Hän käveli pehmein liikkein viereeni. Sisälläni värähti käsivarteni sipaistessa hänen kehoaan. Vieno tuoksu kietoi minut sisälleen ja voimallinen tunne pyyhkäisi kehoni läpi. Tapa, jolla hän siirsi hiussuortuvan korvansa taakse, oli kuin runosta. Katse, jonka kauneutta hymynkare pehmeiden huulien muodostaman suun pielessä korosti, oli syvä ja kostea. Hänestä huokui voimaa ja persoonaa ja kuitenkin hän tuntui niin tavattoman hauraalta. Sisälläni pelkäsin, että pieninkin väärä sana tai ele rikkoisi kaiken, pyyhkisi pois yhä suuremmaksi kasvavan hehkun ja jännitteen.
Hän laski kätensä käsivarrelleni, puristi kevyesti kauniilla sormillaan ja sanoi jotakin. Kuulin vain mieltäni hyväilevän äänen, pehmeän ja soinnikkaan. Ääni, joka tyynnyttää tai herättää myrskyn. Sekuntien aikana mieleni läpi tulvi tuhat asiaa. Hän täytti tietoisuuteni ja kaikki muu katosi. Hengitimme samaa ilmaa, samaan tiivistyvään tahtiin.
Kumarruin lähemmäs kuullakseni. Käteni kiersi hennolle olkapäälle ja sormenpääni koskettelivat pienin sipaisuin kaulan pehmeää ihoa. Hän puhui minulle. Tunsin lämpimät sanat sielussani ja kuuman puhalluksen kaulallani. Käteni vaelsi hitaasti ja sormeni puristivat kevyesti ylösnostettujen hiusten alta paljastunutta siroa niskaa ja hänen lauseensa katkesi. Hetken kuuntelin kevyttä hengitystä korvallani, tunsin hänen kehonsa kuumuuden omallani. Reitemme lomittain, lantio panoi kevyesti lantiota. Vetäydyin varovasti, katsoimme toisiamme veren kohistessa suonissamme. Käteni siveli hetken niskaa, liukui sitten olalle ja edelleen hänen kauniin rintansa yli kulkien irrottautui hänestä. Kuin se olisi amputoitu.
Surumielisyys hänen kasvoillaan oli monin verroin aistikkaampaa ja kauniimpaa kuin äskeinen hymy. Intohimo, kaipaus ja ikävä tulvi minuun kosteasta katseesta ja herkistä kasvoista. Kasvot, jotka olisin halunnut ympäröidä käsilläni ja suojella suudelmin. Kauniiden ja hieman raollaan olevien huulien muodostama suu ei kyennyt sanoja muodostamaan. Eikä tarvinnutkaan. Liekkien ei sallittu roihuta, tuli välillämme oli kiellettyä. Hän astui hiukan sivuun ja pakotti itsensä liikkeelle. Käteni tarttui hänen käteensä, sormet koskettelivat toisiaan, lipuivat hitaasti toistensa lomitse ja irrottautuivat hapuillen hetken ilmaa. Sielu revittynä ja keho tulessa jäin seisomaan. Kykenemättä liikkumaan tai taakseni katsomaan suljin silmäni, puristin käteni nyrkkiin ja huusin vaiti tuskaani.
Hän laski kätensä käsivarrelleni, puristi kevyesti kauniilla sormillaan ja sanoi jotakin. Kuulin vain mieltäni hyväilevän äänen, pehmeän ja soinnikkaan. Ääni, joka tyynnyttää tai herättää myrskyn. Sekuntien aikana mieleni läpi tulvi tuhat asiaa. Hän täytti tietoisuuteni ja kaikki muu katosi. Hengitimme samaa ilmaa, samaan tiivistyvään tahtiin.
Kumarruin lähemmäs kuullakseni. Käteni kiersi hennolle olkapäälle ja sormenpääni koskettelivat pienin sipaisuin kaulan pehmeää ihoa. Hän puhui minulle. Tunsin lämpimät sanat sielussani ja kuuman puhalluksen kaulallani. Käteni vaelsi hitaasti ja sormeni puristivat kevyesti ylösnostettujen hiusten alta paljastunutta siroa niskaa ja hänen lauseensa katkesi. Hetken kuuntelin kevyttä hengitystä korvallani, tunsin hänen kehonsa kuumuuden omallani. Reitemme lomittain, lantio panoi kevyesti lantiota. Vetäydyin varovasti, katsoimme toisiamme veren kohistessa suonissamme. Käteni siveli hetken niskaa, liukui sitten olalle ja edelleen hänen kauniin rintansa yli kulkien irrottautui hänestä. Kuin se olisi amputoitu.
