Suomalaismielisyyden nousu 1800-luvun puolivälissä nosti vastareaktioksi ruotsinkielisten halun omaksua suomenkielisten mongolisuuden. Alettiin tehdä entistä selvempää rodullista eroa suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä. Ruotsinkieliset olivat "germaaneja", jotka olivat kyvykkäämpinä tarkoitetut hallitsemaan alempiarvoisia suomalaisia. Suomi oli ruotsalaisen kulttuurin luomus, Kalevala ei ollut mitenkään verrattavissa muinaisskandinaavisiin tarinoihin jne. Suomalaismieliset, jotka olivat usein entisiä ruotsinkielisiä, olivat luopioita.
Entisessä emämaassa Ruotsissa suhtauduttiin vielä I maailmansodan aikana suomalaisiin epäluuloisesti. Suomea kohtaan tunnettiin sympatiaa siinä tapauksessa, että ruotsalaiset saisivat vallan Suomessa. Suomen kulttuuria ja hallinnollisia laitoksia pidettiin Ruotsin työnä ja siksi Suomea oli suojeltava. Itseään ruotsalaiset pitivät soturikansana ja jopa "herrakansana". Ruotsalaiset olivat panneet alulle työn suomalaisuuden hyväksi, mikä johtui heille ominaisesta ritarillisuudesta.
Suomalaisia eivät ulkomaalaisten käsitykset aluksi paljon häirinneet. Kansallisen heräämisen myötä alettiin kuitenkin pelätä suomalaisten maineen puolesta ja outoja käsityksiä yritettiin kumota aluksi melko huonolla menestyksellä. Merkittävän sysäyksen taistelussa antoi kieliriita ruotsinkielisten kanssa ja näiden halu perustella valtaansa rodullisella paremmuudella. Alettiin toteuttaa laajoja mittauksia väestön keskuudessa ja näin saatiin aineistoa, joka ainakin suomalaisten mielestä riitti todistamaan suomalaiset suurimmaksi osaksi eurooppalaisiksi. Suomalaiset olivat melko pitkiä, enimmäkseen vaaleita ja useimmiten sinisilmäisiä. Itään ja pohjoiseen mentässä keskipituus aleni ja ruskeasilmäisyys lisääntyi, mutta kokonaiskuvaa se ei muuttanut. Keksittiin myös ns. itäbalttilainen rotu, jota pidettiin suomalaisten "omana" rotuna.
Toisen maailmansodan aikana suomalaiset saivat vielä kokea joutuneensa rasismin kohteeksi. Sitä tosin lievensi se, että Suomi taisteli Saksan puolella, joka nimenomaan rotuoppeja viljeli. Suomalaiset tuottivat päänvaivaa saksalaisille rotutieteilijöille ja propagandasta vastaaville. Ennen sotaa suomalaiset oli helppo luokitella alemmaksi, ei-arjalaiseksi kansaksi, joskin suomalaisten vaaleus aiheutti ongelmia. Talvisota pakotti hieman muuttamaan käsityksiä, sillä suomalaisia (itäbalttilaisia) ja venäläisiä pidettiin samanlaisina, toimettomina ja sotaa vieroksuvina, mutta nyt suomalaiset olivat osoittaneensa eroavansa venäläisistä. Jatkosodan ja aseveljeyden yhteydessä saksalaiset saivat ohjeet olla hienotunteisia suomalaisia kohtaan; suomalaiset olivat "kunnia-arjalaisia". Rotukäsitykset kuitenkin tulivat ilmi suhtautumisessa saksalaissotilaiden ja suomalaisnaisten välisiin suhteisiin. Lupa-anomuksessa avioliittoa varten morsiamen tuli osoittaa arjalainen syntyperänsä ja lähettää kasvokuva edestä ja sivuilta, myöhemmässä vaiheessa myös kokovartalokuva (uimapuvussa otettu?). Avioliittolupa yleensä hylättiin.
Entisessä emämaassa Ruotsissa suhtauduttiin vielä I maailmansodan aikana suomalaisiin epäluuloisesti. Suomea kohtaan tunnettiin sympatiaa siinä tapauksessa, että ruotsalaiset saisivat vallan Suomessa. Suomen kulttuuria ja hallinnollisia laitoksia pidettiin Ruotsin työnä ja siksi Suomea oli suojeltava. Itseään ruotsalaiset pitivät soturikansana ja jopa "herrakansana". Ruotsalaiset olivat panneet alulle työn suomalaisuuden hyväksi, mikä johtui heille ominaisesta ritarillisuudesta.
Suomalaisia eivät ulkomaalaisten käsitykset aluksi paljon häirinneet. Kansallisen heräämisen myötä alettiin kuitenkin pelätä suomalaisten maineen puolesta ja outoja käsityksiä yritettiin kumota aluksi melko huonolla menestyksellä. Merkittävän sysäyksen taistelussa antoi kieliriita ruotsinkielisten kanssa ja näiden halu perustella valtaansa rodullisella paremmuudella. Alettiin toteuttaa laajoja mittauksia väestön keskuudessa ja näin saatiin aineistoa, joka ainakin suomalaisten mielestä riitti todistamaan suomalaiset suurimmaksi osaksi eurooppalaisiksi. Suomalaiset olivat melko pitkiä, enimmäkseen vaaleita ja useimmiten sinisilmäisiä. Itään ja pohjoiseen mentässä keskipituus aleni ja ruskeasilmäisyys lisääntyi, mutta kokonaiskuvaa se ei muuttanut. Keksittiin myös ns. itäbalttilainen rotu, jota pidettiin suomalaisten "omana" rotuna.
