Anteeksi että meille kävi näin.
Kemiamme ei sopineet yhteen ja siksi kävi näin. Olisimme tuhonneet toisemme, vaikka rakastammekin toisiamme täysillä, minä rakastan edelleen.
Jätin sinut, mutta sattuu.
Sattuu joka hetki. Katselen koko ajan, jos näkisin Sinut. Silti en halua nähdä sinua.
Lähden pois täältä kaupungista kun pääsen, koska en kestä katsoa sinua Rakkaani, kultani, mussukkani.
Rakastan Sinua
Oma pöllösi =)
Kemiamme ei sopineet yhteen ja siksi kävi näin. Olisimme tuhonneet toisemme, vaikka rakastammekin toisiamme täysillä, minä rakastan edelleen.
Jätin sinut, mutta sattuu.
Sattuu joka hetki. Katselen koko ajan, jos näkisin Sinut. Silti en halua nähdä sinua.
Lähden pois täältä kaupungista kun pääsen, koska en kestä katsoa sinua Rakkaani, kultani, mussukkani.
Rakastan Sinua
Oma pöllösi =)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Samat ovat tunteet. Ja toisin olisin halunnut meille käyvän. Uskoin aina että rakkaus voittaa, ja on suurinta mistä yhdessä ammentaa voimaa elämään. Ja todellakin.. MEIDÄN RAKKAUS OLI SUURINTA JA MAHTAVAA!! Ja välillä jopa RÄJÄHTÄVÄÄ:)
Ehkä olisimme kemiammekin löytäneet ajan kanssa. Who knous..?
Yritin Rakas parhaani, se ei nyt riittänyt.. ja entisille riidoillemme en enään mahda mitään. Voisipa vain ajassa mennä taaksepäin ja virheemme saada korjatuiksi:(
Toivottavasti löydät onnen ja rauhan toisaalta, mutta minun tähteni ei tarvitse kaupunkia vaihtaa sitä etsiessä.
Nyt menemme eteenpäin, omilla tahoillamme omia polkuja kohti tuntematonta. Ja ehkä..? polkumme vielä kohtaa, ja virheistämme viisaampina löydämme toisemme.. ja kemiamme.
Aika näyttää.
Siihen saakka..
Sinulla on ikuisesti oma paikka sydämmessäni.
Voi hyvin rakkaani.. ikävä Sinua:(
LOVE
J
Luin juuri tuossa horoskooppia, jossa sanotaan, että kalat etsivät jotain uskomatonta ja heittäytyvät marttyyreiksi, kun olettavat miehensä tekevän kaiken, joka ei kuitenkaan tee mitään. Sen roolin osasin hyvin, liian hyvin.
En tiedä mitä etsin, etsin täydellistä, joka huomioi minua, tekee töitä ahkerasti, on aktiivinen, innokas ja minut huomioiva. Sellaista ei sitten ole? Tiedän että sellainen mies on vain omassa maailmassani, jossa elän ihan joka päivä, on elänyt jo 30 vuotta, enkä voi sille mitään. Vertaan koko ajan miestä siihen unelmamalliin, jota ei ole. Kompuroin ja liukastelen maailmassa koko ajan juuri sen vuoksi. Yksin on tuskallinen olla. Jotenkin siihen olen jo vähän tottunut, mutta silti sattuu. Mietin mistä aineista tekisin itse sellaisen miehen, joka on sellainen mitä olen ajatellut. Kuitenkin tiedän, etten silloinkaan olisi onnellinen. Tiedänhän sen, että sellainen mies ärsyttäisi täydellisyydellään minua suunnattomasti, haluanhan itse olla se vahva nainen joka menee läpi harmaan kiven vaikka mikä olisi... mitä pahemmin potkitaan, sen korkeammalle nousen.
Silti vaikka rakastan edelleen, en pysty elämään rinnallasi, koska pelkään, pelkään sitä että totuus paljastuu eteeni joka päivä, et ole täydellinen mies, enkä itse ole täydellinen nainen.
