Olemme mieheni kanssa tietyssä mielessä tehneet eroa jo pitkään. Ns. näkyviä ongelmia ei ole, syynä kipinän katoaminen ja erilleen kasvaminen. Ei lapsia. Nyt alkaa olla aika lopulliselle päätökselle. JOtenkin vain tunteet heittelevät laidasta laitaan, vaikka tiedänkin toisaalta eron olevan oikein molempia kohtaan. Välillä vain tunteet myllertävät läpi kaikkea vihasta rakkauteen, katkeruudesta helpotukseen, haikeudesta malttamattomuuteen, ja olen ihan voimaton tunnemyrskyn kourissa. Mistä olette muut saaneet voimia nähdä sen mitä oikeasti haluatte ja tehdä sen ratkaisevan liikkeen suuntaan tai toiseen?
tunteiden heittely
eroamassa vai ei?
51669
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla ratkaisuun auttoi se, että otin etäisyyttä reilusti, mietin pääni puhki ratkaisua suuntaan ja toiseen järjellä ja myös tunteella, juttelin ystävien kanssa. Sitten vain päätin että ratkaisu on tehtävä. Erottiin. Tosin oltiin "vain" kihloissa eikä edes asuttu yhdessä...
ja yhä edelleen. Nyt napanuora kokonaan irti ja tiukkaa tekee!Mutta jos toinen ei enää rakasta eikä kaipaa, niin minkäs sille voi. Itse halusin myös erota yhteisymmärryksessä, mutta minulle ero toi rakkauden lisääntymisen...Valitettavasti!!Ja hän porskuttaa kahta kauheammin eteenpäin, eli ei kaipaa.Valitettavasti!!
itse olen myös tehnyt vaikean päätöksen erota miehestäni vai ei.Erosta on nyt 4 viikkoa.Otin ensin etäisyyttä paljon, ja juttelin paljon ystävieni kanssa ja mietin mielessäni mikä olisi paras ratkaisu.Sitten päätin että parempi näin että ollaan erossa. Kesti 2 viikkoa minun toipua asiasta ja olin jo melkein palaamassa mutta kestin sen ajan ja nyt huomaan että olen tehnyt oikean ratkaisun se vain vaatii hieman aikaa.
Pidätkö exääsi mitään yhteyttä?
Eli ollaan oltu yhdessä vajaa 2v, ja nyt ollaan viime viikkojen aikana mietitty, onko tämä sitä mitä halutaan.. no poikaystäväni ei haluaisi antaa periksi, enkä minäkään sitä, mutta jos sisälläni on kaikesta huomimatta möykky, joka vain kasvaa, ja en tunne oloani enää onnelliseksi..
Parasta olisi ehkä irtaantuminen, mutta sen mukana tuoma tuska olisi kyllä sietämätön.. Mutta toisaalta, ehkä se parempi, kuin elää onnettomassa suhteessa.. Ehkä aika parantaisi haavat jos saisi riuhtaistua itsensä irti tästä..
Voimia sulle tarkaisuun, ja kerrohan sitten kuinka kävi! ehkä se voi rohkaista meitä muitakin suuntaan tai toiseen..:)