Surumielisyys hänen kasvoillaan oli monin verroin aistikkaampaa ja kauniimpaa kuin äskeinen hymy. Intohimo, kaipaus ja ikävä tulvi minuun kosteasta katseesta ja herkistä kasvoista. Kasvot, jotka olisin halunnut ympäröidä käsilläni ja suojella suudelmin. Kauniiden ja hieman raollaan olevien huulien muodostama suu ei kyennyt sanoja muodostamaan. Eikä tarvinnutkaan. Liekkien ei sallittu roihuta, tuli välillämme oli kiellettyä. Hän astui hiukan sivuun ja pakotti itsensä liikkeelle. Käteni tarttui hänen käteensä, sormet koskettelivat toisiaan, lipuivat hitaasti toistensa lomitse ja irrottautuivat hapuillen hetken ilmaa. Sielu revittynä ja keho tulessa jäin seisomaan. Kykenemättä liikkumaan tai taakseni katsomaan suljin silmäni, puristin käteni nyrkkiin ja huusin vaiti tuskaani.
Vastaukset 36
Vanhimmat
todella. mageeta meisseliä. katteeks käyp.
mun sanankäänteet asiasta on raadollisia:
nielen ilmaa sieltä ja täältä
niin miksi minä sitten välittäisin vähääkään
siveästä, kierosta naisesta,
joka kiihkoani nostattaa
aikomatta vähääkään tyydyttää sitä.
olisiko minun koko elämäni annettava
tälle väärälle viestille, joka jäisi
pelkän kovettuneen haluni
kuivaan ravisteluun
sänkyni kutsuu ja kupeeni huutaa hurraata.
siihenkin tottuu, ettei aina saa.
ei tuttua saati vierasta onnea ovissa
ja portaissa hummaamaan
minunkin peittoni alta sais nousta
aamuisin, kun hengitys on tasaantunut,
ihmeellinen olento, jonka kera
on hyvä herätä ja kulkea päivä käsikkäin
mä vaan oottelen innolla terveitä kurveja,
kun kannikka eessäni kajastaa. ja keksijän kello
käy kolmea aikaa: mennyttä, tätä ja tulevaa
en suuresti sure, jos lapsena synnyin ja hulluna kuolen,
Elämän makua, siellä ja täällä. Niin monin tavoin voi saman tai ainakin saman henkisen asian sanoa. =)
Me naisethan teistä saamme jotain konkreettista maistuvaista
ja vielä ihan mukaan vaikka vietäväksi ;DDDD *kikattaa ilkikurisesti*
Ja teidätkös mitä? Jos teistä kahdesta pitäisi valita - ottaisin Maxin.
Arvaapas miksi?
No et tietenkään arvaa – olethan mies *kihertää*
No siksi, että me naiset poikkeuksetta valitsemme mieluimmin kärsivällisen miehen
ja miksi - sen saat itse oivaltaa!!!;DDD
*pikkupirullisen ilkikurinen sofi*
jos valita pitäisi, mutta ei tarvi. mua ei valita, valitsen itse, etkä oo miun makkuun.
ja jollain tavoin kärsiviä eikä kärsivällisiä naiset näyttävät halajavan. rentut, rosvot ja murhaajathan on käypää kamaa, jos juttuihin on uskomista.
ja maistuvaisuuteen mitä tulee niin vaihdetaan aistia ja tunnustetaan kansanedustajan tissinpäällä killuneen pinssin teksti: vittu haisee hyvälle" todeksi.
ja konkreettisen saamisen vaarana voi olla veneerinen tauti ja satiaiset.
ei yhtään hymyä eikä ilkikuria
..vaihtoehdot olisivat tosiaankin arvostamani tukkusutija ja allekirjoittanut, saattaisi pikkuhiljaa katoava kansanperinne eli käsityöt nousta taas trendikkääksi hittituotteeksi naisten keskuudessa...;)
Elefantin uloke eli kärsä. Jos sillä hipelöi, niin onko se kärsimistä..? Ja kärsivällinen kärsiminen siis lasketaan myönteiseksi puoleksi naaraan seuloessa uroskokelaita. Mistähän tuokin assosioitui likaiseen mieleeni?