Pelottaa eniten se, milloin näen Sinut toisen kanssa kaupungilla. Se on se, mitä pelkään niin paljon, että hengitys salpautuu paikalleen ja kurkkua kuristaa. Kädet kääntyvät nyrkiksi ja viha ja pettymys ja raivo muuttuvat todeksi. Liikaa siis tunteita. Niin se vaan menee.
Katson kun työkavereiden masut kasvavat ja silitän omaa tyhjää vatsaani edelleen, miksi kävi niin, missä kultani nyt onkaan, taivaassa? Helvetissä? Kun itkin sitä Sinulle, sinä vain vihastuit ja huusit, sattui se Sinuunkin, tiesin sen.
Pelkään sitä, että tulet vuoden päästä kadulla vastaan ja uudella naisellasi on vatsa kasvamassa, täydellinen perhe. Sitä pelkään niin paljon että sattuu, syvälle sydämeen sattuu.
Olen syvästi masentunut ja tuntuu, että elämässä ei ole mitään, minkä vuoksi olla ja elää. Silti se pitää vaan elää loppuun saakka, katsella miten askel hidastuu, tukka harmaantuu ja hampaat putoavat yksi kerrallaan pois, joutuu autettavaksi. Mutta kuka minua silloin auttaa? Ei kukaan? Et edes Sinä, koska silloinhan olen vanha, lihava ja ryppyinen kuiva nainen. Sinun naisen pitää olla Täydellinen vaalea isorintainen nainen, mielellään malli, niin, todellakin näitä edelleen mietin enkä irti pääse...
Arki menee edelleen kulissina eteenpäin, se sattuu lujaa. Työkaverisi ei enää moikkaa mulle, huomasin sen eilen. Itse vedän roolia edelleen, mutta illan tullen kyyneleet valuvat toisensa jälkeen kunnes käperryn nalleni kanssa peiton alle nukkumaan, heräsin muuten viime yönä 3 aikaan.... oliko se sattumaa?
Mielenkiinto heräsi!Tuskasi kuvaat hyvin mutta miksi et ole jannen kanssa..olen äimän käkenä!miksi ette rakasta ja ole yhdessä?Sori ku uteliaisuus vie vallan..mutta mikä vie rakkauden voiman?
Niin... rakkaus ei ole hävinnyt mihinkään, mutta pelko ja tuska on vallanneet ainakin minun maailman kokonaan. Olen aiemmin tehnyt väärin, minkä vuoksi elin pelossa ja tuskassa. Pelko jäi rakkauden tilalle. Emme voi elää yhdessä, koska pelkään, pelkään että joudun yksin kantamaan kaiken taakan, pelkään sitä juoko hän taas aamusta, herääkö tänäänkään ennen kolmea, huutaako se taas jostain, saako se eksältään paskaa peliin, montako naista on iskenyt sitä taas tänään duunissa, voinko tehdä ruokaa tänään kun hän yrittää laihduttaa, soittaako sen ryyppykaveri tänään ja pyytää kaljalle huom "vain" parille, näitähän pelkoja riittää.
Olen kuullut jostain, että joskus toisten kemiat kolahtavat väärällä tavalla yhteen, siten, ettei siitä seuraa kuin tuskaa ja murhetta. Meillä on juuri niin... kuin Juliet ja Joonatan.....
Siksi elän yksin, siksi lähdin. Haluan elämältä rauhaa, sitä, että saa herätä turvassa oman kullan kainalossa samaan aikaan, olla hellittävänä, olla rauhallisin mielin eikä aina siinä vuoristoradassa... pelossa ja epävarmuudessa. Haluan, että mies osoittaa turvaa ja varmuutta ja sillä tiedän, että kaikki on hyvin. Sitä minä haluan ja siksi sitä etsin.
Mutta silti on ikävä ja SATTUU!
Mitä ihmettä enään minussa kaipaat?
Saan lukea pitkät pätkät kuinka epätäydellinen olen, joten luulisi että riemuiten jatkat matkaa etsien sitä oikeaa??
