Omasta mielestä tavataan eli treffataan ja jos kumpikin tykkää toisistaan niin kumpikin haluaa tavata ja olla yhdessä eli seurustelu alkaa ja kautta aikain tuntemattomat on tavannut toisensa mutta ehkä olen väärässä ja missä sitten tutustuu jos ei tapaa eikä lähde treffeille niin täytyykö ensin jutella esim tinderissä 8 vuotta ja tavata siitä 2v päästä ennen klo 11 koska klo 13 on jo myöhä ja seuraava tapaaminen 3 kk päästä minusta ei silloin kauhean kiinnostuneita ole vaan jos kiinnostuu niin ollaan joka päivä yhdessä tai aina kun ei olla töissä ym ja mikä syy ettei voi tavata esim imuroin niin en tapaa 5 päivään ja 5 päivän päästä käyn kaupassa en tapaa viikkoon niin kuka normaali ihminen moista katselee vaan sanoo mene rauhassa imuroimaan ja heippa ja etsii uuden joka on oikeasti kiinnostunut ja haluaa olla yhdessä ja seurustelu alkaa vai mitä en tajua
Miten suhteet alkaa
Anonyymi
11176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 111
Vanhimmat
Hirveä sotku tuo teksti. 🤯🤯🤯🤯🤯
Välistä täytyy osata lukea.
En ole hyvä kirjoittamaan enkä mikään sanaseppo
En tiedä miten ihmisillä yleensä, mutta itse en oo käynyt kertaakaan treffeillä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Olen tutustunut potentiaaliseen ihmiseen jossain sosiaalisessa yhteydessä, ollaan juteltu, molemmat ovat kiinnostuneet ja sitten on sovittu, että mennään treffeille. Olen myös ollut kaukosuhteessa yli puoli vuotta, ennen kasvokkain tapaamista. Olin tuntenut ko. ihmisen vieläkin kauemmin, mutta suhde syventyi tuossa kohtaa. Eli mikä nyt sitten on normaalia.
Minäkin olen jutellut ja nähnyt erästä naista kohta viisi vuotta ja vähän aikaa sitten pyysin, jos nainen lähtisi kahvilaan.
Nainen kieltäytyi välittömästi, joten asian täytyy olla niin, että suhde on perustunut meikäläisen omiin kuvitelmiin, että nainen olisi hymyillyt ja jutellut kiinnostuneena minuun, mutta asia on niin, että meikäläinen on tässä ainut joka on kiinnostunut.
Ajatelkaa 5 vuotta meni tässäkin ja lopputulos, normaalia arkijuttelua ilman mitään suurempaa.
Jos olisi komea mies, niin olisi jo parisuhde jo aikoja sitten syntynyt ja kahvilla käyty 100 kertaa.
Voi kai siinä noinkin käydä. Itselläkin tulee normaaliaikana juteltua monien miesten kanssa, jokaisena arkipäivänä. Sellaista se joskus on.
Tollastahan se näyttäis olevan. Alkava kiinnostus loppuu kyllä tollaseen venkoiluun. Eihän siihen toiseen edes tutustu jos ei koskaan vietetä aikaa yhdessä. Piutpaut tommosille!
Olen samaa mieltä eli jos toisesta tykkää niin sen kanssa haluaa olla ja pyytää sitä joka paikkaan mukaan tai lähteä sen mukaan mutta eri asia jos ei kiinnosta niin haluaa vältellä tai pitää varana tai jotain tai seksisuhde
Silloin jos haluaa olla heti ekasta hetkestä yhdessä 24/7, niin täytyy vaan etsiä kaikista muista velvotteista vapaa kumppani. Valtaosalla aikuisista ihmisistä on muitakin velvotteita, joten kaiken tekeminen kokoajan yhdessä on mahdotonta. Eivätkä kaikki ihmiset edes halua sellaista suhdetta, jossa ollaan aina yhdessä. Meitä on niin moneen junaan.
Eipä tuo sitä tarkoita että heti 24/7...välimuotojakin on olemassa. Mutta joo, samankaltaiset toiveet on edellytys tietysti.
No jos nainen sanoisi että hän haluaa tulla luokseni tai tulisinko minä hänen luokseen niin mikä este sinkulla on tai tavataan huomenna silloin ja silloin tai kysyy lähtisinkö mukaan kun hänellä asioita kaupungilla niin mikä estäisi lähtemästä tai soittaisi nyt että tuu pussailemaan niin miksi en menisi koska olen sinkku
Ja jos kieltäytyisin että en tuu pussailemaan tai en halua pussailla niin varmasti miettii enkö halua häntä ja sanoo jätkä lähde lätkimään ja etsii miehen joka haluaa pussailla ja tykkää hänestä oikeasti
Niin ei kannata ottaa vakavasti koska olen köyhä ätmi vaan ja sanoillani ja tekemisilläni ei ole mitään merkitystä ja rakkauteni ei ole mitään ja sydämmeni ei rakasta aidosti eikä kokemuksia naisista eli olen vaan köyhä kouluja käymätön ätmi enkä jännämies eli korkeastikoulutettu jännämies joka tietää mitä naiset kaipaa ja tarvitsee eli koulutettu tinderimies eli jännämiehet tietää
Onhan noita kaikenlaisia velvotteita, jotka ei liity mitenkään parisuhdestatukseen.
Ei molempien tunteetkaan välttämättä syvene samaan tahtiin. Toinen voi olla äkkinäisempi ja toinen paljonkin varovaisempi. Ei kaikki aina ole tunnekylmyyttä, joka sellaiseksi tulkitaan.
