Kukapa ei tuntisi sitä olotilaa kun on ikävä.. Minulla se on vain hyvin pinnalla nyt. Poikaystäväni lähti takaisin Ruotsiin eilen ja minä jäin tänne Saksaan vaihtoon vielä yhdeksi lukukaudeksi. Puoli vuotta ehdittiin olla yhdessä. En tiedä mitä tehdä.. Kun ei ole tulevaisuutta edessä samassa maassa. Mutta tunteet ovat suuret. Itse asiassa suuremmat kuin itse ajattelinkaan. Ikävä jäytää kovasti. En tiedä mikä olisi järkevää.. Tai parasta. Kun vain itkettää niin kovasti.
En tiedä, meillä kummalakaan ei ole paljoakaan rahaa reissata ees taas ja vaikka se tämän loppuajan Saksassa kestäisikin niin mitä sitten myöhemmin? En usko, että asuisin Ruotsissa, opiskelut Suomessa kesken ja sekään ei luultavasti
tahdo muuttaa Suomeen kun ei osaa kieltä..
Sovittiin, että katsellaan mitä tapahtuu, ollaan ystäviä.. Niin, mitäs sitten jos/ kun toinen kuitenkin tapaa jonkun? Niin paljon kysymyksiä. Ja vain itkua. Kun ei voi vaatia toiselta mitään kun kaikki on niin epävarmaa..
En tiedä, meillä kummalakaan ei ole paljoakaan rahaa reissata ees taas ja vaikka se tämän loppuajan Saksassa kestäisikin niin mitä sitten myöhemmin? En usko, että asuisin Ruotsissa, opiskelut Suomessa kesken ja sekään ei luultavasti
tahdo muuttaa Suomeen kun ei osaa kieltä..
Sovittiin, että katsellaan mitä tapahtuu, ollaan ystäviä.. Niin, mitäs sitten jos/ kun toinen kuitenkin tapaa jonkun? Niin paljon kysymyksiä. Ja vain itkua. Kun ei voi vaatia toiselta mitään kun kaikki on niin epävarmaa..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ítselleni kävi hieman samalla tavalla. Rakastuin erääseen mieheen kun opiskelimme samassa maassa, ja ehdimme olla puoli vuotta yhdessä. Sitten hän palasi kotimaahansa ja minä tulin myöhemmin takaisin suomeen. Seurustelun jatkamisessa ei olisi ollut mitään järkeä kun toinen asuu toisella puolella maapalloa... Jos hän asuisi edes euroopassa, saati sitten aivan naapurissa ruotsissa, niin olisin ollut valmis yrittämään. Toisaalta välimatka on aina välimatka ja matkustaminen kallista. Julmaa...
Minulla on lähes täsmälleen sama kokemus!
Tapasimme ruotsalaisen pojan kanssa syyskuussa 2003 heti Ranskaan saavuttuamme. Ehdimme surustella ja olla onnellisia 6kk, jonka jälkeen poikaystäväni lähti takaisin Ruotsiin. Kävin pian sen jälkeen hänen luonaan lomalla mutta siitä huolimatta poikaystäväni koki, ettei meillä voinut olla yhteistä tulevaisuutta pitkän välimatkan ja ikäeromme (5v.) takia ja jätti minut n. 1kk Ruotsiin paluunsa jälkeen. Olin aivan surun murtaman ja koin olevani todella yksin vieraassa maassa. Yhteisellä päätöksellä pidimme exäni kanssa satunnaista yhteyttä ystävinä.
Palasin kesällä 2004 Suomeen ja jatkoimme yhteydenpitoa kerran pari kuukaudessa. Syyskuussa en enää jaksanut epätietoisuutta vaan varasin laivaliput ja ilmoitin tulevani Ruotsiin "lomalle". Vietimme ihanan seksintäytteisen viikon yhdessä mutta emme edelleenkään sopineet tai luvanneet toisillemme mitään. Exäni kävi vuorostaan Suomessa marraskuussa ja joululomalla. Keväällä tapasimme pari kertaa pikaisesti ja pääsiäislomalla päätimme, että koska kumpikaan ei ole löytänyt ketään toista, jonka kanssa haluaisi olla, niin voisimme kokeilla uudelleen, aivan tosissaan, yhdessä.
Niinpä tulin viime viikonloppuna koko kesäksi Ruotsiin. Aiomme selvittää suhteemme kohtalon ja nauttia kesästä yhdessä. Poikaystäväni on töissä ja viimeistelee graduaan. Minulla ei vielä ole kesätöitä mutta yritämme kovasti etsiä jotain. Olen valmis vaikka tiskaamaan tai siivoamaan väliaikaisesti ollakseni lähellä rakastani.
Syksyllä jatkan opintojani Suomessa mutta olen valmistautunut muuttamaan Ruotsiin ja hakemaan opiskelupaikkaa täkäläisestä yliopistosta jo ensi tammikuussa tai viimeistään vuoden päästä syksyllä mikäli suhteemme tuntuu sen arvoiselta/riittävän varmalta.
Suomalaisena Ruotsiin muuttaminen ei ole mielestäni mikään ongelmä. Laivat ja halpalentoyhtiöt tekevät välimatkasta aivan mitättömän. Kulttuurieroja ei ole nimeksikään ja koulutus ja työelämä on samankaltaista. Muutossa ja opiskeluvaihtoehtojen kartoittamisessa auttaa moni Pohjanlahden molemmilla puolilla toimiva järjestö...
Toivon onnea ja hieman yritteliäisyyttä kaikille samojen ongelmien kanssa taisteleville. =)