Katso sinäkin myös peiliin jo! Et ollut virheetön sinäkää. Tehokas kyllä niin huonossa ja hyvässä! Miten voit unohtaa omat tekosi? ja jauhaa vain minun virheitä. Enkä tarkoita vain J tapaustasi , oli niitä muitakin. Mutta en lähde ruotimaan täällä enempää sinun virheitäsi. Sanon vain.. katso peiliin.
Minusta tuntuu nyt etten halua lukea enempää kuinka P.... olen. Jatka eteenpäin, löydä onnesi ja uusi rakkaasi toisaalta. Nyt saa vain sen kuvan ettet oikeasti voi minua rakastaa. Epätäydellistä luuseria joka pilaa elämäsi. Yksinäisyyden pelolta tuo kuulostaa.. Mutta älä rakas pelkää. Vaikka nyt tuntuisi siltä ettet koskaan löydä uutta rakasta. Se on vain pelkoa, sillä löysithän myös minut:) ja miehiä on mailma täynnä.
Todellinen rakkaus on mielestäni sitä että suvaitaan myös toisen EI täydelliset piirteet. Annetaan anteeksi virheistä ja RAKASTETAAN, JA JATKETAAN RAKASTAMISTA!
Tiedän että käyttäydyin aikaa sitten huonosti. Anteeksi niistä. Minun käytökseeni vaikutti sinun käytös. Mitä metsään huudetaan, niin metsä vastaa! Niin se vain menee kultaseni.. Kanna siis myös omat virheesi mitä suhteessamme aiheutit, ja please lopeta jo mun haukkuminen.
RAKASTAN SINUA SILTI KAIKISTA VIRHEISTÄSI HUOLIMATTA!! Niin se vain menee minun mailmassani..
Sinussa on paljon hyviä asioita joita jään kaipaamaan. Ja paljon myös niitä toisia.. ja aina helpompi on siirtyä eteenpäin kun kuulen SINUN mielipiteesi minusta.
Jaksamisia sinulle RAKKAANI. En ollut se oikea sinulle.
4 get u ewer see & know me..
niin... treffisi alkavat kohta, kiirehdi nyt että ehdit täyttämään läheisriippuvaisuutesi toisen naisen kanssa... vi... sä et muutu koskaan!
Näin se on mennyt vaikka toisin halusin. Samaa haukkumista edelleen. Sinä tässä et ole muuttunut miksikään. Sama paha olosi jatkuu aina vain.
En edelleenkään halua olla sun likasampo johon pahaa oloasi tyhjennät! Mulla on nyt tasapainoinen olo, ja haluan myös pitää sen.
Kirjoitit että haluat tasapainoisen elämän ilman vuoeristo rataa.. sinä sen vuoristoradan suhteeseemme toit, jA jatkuvan pelon huomisesta. Olen koittanut nyt sanoa että rakastan! ja etten halua enään solvauksia! Olen saanut sitä ihan liiaksi asti ihan viimeistä tapaamistamme myöten. Kerroit kuinka olit tavannut ihanan toimitusjohtaja miehen, ja käänsit puukkoa haavassa minkä ehdit. kiitos vain paljon, ei ollut kiva kuulla. miksi siis ihmeessä vaivaudut tänne vielä kirjoittamaan? luuseri paskalle joka ei ikinä muutu! Ja ihanan miehenkin olet jo tavannut..
Rauhoitu rakas. en ole menossa treffeille, vaan töihin. Ja mitä jos olisinkin..? Miksen minä saa etsiä itselleni uutta kumppania? sinä sen jo puheistasi päätellen olet jo löytänyt. Vaiko sittenkään ei ollut minun luuseri paskan tasoinen, ja ehkä minussa sittenkin oli joitain hyviäkin asioita joita kaipaat, sittenkin.. kaikesta huolimatta??
minä en tätä eroa halunnut, enkä vieläkään halua, vaikka elämä vaikeaa väliin olikin. RAKASTIN ja RAKASTAN edelleen sinua PÖLLÖ!
kaikki on susta kiinni. Minä en anele takaisin, mutta olen valmis aina jutulle kanssasi. Tiedän että kaipaat aivan älyttömästi minua, niin minäkin sinua! Ehkei meillä ollutkaan niin kauheaa kuin annat ymmärtää..
