myös pettynyt niin itseeni kuin kaikkiin muihinkin ihmisiin ja mietin että mitä tein ansaitakseen tämän naiselta joka oli minulle kaikista rakkain. No en varmaan ole ikinä sen arvoinen hänelle että saisin edes totuuden kuulla mutta elämä ei ole aina reilua ja tiedän että ihminen kestää melkeinpä mitä tahansa mutta jos on niin paljon joutunut muutakin kestää ja hyväksyy että elämä on oikeasti näin raskasta minun osalta nii onko mun pakko olla aina niin vahva ja jaksaa. Miksi mun pitää olla se esimerkki muille kuinka elämästä selviää kun on niin vahva luonne ja ymmärrystä siitä että elämä antaa ja opettaa. Miksi mä en voi vaan luovuttaa ja olla kuin muutkin ihmiset jotka kyllästynyt elämään jo ensimmäisellä vastoinkäymisen yhteydessä miksi mä en voi vaan olla ja todeta ettei se elämä ole minulle niin arvokas etten siitä voisi jo luopuu. Ja ei minkään naisen takia vaan en vaan ole niin vahva kuin monet luulee minun olevan. Ja sen takia mulle on aivan sama mikä tai mitä yllätyksiä minulle on tulossa kun voin vain todeta ettei se vahvuus ollutkaan mun juttu että mullakin on oikeus luovuttaa ja lopettaa selviytyminen tai kaikki muu yrittäminen jaksaa olla henkisesti joku vahva jota en oikeesti ole enkä edes halua olla. Olen kuten muutkin ihmiset. Luovutan jo nyt ettei kukaan luule että minä jaksan ihan kaiken mitä elämä tuo tai vie joten luovutan niin ei ole mitään kilpailua tai tavoitteita