Toisen maailmansodan aikana suomalaiset saivat vielä kokea joutuneensa rasismin kohteeksi. Sitä tosin lievensi se, että Suomi taisteli Saksan puolella, joka nimenomaan rotuoppeja viljeli. Suomalaiset tuottivat päänvaivaa saksalaisille rotutieteilijöille ja propagandasta vastaaville. Ennen sotaa suomalaiset oli helppo luokitella alemmaksi, ei-arjalaiseksi kansaksi, joskin suomalaisten vaaleus aiheutti ongelmia. Talvisota pakotti hieman muuttamaan käsityksiä, sillä suomalaisia (itäbalttilaisia) ja venäläisiä pidettiin samanlaisina, toimettomina ja sotaa vieroksuvina, mutta nyt suomalaiset olivat osoittaneensa eroavansa venäläisistä. Jatkosodan ja aseveljeyden yhteydessä saksalaiset saivat ohjeet olla hienotunteisia suomalaisia kohtaan; suomalaiset olivat "kunnia-arjalaisia". Rotukäsitykset kuitenkin tulivat ilmi suhtautumisessa saksalaissotilaiden ja suomalaisnaisten välisiin suhteisiin. Lupa-anomuksessa avioliittoa varten morsiamen tuli osoittaa arjalainen syntyperänsä ja lähettää kasvokuva edestä ja sivuilta, myöhemmässä vaiheessa myös kokovartalokuva (uimapuvussa otettu?). Avioliittolupa yleensä hylättiin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tässä oli ongelma. Kun suomalaisia tutkittin laajana joukkona, lähtöoletus oli että he ovat tummia, ruskeasilmäisiä ja lyhyitä. Osoittautui että he olivatkin vaaleampia ja sinisillmäisempiä keskimäärin kuin ruotsalaiset. Siis 'pesivät' nämä omassa lajissaan! Tämän takia täytyi äkkiä keksiä 'itäbalttilainen' rotu. Ei siis kelvannut pelkkä 'balttilainen', vaan siihen piti vielä lisätä 'itä'!
Termin keksijä oli tietysti suomenruotsalainen.
'Avioliittolupa+yleensä+hylättiin.'
Yleensä hyväksyttiin. Tiedätkö mistä syystä?"
Laitahan sitten esimerkkejä näistä hyväksytyistä, ei nimittäin löydy kuin yksi tapaus, missä suomalaisen naisen hakemus on hyväksytty, kaikki muut ovat suomenruotsalaisia.
Olet jo ennenkin väittänyt samaa, etkä vieläkään ole pystynyt todistamaan.
Pelkkä valokuva ei riittäänyt todisteeksi arjalaisuudesta, lisäksi piti olla sukuselvitys germaanisuudesta.
'Suomenruotsalaiset'+suvut+ovat+60%+suomenkielisiä+alunperin.+Kysymys+on+kielestä.+Avioliittolupaan+liitettiin+selvitys+suvusta,+ettei+ollut+juutalaisia+tai+romaneja+perimässä.+Myös+mielisairaus+tai+mm.+Epilepsia+jollakin+lähisukulaisella+oli+este.+Valokuvat+morsismesta+olivat+tietysti+pakollisia+hakemukseen.+Mukana+oli+myös+alaston+kokovartalokuva.+
Ihan yksi lysti se, mitä ruotsalaiset ajatteli!
Asia on tärkeä vain Tarkkispojalle!
Daugava oli vandaalien maata ja ruotsaölaiset ovat vandaalien jälkeläisiä. Vendit on vanha germaanisperäinen nimitys läntisille slaaviheimoille.
Käsitys suomalaisten mongolirodusta eli maailmalla sitkeästi, ja rakas länsinaapurimme yritti pitää sitä yllä viimeiseen asti. Vielä 1920-luvulla ruotsalaislehti otsikoi Paavo Nurmen juoksuvoitosta: ”Mongolens vinst”.
Niin eli, 'kiitos' ruotsalaisten js suomenruotsalaisten. Tarkoitus oli pitää suomalaisten itsetunto alhaalla. Samalla logiikalla olisi voitu ruotsalaisia väittää afgaaneiksi tai iranilaisiksi, kielisukulaisuus yhtä kaukana kuin suomalaisilla ja siperian pienillä kansoilla.
My+Heritagesta+sain+osana+tuloksia+2,5+%+keskiaasialainen.+Kuinka+kauas+historiaan+mennään,+että+sellainen+osuus+tulee?
Sivukuvako varmentaa lanttopäisyyden, jos näin on , etukuva riittää