Nyt jatko on sinusta kiinni!
Älä pistä tätä mun piikkiini. Sinä tässä avioliiton halusit purkaa.
Nyt raksuli. Koita päästä nyt siitä vihasta ja pahasta olosta. Ja niinkuin tiedät.. mulla on s-posti os mihin kirjoittaa. ei ruodita tätä täällä please.
SINUN
Jannesi
että puutun tähän.
Jos yhtään toistenne kirjoituksista voisi mitään päätellä niin rakastatte toisianne todella.
Sääli vaan ettei rakkaus näemmä riitä pitämään teidän liittoa kasassa. Tuntuu kauhealta ajatella ettei rakkaus riitä edes siihen. mikä sitten riittää, miten ihmeessä voi ajatella että avioliitto kestää, jos ei rakkaus ole se tärkein??
Teidän kirjoituksianne lukiessa täytyy nyt todeta että teistä kahdesta jannella tuntuu olevan vielä käsitys oikeasta onnesta. Ja kumma kyllä myös tuntuu tasapainoisemmalta ihmiseltä myös.
Ainahan voin olla väärässä, ja kuka nyt kaikista kirj tietääkään?? Onnea kuitenkin kummallekin riitapukarille:)
Merja, kiitos kun otit osaa henkilökohtaiseen keskusteluumme! On mukavaa, että ulkopuolinen tietää kaikki yhteiset tunteemme ja on elänyt meidän kanssamme. Voinko siis kysyä oletko todella niin tehnyt?
Et voi tuomita minun tunteita tai tasapainoani, minulla on vain erilainen tapa työstää ja ilmaista asioita. Katkeruus on se, mikä sävyttää maailmaani, se aiheuttaa minulle sen tunteen, ettei jaksaisi millään. En tiedä Merja, oletko itse kokenut elämäsi rakkautta, jota kyseenalaistetaan, ja sitten elämäsi rakkaus valuu viemäriin, vaikka silti yritän pitää siitä kiinni.
Luulin, etten koskaan saa tuntea tällaisia tunteita, mitä Jannen kanssa koin. Silti hän epäilee minun tunteitani, oletko sinä Jannen tuttu vai?
Tämä saitti on siinä mielessä hankala, että ulkopuoliset ottavat osaa toisten maailmoihin tietämättä mitä kaikkea toisen tunteisiin liittyy. Siksi en kommentoikaan toisten ajatuksia.
Ymmärrän rakkaani, ettet halua, että tunteitamme tulee julki täällä, ja niinhän me sovimme. Haluan vain pitää päiväkirjaa tunteistani, koska on pakko kirjoittaa. Voimme sopia niin, että kirjoitan sen itselleni ja ehkä jonain päivänä saat lukea sen, mitä kaikkea ajatuksia minulla on ollut synkkänä keväänä 2005.
Sinua rakastaen
Jenny
"Merja, kiitos kun otit osaa henkilökohtaiseen keskusteluumme"
-tosi huvittavaa - käydä HENKILÖKOHTAISTA
kirjoittelua yleisellä palstalla !!!
Ylipäätään toi koko ketju oli provo, eikö ?
Jos ei, vaihtakaa nyt hyvät Jenny ja Janne
sähköpostiosoitteita keskenänne ja siirtykää
kirjoittelemaan "sivuun"
Tosi pöljää...
tota...ootkos muija huomannu ett KAIKILLA ON OIKEUS LUKEA JA KOMMENTOIDA kirjotuksianne.öö...tää taitaa olla yleinen palsta.....haluat vain pitää päiväkirjaa...heh..käy ostaa sellanen tiimarista...:)..
ketju mitä olen koskaan lukenut..JANNE_JENNY jatka vaan....kyllä sinulle onni koittaa.