..ja puhelimessa puhuminen aiheuttaa minussa surullisen ja haikean olon!!Oikeastaan ikävää en tunne.Missähän vaiheessa eroa mahdan olla??Onko muilla samoja tuntemuksia???
ex:n näkeminen..
harrisonford
113013
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siinä vaiheessa eroa taidat olla että kaikki tunteet ei oo vielä kadonneet. Ite kaipaan eksääni aivan tajuttomasti välillä. Hän on se joka jätti. Onneks ei oo pariin kuukauteen nähty. Masentuisin taas vaan uudestaan.
Jätetty olen itsekkin,vaikka tiesin että näin tulee käymään.Tein jo surutyötä ennenkuin kaikki loppui!!Ärsyttää!!!
Hei.Aiheesta poiketen ,ehkä ajatuksiasi pois surullisista pois siirtäen,kysyn sinulta että miksi sulla toi nikki ? :)Minä kun katsonut kaikki harrison fordin leffat.Mutta hyvää jatkoa sinulle,ja muista elämä yllättää aina positiivisestikin,silloin kuin sitä vähiten odotat,mutta eniten kaipaat..
..mulle!!Olen kuulemma Indiana Jonesin näköinen!!No joo;)Nuorempi kylläkin!!Että silleen.
Hei.Noi tunteet ,siis haikeus,kaipuu ja surullisuus,ihan hyviä tunteita vaikkei ne nyt siltä tunnukaan.Nehän osoittavat vaan että olet tunteellinen ihminen,ja osaat surra silloin kun surettaa.Jos kulkisit elämän tuntematta mitään,kukaan ei sinua huomaisi positiivisessa mielessä.Jos välit exään jäi jollain tapaa"hyvälle"mallille,ei siis vihamiehiksi,niin siinä yksi voimavara jo ,hänellä ja sinulla jotain mukavaa yhteistä takana.Mutta jos huonot välit sitten vaan kohti uusia seikkailuja niinkuin indiana joneskin lähti,ja joka päivä on uusi seikkilu...
Noin se varmaan menee!!Pitää vaan puhkaista tämä
illuusion kupla,jossa välillä olen!
ja haikea olo voi tulla vuosienkin päästä.Ja sellanen paha olo ,jolle ei heti syytä löydy..kunnes tajuaa taas..ikävä ex-ää.
Toisaalta toivoisi, että toinen soittaisi tai nähtäisiin, mutta toisaalta se tekisi niin kipeätä, etten halua sitä itselleni tehdä, juuri kun luulin.......ja rakastan sitä jörripäätä vieläkin niiiiin paljon!
me erottiin,muutettiin erilleen jo vuosi sitten,mutta tavallaan vieläkin tehdään sitä eroa..joka kerta ku näen exän me tapellaan,sit ku kotiin pääsen ni tappelu jatkuu puhelimitse/viestitse.sit ku ollaan tarpeeksi toisiamme haukuttu ja huoriteltu/homoteltu ni kaik loppuu ku seinään,itse ratkean aina.itken ja oon seuraavat pari päivää hermoromahduksen partaalla.ex on sanonu,et sit jos ja kun mä löydän uuden se varmaan itkee viikon putkeen,miksi?!jos me ei rakasteta toisiamme ja vaan tapellaan ni... mä en tajua.meillä yks yhteinen tytär,joka omalla tavallaan vaikeuttaa eroon pääsemistä.
-nainen-
Ero on fakta. Jos tunnet etteivät tunteet mene itsekseen ohi, niin kannattaa kokeilla käydä juttelemassa ammattilaiselle. Ei sekään patenttiratkaisua kerro, mutta opit suhtautumaan asioihin toisella tavalla ja asennoitumaan ensinäkin eroon. Opit hyväksymään ettei exäsi kuulu elämääsi, vaikka ehkä joitain yhteisiä asioita (lapset?) saattaa ollakin. Opit asennoitumaan reaalielämään ja vähitellen pääset eroon menneisyyteen takertumisesta. Vihankin opii hallitsemaan, miksei myös rakkautta. Opit hyväksymään että ex jatkaa omaa elämäänsä toisaalla, sinä jatkat ilman häntä. Tai mulle ainakin terapia auttoi. Vähän jo inhoankin exää kun sain nuo realiteetit asennettua kallooni, ja nyt mun on helpompi kun joudutaan puhumaan puhelimessa. Enkä enää soittele tai viestittele aivan tyhjänpäiväisistä asioista, niin kuin tein ennen kun piti saada kuulla sen ääni tai lukea viesti... tunnen itseni typeräksi kun sorruin sellaiseen. Nyt olen jaloillani ja ex mennyttä kauraa. Huomasin jopa olevani altis flirtille kun oltiin firman tilinpäätösillallisella ;)
..ex ilmoitti että ahdistan häntä!Asia kirkastui ja se viimeinenkin napanuora on vihdoin katkennut!Onnittelen itseäni!!!