niinku että jos on rikas nii on joku "kalvo" lahjattomien välissä?
tuntuu joskus yksinäiseltä, miten naisiinkaa saa kontakteja ku ne on perustasoa?
sit on vaa ite outolintu ku ei oo piireissä.
tuntuu joskus yksinäiseltä, miten naisiinkaa saa kontakteja ku ne on perustasoa?
sit on vaa ite outolintu ku ei oo piireissä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No mihin ne seurapiirit on noin menestyneeltä mieheltä kadonnu?
Humoristialoittajilla taitaa olla kilpailu keneltä irtoaa paras vedätys ?
Niinpä.
Ootat vaan oikeaa.
Mulla vastaavasti persoonallisuus on niin valtavirrasta poikkeava, että sama tilanne, tuntuu että tavallisten ihmisten maailma on ihan käsittämättömän kaukana ja vieras.
Useimmiten ihmiset ei edes tajua mistä puhun. Ei tajua vitsiä. Tuomitsee vaikka miksi. Pelkää.
Se on mun rikkaus.
Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa.
Millainen sun persoonallisuus sitten on?
Miten tuota voi itse kuvata? Hmmm...
Toisaalta kiltti ja hellä, luotettava, mutta toisaalta vaarallinen; myrkyllinen, manipuloiva ja tappava (henkisesti).
Emotionaalisesti välittävä, mutta kylmä. Ihmiset usein odottaa multa jotain inhimillistä lankeemusta, melt downia. Sitä ei tule, ei ole mun ohjelmistossani. Tää on herättänyt paljon etääntymistä mun suhteissa. Itse en ymmärrä,.miksi mun täytyisi olla jotenkin heikko, jotta saisin muilta myötätuntoa tai hyväksyntää..
Älyllisesti olen pystynyt aina keskustelemaan ihan kaikkien kanssa. Siis sekä yksinkertaisten että superfiksujen. Superfiksut onkin musta tykänneet aina eniten.
Huumorintaju on lähinnä pelottavaa. Voin myös olla helvetillisen ilkeä, mut sen yleensä passaan.
Ihmiset on usein pelänneet että nauran niille. Mut olen vain analyyttinen. Nauran enemmänkin hilpeästi kokonaisuudessa näkyville abstraktioille, tilanteille ja absurdisti näkyville materialistisille objekteille. Tietenkään kukaan ei voi tajuta.
"Kukaan ei voi tajuta."
Ehkä voikin.
Ehkäpä joskus😉
On vaikea uskoa rakkauteen, kun tuntee etäisyyden ja tajuaa, että läheinenkin ihminenkin loppujen lopuksi rakastaa vaan jotain tiettyä osaa, tai sitä miten saan sen tuntemaan, omaa mielikuvaansa. Että joku osa minkä itsessään tuntee ja mitä rakastaa, jää taka-alalle. Varsinkin, jos se osa onkin ollut vastuussa hyvästä mitä on muille antanut. Voiko sitä kutsua rakkaudeksi? Kaipa sitä voi jossei ole turhan tarkka.
Eroottisessa mielessä masentavaa.
Ihmiset on yleensä niin yksinkertaisia, että ne kuvittelee kaikkien olevan yhtä helkkarin simppeleitä tai oman naurettavan yksinkertaisen ensikäsityksensä olevan niin totaalisen vedenpitävä luonneanalyysi, ettei tarvi edes oikeasti tutustua.
Ja mitenköhän rikkaus ja lahjakkuus liittyt yhteen, tai köyhyys ja lahjattomuus? Hohhoijaa taas...
Ole ihan rauhassa sillä omalla perustasollasi.
Tuosta aloituksesta huokuu todellinen tyhmyys.
Mutta ei se mitään; kukin taaplaa tyylillään.
Hyvä sinä!