Ei tunneta enää. Kirjoitan kirjeen.

Yhden äkkiä meidän välit loppui, itkin perääsi ja vielä silloin rakastettiiin kumpikin.
Olin vähän riippakivi, sanoit suoraan että et rakasta enää.

Se kalvaa vieläkin, että miten niin voimakas rakkaus hävisi. Oon rikki saakeli.
Seurustelen jo ja rakastan häntä. Sinä silti olet se. Minun oma rakas, se kenen silmiin katson ja pakahduin. Mikään kosketus ei riittänyt, et koskaan voinut olla niin lähellä kun me. Tunnettiin. Rakastan sinua vieläkin mies. Enemmän kuin, mitään koskaan.
Kun olit vieressäni, en voinut pitää sormia erossa, etkä sinäkään. Kumpikin tiedettiin, että tämä olisi jotain suurta. Rakastan sinua mies vielä vuosien takaa.

Jos kohdataan vielä kolmannen kerran, lupaan etten särje milloinkaan. T. R. J