*Kysyy nimimerkki Elefanttimies*
...persaus!:DDDDD
Tästä irtosi sitten päivän parhaat naurut!
*ei pääse edes lattialta ylös...kannikat taivasta kohti pyytää komentavaan sävyyn apua...*
kun ny kippurassa oot ni jatkaa notkeusharjotusta, vai mikä se nuuskimisjuttu oli?
Niih, nenä on aika herkkä ruumiinosa...senhän voi työntää minne vain ja etsiä uusia hajuelämyksiä...*konttaa nöpö pitkällä tukkiksen perässä ja jättää jälkeensä kosteaa vanaa...(kuolaa!!!:D)
hiukan toisenlaiset tunnelmat sitten :))
voinu pöytälodjussakin pitää, mutta entterin painamiseen meni.
tasapainoa tarvitaan, ettei mene ihan liian hempeäksi :))
Älä suotta sulje säkeitäsi lodjuun, levittele vaan ne meidän ihmeteltäväksi, tää nyt sentäs oli suomen kieltä, tajus tällainen kolmidesinenkin...öööh ..siis..en nyt niitä mittoja tarkoita ;D
Mistäs sinä tiedät olenko sinun makuusi kus et ole maistanut?!!!
Vai oletkos sinä se tyyppi joka pikkarini varasti viime kesänä rantakassistani?
*Julma vihreä mulkaisu*
Pitänee minun nyt luopua sinusta:(
Kun elefanttimies jäisi minulta vain katottavaksi ei käytettäväksi:(
*puristaa simmut tiukasti kiinni yhden kyyneleen valuessa karkuun*
Tuosta tulikin mieleeni elokuva, jonka aikaa sitten näin. Jokseenkin kammottavan näköinen mies eli jatkuvan kauhistelun ja pilkan alla, kuitenkin ihmisarvonsa ja ylpeytensä säilyttäen.
Ja nykymaailmassa nahkaa kiristetään niin että soi, jottei se maailma murenisi..
....sitä sitten niin ku vaihdettiin puheenaihetta
*myrzeilee*
Kirjoitanpa siis tänne kun tuo toinen "Elefanttimies"-kommenttini aiheutti ns myrziintymisen..;)
Anyway.. Jostain luopuakseen on ensin jotain oltava, jotain konkreettista tai henkistä. Kirjoitat luopuvasi minusta.. siis.. mistä oikeastaan olet luopumassa?
Luopumisella on jo sanana sellainen kielteinen sävy. Ja vastaavasti sanalla kyynel voimakas vaikutus.
*ojentaa nenäliinan* =)
Luovuin edes haaveksimasta kärsällään hipelöivästä elefanttimiehistä,
jos nyt edes alun alkujaan oikein ymmärsin mitä kirjoitit – oli sen verta sekava miehisen loogisuuden aikaansaannos, ettei sitä ihmisen logiikaalla voinut varmuudella tajuta *KIÄH*
Tukkusutija oli ennalta aavistettava käytökseltään sillä en ole mitenkään aliarvioinut ärsytysarvoni toimivuutta häneen *kiherrystä*.
Mutta SINÄ! No joo sinä olet sinä sehän tiedetään *jättää pirullansa tarkentamatta KIÄH*
Ja sitten analyyttinen osuus, jota aina niin tykkäät
*kikattaa pikkupurullisesti*:
Luopuminen minusta on positiivisempaa kuin esimerkiksi menettäminen.
Sillä jälkimmäisessä ei pääse itse vaikuttamaan asioihin tai päättämään niistä.
Ensimmäisessä taas on itsellään myös mahdollisuus valita, että luopuu mikä voi olla
omaan valintaan perustuva päätös ilman mitään pakkoa .
