Onks kellään kokemusta et kun kaveri/kaverit saa lapsia niin ne alkaa tuomaan joka käänteessä esiin kaikkee heidän lapsiinsa liittyen. Itsellä ei ole, eikä hirveesti kiinnostele. Ei lapsissa mitään vikaa ole päinvastoin! Ehkä vois sitten kiinnostaa jos olis omia.
Koen että se on jotain todistelua jostain.
Koen että se on jotain todistelua jostain.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Joskus ollut samantapaista. Ehkä siitä voisi hienovaraisesti keskustella!
Ei minua ainakaan haittaa, tykkään kuunnella muiden lapsiin liittyviä juttuja, kun itselläni ei ole lapsia. Eikä omat tuttavani niistä koko aikaa puhu, osaksi kyllä.
Se on niin iso elämänmuutos,että muutaman hetken sitä elää sellasta lapsikuplaa, se on luonnollista ja itseasiassa tosi hyvä juttu! Vähän niinku kuherruskuukausi- tai vuosi. Toki lapsettomana varmaan tuntuu että se ystävä on kadonnut jonnekin, mutta kyllä se siitä tasaantuu.
Kyllä sen ymmärrän että on. Mutta mielestäni on viisautta myös ymmärtää ettei kaikki halua kuunnella.. varsinkin kun tällä kaverilla on paljon äitiystäviä kenen kanssa asioita jakaa. Kyllä mä olen tosi kiinnostunut veljen lapsesta taas, oon hälle kuin toinen äitihahmo ja rakastan ihan valtavasti. Eikä veljenkään vaimo mitenkään tyrkytä lasta ja jauha koko aika lapsiin liittyvistä asioista, on paljon kaikkea muutakin mistä keskustelemme!
Tuntuu että mun pitäis olla tän kaverin lapsien kaveri myös.. en edes pidä niistä lapsista kauhesti koska heidät vapaakasvatetaan eikä oikein kielletä mistään, ovat sellaisia pikkuvanhoja hivenen ärsyttäviä.. kun taas itseni on kasvatettu tosi vanhanaikasesti vanhempia kunnioittamaan ja hyvät käytöstavat opetettu. Kyllä sellaiset hyvätapaiset lapset ovat mukavia mut ei sellaiset pomottelevat pikkunatiaiset jotka vievät vanhempia kun pässiä narusta. Tästä on tullut riitaakin kaverin kanssa, kun ei koskaan voida edes jutella mistään kun hänen lapsensa tulevat ”tahallaan” puhumaan päälle ja hakemaan huomiota silloin harvoin kun kaverin kanssa nähdään..
Että nään sen kyllä niin että naisella ei ole ollut identiteettiä ennen lapsia ja lapsien saannin jälkeen äitiysidentiteetti korostuu ja joku outo että pitää kamalasti vahvistaa että on nyt nämä lapset ja heidän pitää näkyä ja kuulua. Jos mulla olis omia lapsia olisin ihan normaalisti. Lapsien kanssa olisin äitikavereiden kanssa ja ilman lapsia kavereiden kanssa keillä ei ole ja osaisin erottaa kenelle jauhan mitäkin ja millä mitalla. Eihän kaikkien kaverien tai ystävien kanssa ole samoja keskustelun aiheita ja joidenkin kanssa tehdään eri asioita. Sehän on rikkautta se! Mutta luulen että todella monella on vain perus äitirooli eikä osata muuta. Itsellä on ainakin oma vanha identiteetti ja jos joskus äidiksi tulisin luulen että äitiys ei sitä peittoaisi.
Ymmärrän kyllä pikkulapsi arkea ja että aikaa ei itselle välttämättä kauheasti ole. Mut näen sen näin
"kun taas itseni on kasvatettu tosi vanhanaikasesti vanhempia kunnioittamaan ja hyvät käytöstavat opetettu" todella tökkäsi pahasti.
Kohteliaat käytöstavat evät koskaan, ikinä, ole vanhanaikaiset!!!!!!!
