Mikä neuvoksi?

Miten eteenpäin?. Mies ensin petti, annoin anteeksi, meni pari vuotta ja taas mies petti tuon saman naisen kanssa ja lähtivät sitten yhteiseen elämään.eivät vielä asu yhdessä mutta ovat kaikki vapaa ajat yhdessä.minun elämä pysähtyi. Pari vuotta on mennyt masennuksen ja tarkoituksettomuuden kourissa.

Mies ei kerro uudesta naisestaan yhtään mitään. Siis ei mitään. Hän hermostuu heti jos kysyn mitään.jos en tietäisinmuutoin että he ovat yhdessä voisin luulla että koko naista ei ole olemassa. Ihmettelen miksi mies ei halua kertoa yhtään mitään ja olen ajatellut että no ei se minulle kuulu tai mies säälii minua nyt ja säästää minua eikä siks kerro mitään. Mies pitää joka päivä minuun yhteyttä paitsi niinä päivinä kun on naisensa kanssa. Sen verran mies kertoi että uusi nainen ei tiedä että mies pitää minuun yhteyttä. Mies kertoo että haluaa olla ystävä ja olen hänelle kuitenkin aina tärkeä. Se tuntuu toisaalta pahalta koska ajattelen miksi hän sitten jätti minut. Mies sanoo ettei koe rakkautta uutta naistaan kohtaa, minua on ikävä ja rakastaakin.en ymmärrä tällaista.mies ei kerro miksi haluaa kuitenkin olla tuon naisen kanssa.
Yhteiseloa meille kertyi lähes 30 vuotta. Molemmat puhuimme aina vanhuudesta ja luulin että olemme kuolemaan asti yhdessä ja kerran mies sanoi tässä että hänkin luuli niin.joskus tulee tunne että mies on itsekin ihmeissään miten näin kävi.
Mies ei ole kertonut oikein mitään todellista syytä erolle, itse asiassa ei ole kertonut mitään syytä.

Minulla onnhirveä ikävä miestä.olemme nähneet muutaman kerran ja kun kerran sanoin etten tiedä voinko olla kohta tekemisissä kun hajoaa niin hän purskahti itkuun ja parkaisi ettei halua minua menettää. Olin ällistynyt, hänhän itse on ottanut eron minusta.
Välillä tuntuu etten ymmärrä mitään tästä.mies on pariin otteeseen vihjannut ettei suhde ole ihan paras mahdollinen ja haluaa vielä katsoa sitä, mutta aika kuluu eikä mies ole tehnyt mitään liikkeitä sen kummemmin minuun päin.ehkä olen vain hätävara jos uusi suhde lakkaisi joskus toimimasta voisin taas kelvata?

On jymäytetty olo. Luulin että pidämme huolta toisistamme loppuun asti.nyt olen yksin.olen hyvin yksinäinen, minulla ei ole sukulaisia, ei oikein ystäviäkin koska he ovat perheellisiä ja kiireisiä. Olimme paljon mieheni kanssa kahdenkin ja meillä oli paljon yhteisiä harrastuksia ja tekemisiä, mielenkiinnon kohteita.kaikki nuo tekemiset loppuivat ku’n seinään ja hirveä määrä tavaraa, kallistakin jota tarvitsimme mm.asuntovaunu jne seisovat nyt käyttämättöminä koska ilmeisesti mies ei uuden vaimon kanssa mitään niitä juttuja enää tee.uusi vaimo on minua paljon vanhempikin Joten ilmeisesti mieskin joutuu aika lailla harrastuksistaan luopumaan uuden naisen takia, en usko että mielenkiinnon kohteet oikein samoja on.
Iloinen mieheni on muuttunut hieman apaattiseksi, aran oloiseksi, hiljaiseksi, kuin hänet olisi muovattu uusiksi.
En ymmärrä yhtään miksi hän lähti tuon naisen kelkkaan.yhtään mitään mies ei suostu minulle kertomaan.
Minun tekisi mieli ottaa kurkusta kiinni ja huutaaa miksi helvetissä tuhosin kaiken ja lähdit tuon akan mukaan, mikä siellä nyt on parempaa? Vanha nainen jolla lastenlapsia ym.jotka ei sulle merkitse mitään etkä sinä tuo koskaan merkitsemään niille yhtään mitään.miks halusit meidän 30 vuotta vetää vessasta alas.miksi miksi.teillä ei ole mitään historiaa eikä paljon kerkiä tulevaisuuttaan enää olla, ikä ei riitä.

En tiedä miten selviän. Mikään ei kiinnosta. Olen masentunut.valot maailmasta on sammunut.kaikki on loppu. Rakastan häntä edelleen ja olisin vain halunnut hänet takaisin kotiin ja olisi jatkettu yhdessä elämä loppuun.miksi enää tässä vaiheessa vaihtaa vaimoa, ottaa vanha toinen nainen tilalle jolla on jo 60 vuotta omaa historiaa ja oma perhe, mitä järkeä.
Elämä on paskaa, ihan sama vaikka kuolisin samantien.jos olisin edes 30 vuotta nuorempi voisi ajatella että elämää on edessä.nyt olen jo ehtoopuolella ja kaikki loputkin haaveet romuttui .
Pelkään että koko loppuelämän vaan kaipaan miestäni ja ennen kaikkea sitä yhteistä elämää erityisesti silloin kun pettämisestä ei ollut vielä tietoakaan.
Kukaan teistä ei tiedä mitä tuskaa käyn läpi ja miten paljon olen rukoillut ja toivonut että tämä kaikki olisi vain pahaa unta tai että mies tulisi järkiinsä ja palaisi takaisin.mutta kohta 2 vuotta jo mennyt eikä mies tule vaikka sanoo että olen tärkeä.