Miten pystytte?

helppoa.. ei tunteita. Naivius sallittua mutta satuttaa.

...oli erikoisia kysymyksiä.
Siten pystyy lentämään kukasta kukkaan kun on sellainen ajattelutapa/elämänmalli/moraali/arvomaailma että se on ok. Ei kaikilla ole samanlainen. Kenellä on oikea? ja millä perusteella? missä on määritelty se mikä on oikea tapa ajatella ja toimia?

Ja ei sitä mikään ratkaise, että joku jää yksin, niin vain käy jos ei löydä/halua löytää mieluisaa. Eihän sellaisessa voi sanoa että joku yksittäinen tekijä ratkaisee. mutta saattaapahan yksinjäämiseen olla yhtenä tekijänä vaikkapa elämänasenne.

Ja ei se uusi välttämättä loppupeleissä ole sen parempi, tuskin kukaan uuden löytänytkään voi semmoista mennä koko loppuelämän osalta etukäteen mennä väittämään, en usko että kukaan edes yrittää väittää.

ehkä jopa ulkonäkökin. Hauskaa, mutta raskasta elämää. Ei sovi kaikille.

En nyt sentään kukasta kukkaan ole lentänyt, mutta satuinpa 20-vuotisen kuolleen suhteen päätyttyä sattumalta törmäämään aivan ihanaan ihmiseen, jonka kanssa olen edelleen (2 vuotta seurustelua takana). Tapasimme hyvin pian eroni jälkeen, aloittelimme varovasti ja muutama kk sitten muutimme saman katon alle.

En rakastanut exää enää vuosikausiin, ts. ei ollut "jätetty" tai mitenkään muutenkaan surkea olo eron jälkeen. Olin ero- ja surutyöni tehnyt jo vuosia ennen varsinaista eroa.

Eli minä rallattelen kyllä tällä hetkellä iloisemmin kuin koskaan aikaisemmin!

Nyxä on tietenkin mielestäni parempi kuin exä, enhän sen kanssa olis muuten suhteeseen alkanutkaan :-)

Yksinjäämistä ei kai ratkaise muu kuin oma (negatiivinen) asenne ja/tai huono tuuri. Tiedän montakin aivan täyspäistä nättiä ikäistäni 35-40 v. naista, jotka eivät ole toiveistaan huolimatta saaneen itselleen toimivaa suhdetta aikaan.

Ei pystykkään. Se on vaan lujalla tahto eleellä. Miehet enemmän ja naiset vähemmän.
Nainen kun on se kukka, ja mies se mehiläinen!