Vanhanaikaista on kasvaa kuin eläin pellossa, mistään ei välitetä eikä opita mitään!
Jos koskaan, niin tänäpäivänä, on kaikita tärkeintä opettaa lapsille kunnon käytöstavat.
Aivan lasten itsensä takia. Maailma globalisoituu, ihmisten keskeinen kanssakäynti lisääntyy. Ellei opi käytöstapoja jo lapsena, ne on hankalampi omaksua aikuisena. Lapsena opitut tulevat seuraamaan koko läpi elämän.
Tuo automaattisesti edistää lasten hyvinvointia, oli mikä tahaansa yhteiskunta, missä tahaansa maailmassa.
Kotso japanilaisia! He ovat loistava esimerkki kuinka köyttäytyä! Heille opetetaan tavat jo ennen syntymää :) !
Joten palataanpa AP.n kerrontaan. Huonosti käyttäytyvistä ihmistä on vaikea olla kiinnostunut, oli heidän ikänsä mikä tahaansa. Kuten hänen ystävänsä joka ei ole kiinnostunut AP.n asioista vaan jauhaa omista lapsistaan.
ööööööö
Olen kyllä tuosta samaa mieltä, että sellaiset lapset on ärsyttäviä ja manipuloivia, jotka ei anna hetken rauhaa kun äidillään olisi jotain muuta. Se on mihin opetetaan, jos aina saa keskeyttää, niin kyllä lapsi sitten keskeyttää ja oppii sillä pelaamaan.
Koskee äitejä. Sen ymmärrän, kun naiset höpöttää lapsistaan toisille naisille vaikka hekään eivät monesti ole kiinnostuneita, mutta miksi miehillekin, kun heitä ei juuri kiinnosta.
Innostuvat vaan siitä mikä on uutta ja tärkeetä heidän elämässään. Turha siitä hermostua.
Turhaan ruikutat. Kun kerran koet, että sun ystävä todistelee sulle koko aika jotain ei osaa puhuu enää mistään sua kiinnostavasta ei osaa edes niitä kersojaan kasvattaa joista koko aika kuiteski lässyttää, oikeesti, sä oot surkee ystävä. Annat tosi huonon ja ilkeen kuvan sun ystävästä.
Mun mielestä sä olet tosi rajoittunut, mielikuvitukseton ja ikävä tyyppi.
Mulla on ihania ystäviä, vaikka niillä on lapsia. Parin kersan kummikin olen. Mä tykkään just siitä, että mä voin leikkii ystävien kersojen kanssa esim. barbeilla ja nukkekodilla. Ja pelata futista, kiipeillä puissa, käydä talvisin vaikka luistelemassa. Eikä tarttee yhtään hävetä, voi pitää kimpassa hauskaa ystävien ja niiden kersojen kanssa. Just viikonloppuna oltiin yli 2 tuntii pulkkamäessä 5 ja 7 vuotiaiden kanssa. Parasta ulkoilua ikinä.
Ai että kuin ihanaa! Ooks täydellinen ihminen ja kaveri. Aplodit sulle
Sama juttu minulla. En aio itse koskaan hankkia lapsia ja kohta se ei ole enää mahdollistakaan kun ikää on jo päälle 40 vuotta. Teen hyvin hektistä ja vaativaa työtä ja sen vastapainoksi tarvitaan muunlaisia aktiviteetteja.
Olen lapsesta saakka tykännyt leikkimisestä. Lasten kanssa leikkiessä mieleni nollaantuu ja verenpaine laskee. Minulla on nukkekoti, teen siihen itse huonekalut ja rakentelen eläinmaailmoja ja maisemia sen ympärille vapaa-aikoina. Ystävieni lapset viihtyvät sen parissa minun luona ollessaan ja me aikuiset saamme jutella välillä täysin rauhassa.
Minulle ystävät ja heidän lapsensa ovat kuin toinen perhe. Voimme aivan hyvin touhuta koko porukalla.