Gabriel

GABRIEL
Tää on surullinen tarina mun ystävästä
nimeltään Gabriel
timantit loistivat silmistä
mut silti sai osan eläimen
jo lastenvaunujaan alettiin potkia ja työntää
alas saastaisimpaan viemäriin
mut joka potkun jälkeen täytyi potkijan myöntää
että jalka osui liekkeihin
hänet yritettiin keihästää salamoilla
sekä jääpuikoilla
mutta oli tarttunut hampailla elämään
siksi kesti aina tulen ja jään

Veljensä asui vankilassa
ja siskonsa laivoissa
isä eli sadistina herruudessa
ja äiti herran pelossa
nahkatakkiinsa hän kirjoitti Gabriel G:llä
että kaikki tietäisivät
millä toisella nimellä
ylpeyden nimeäisivät
ja nahkatakkiaan
hän ei riisunut milloinkaan
ei kesällä eikä talvella
ei edes viimeisenä iltana

Hän puhui stadin slangia
vaik ei ollut siellä käynytkään
kehui polttaneensa hassista
vaik ei ollut sitä nähnytkään
ja kätensä heiluivat ilmassa
kun hän kertoi suunnitelmistaan
ajatuksensa lensivät avaruudessa
ja saivat hänet suunniltaan
hänen elämänjanonsa
ei ollut koskaan sammuva
sitä hän joi ja siinä hän ui
ja siitä aina humaltui

Gabriel ei viihtynyt koulussa
ja olisi sen lopettanut
mut faija sano jos joulutodistuksessa
on nelosia niin mä tapan sut
no todistuksessa oli kolme nelosta
ja joulujuhla päättynyt
mutta hän ei vapissut pelosta
oli elämästään päättänyt
ja saman päivän iltana
hän roikkui narun jatkeena
oman talonsa vintissä
tähdet loistivat silmissä

Moni sanoi Gabriel teki itsemurhan
totuus kuitenkin on että hän lopetti matkan turhan
koska täällä oli koditon
ja tiedän et Gabriel tahtoi elää
eikä tehdä pahaa kenellekään
mutta hänen ei annettu elää
koska hän koki enemmän
elämänsä hän koki niin
kuin Jack Kerouac tai James Dean
se on ratsastamista villihevosella
sekä myrskytuulella