Tai voi olla niin ettei vaihtoehtona ole kuin luopuminen, mutta siltikin se on vähemmän negatiivisempi tunne kuin menetys. Niih !!
*rillit silmillään selvitellen kuivakkaan opettajatarmaisen tyyliin tiukat strechhousut jalassansa*
Luopuminen on ilman muuta myönteisempi ilmaisu kuin menettäminen. Se, että ylipäätään puhuit luopumisesta, sitä tarkoitin.
Että sulla ylipäätään oli jotain mistä luopua.. Tai no.. toki olikin..;)
vaan kun kävin pikkiksiäs meressä ennen maistamista huuhtelemassa, kuului taivaalta hurja huuto: "tukkusutija, nythän tempun teit. ei sillistä lähde sormen haju ennen maailman loppua."
jäi maistamati.
Ai, päätit sitten kertoa intohimoisesta retkestämme...;D
annoit ymmärtää, mut et ymmärtäny (sensuroitu)
Tieteskää mä en ymmärtäny!:)
Ensteks pitää tsekata likempää...sit jo voi ymmärtää. :))
En päättänyt mitään, istuin vain ja kirjoitin. Miellyttävää kuulla, että koit siinä intohimoa ja itsesi retkeilemässä..;)
Retkeilystä tulikin mieleeni... Poikasena olin partiossakin hetken, ei vaan napannut se touhu. Ensimmäisen tupakkani siellä poltin ja lisäksi se tunnuslause "Aina valmis!" etenkin näin myöhemmällä iällä sai hiukan minun kohdallani kyseenalaisen merkityksen...;)
...toi aina valmis...säpä et tunne mua...;)
... olikos muuten vieno kielon tuoksu?... uuuh!
Kuvittele, että pisara vihreätä elintarvikeväriä pudotetaan mereen. Pieni alue värjäytyy, mutta emme silti kutsu sitä vihreäksi mereksi.
Ei yksikään kukka eikä yksikään lasinen pullo sisällä sitä Tuoksua. Tuoksulle voidaan antaa pullon mukaan nimi, Bvlgari, CK, Chanel tai mikä lie, mutta sekin vain pisara naisen omassa tuoksumeressä..=)
on taito vangita tunne kirjaimiin :)
Varsin eroottinen lataus tässä oli, melkein tuntui niskassa hipaisu...*siirtää hiussuortuvaa korvan taakse*
Siinä on kieltämättä jotain.. Kun hiussuortuva karannut, osin kasvoilla roikkuu ja sen sitten sipaisee korvan taakse.. =)
Kyllä sinä maxi sitten osaat kiduttaa meitä naisia näillä aistillisilla tarinoillasi.
Milläs nämä väristykset ja veren kohinan suonissa sais nyt rauhoitettua.
Tässäkin tarinassa on sitä hehkua joka iskee suoraan naisen sieluun. Oh, miten erogeeninen alue tuo niska ja kaula onkaan.
Kiitos maxi tästä kauniin surullisesta ja tuskaisesta tarinasta.
Mariet, kiva nähdä nikkiäsi :) ja hyvää illan jatkoa, pitää tästä lähteä muihin hommiin...
Voi kiitos taikis, olipa kiva pieni viesti.
Kiirettä pukkovaa niin kovasti. Töissä olen vielä mutta nyt lähden kyllä kotiin.
Mukavaa illan jatkoa sinullekin niissä muissa hommissa ;).
Toisaalta, tarvitseeko sitä veren kohinaa edes rauhoittumaan saadakaan? Tietääpä ainakin elävänsä..=)
*aaaaaaaaaaaaaaaaaah*
*n@m, n@m, n@m, n@m *
Tähän tunteeseen vois jäädä roikkumaan viikoksi
(*.*)
Harvemmin sitä saakaan 25:n u:n Wau:ta.., jos oikein laskin..;)
eroottinen.
Tyylikäs!
...ihokarvat värisevinä tätä luki.....
Tuli vain laulun sanat mieleen:
"kielletyt tunteet eivät näy
todeksi eivät nyt ne käy
ei lupaa lempeen rakkauteen
ees hetkelliseen ...."
Silti kuitenkin niin aisteissa viiltävää , kipu ja hehku tavoittivat toisensa,,,,,,,
Upea teksti ....kiitos:-)