Olen ollut saman miehen kanssa yli 20-vuotta. Meillä on jo aikuiset lapset. Olen viime aikoina ollut kovin tyytymätön suhteeseemme ja olen miettinyt myös eroa. Mies ei ryyppää tai ei käy vieraissa eikä muutenkaan hänen olemisessaan ole moitteen sanaa. Jotain vain puuttuu. Hän on sama mies kuin tavatessamme , minä olen muuttunut .Hän pitää minua itsestään selvyytenä. Olemme vuosien saatossa olleet vanhempia ja työkavereita, myös parhaita ystäviä, muttemme koskaan rakastavaisia . Meillä ei ole ollut intohimoa tai suurta fyysistä vetovoimaa toisiamme kohtaan..Ystävyyteen meidän liitto on perustunut. Nyttemmin toiveet ja tarpeet ei tunnu kohtaavan ja arvostus toista kohtaan sammunut. Keskustelua on käyty useamman kerran parisuhteen laadusta , mutta hetken se kantaa, jonka jälkeen palataan lähtöruutuun. Olen surullinen, etten näe meidän vanhenevan yhdessä. Haluaisin vielä kokea intohimon ja rakastumisen .Teenkö suuren virheen jos jätän tämän turvallisen elämän ja miehen?
Kuvittelenko vain suhteemme onnettomuuden
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.