Jos toisesta tykkää oikeasti niin varovainenkin haluaa silti tavata ja olla yhdessä niin semmosta on aito ihastus tai rakkaus mutta jos sitä ei ole niin haluaa vältellä ja keksiä tekosyitä tai etsii vain seksisuhteita ja muitakin jonossa tai on rakastunut toiseen tai toisiin ja pitää varalla jos rakkat ei huoli ja on joku ja etsii parempaa kojo ajan mutta jos aidot tunteet niin haluaa olla yhdessä
Juurihan sanoin, että ne tunteetkin voivat syvetä eri tahtiin. Yksi on äkkinäinen ja toinen ei.
Ei voi vaan ei äkäinenkin haluaa tavata ja olla yhdessä etkä niin sanonut
Homma nyt vaan menee niin, että ei niitä tunteita voi hoputtaa. Ne tulee mukaan kun tulee. Pakottaminen ja painostaminen ei ainakaan auta. Äkinäisempi joko antaa odottaa ja antaa aikaa tai sitten toteaa, että antaa paskan olla homma loppuu siihen.
Ei siinä kukaan pakota kun kaksi ihastunutta pussaa niin kumpikin vie toisensa sydämmen ja heistä tulee rakastavaiset ja tuleva aviopari ja jos ei ihastu niin heistä ei tule paria eikä rakastu toisiinsa eikä silloin pakosta olla vaan erotaan ja kumpikin etsii sitä oikeaa
Ei sitä vaan aina ihastuta samaan tahtiin. Ne tunteet ei vaan välttämättä syvene yhtä aikaa. Se pussailemisen tunteeseen pääseminen voi toisella viedä kauemmin kun toisella. Toinen voi rakastua heti ja toinen vaikka vasta puolen vuoden pääsyä. Ei näistä aina tiedä Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia ja sitä täytyy kyetä arvostamaan kumpikaan ominaisuus ei ole parempi kuin toinen. Painostaminen ja hoputtaminen saa vain jarrut päälle ja toisen ottamaan etäisyyttä. Jos ei kykene ymmärtämään erilaisuutta, niin sitten ei auta muu kun etsiä joku, joka toimii täsmälleen samalla tavalla kuin itse toimii.
Eli tarkoitat jos toinen ei ihastu vaan toinen ihastuu eli yksipuolinen rakkaus niin silloin sanotaan ei kiitos ja erotaan mutta kun kumpikin ihastuu niin se on kummallakin menoa ja kumpikin toteaa rakkaudelta näyttää hitto vie kuten laulussa sanotaan ja kaksi ihastunutta rakastuu niin silloin ei emmitä niin itse olen semmoinen mies että joko ollaan yhdessä tai ei olla ja se on jompi kumpi eli erotaan tai ollaan yhdessä
Kuka h*lvetti edes lähtee tapailemaan sellasta ihmistä johon ei edes ole ihastunut? Kyllä sen ekalla tapaamisella jo tietää haluaako tyyppiin tutustua paremmin vai ei. Kuka oikeasti tapailee jotain ja miettii puoli vuotta että tykkäänkö mä nyt tosta vai en? Voin kertoa heti-et tykkää. Sen tietää kyllä heti. Eri asia on sitten syveneekö se siitä vai loppuuko, mutta senhän sitten tietää viettämällä aikaa yhdessä niinkuin välis sanoi.
Mutta nyt on mentävä nukkumaan hyvää yötä änkiotto tai vastarannan kiiski eli hyvää yötä ja kauniita unia
Totta turiset ja noin se on sanoit sen vaan paremmin kuin minä
Eipä sitä pysty selittämään sellaselle, joka kuvittelee kaiken tapahtuvan aina hetkessä. Itse olen ollut sekä se, jolla lyö jarrut päälle, kun toinen etenee liian nopeasti, että se, joka yrittää olla painostamatta vaikka asiat eivät tunne etenevän yhtään. Sellasta se elämä on.
Noin voi sanoa vain sellanen ihminen, joka ihastuu hetkessä. Kyllä monikin tapailee ihmistä, joka on kiinnostava, mutta johon ei ole vielä ihastunut. Ihmiseen voi hyvinkin haluta tutustua paremmin, vaikka ei olisi mitenkään hiusjuuriaan myöten ihastunut.Kaikki nyt eivöt vain ole heti ensitreffien jälkeen suunnittelemassa naimisiinmenoa. Enkä minä ainakaan sanonut, että puolta vuotta miettii tykkääkö vai ei. Puhuin rakastumisesta ja sehän nyt on ihan totaalisen eri asia.
Eli kummassakin tapauksessa oli vain yksi puolinen ihastus niin kun kumpikin ihastuu niin ei siinä tarvi painostaa vaan kaikki tapahtuu luonnostaan mutta nyt hyvää yötä moikka
No tollaset tyypit on niitä sydämensärkijöitä kun antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa- tässä tapauksessa tunteita. On kerta kaikkiaan väärin treffien jälkeen alkaa tapailla, jos ite jo tietää että toinen on vaan kiinnostava,niinkuin kaveri.
Se että deittailee vain ihmisiä joihin on ihastunut, ei todellakaan tarkoita mitään naimiinmenohaaveita välittömästi, vaan juuri sitä mitä aiemmin kirjoitettiin; siitä alkaa tapailusuhde ja tutustuminen, joka sitten johtaa mihin johtaa.
Älkää tapailko ihmisiä joihin ette ole oikeasti ihastuneita!! Vähän selkärankaa.
Nämä nyt ovat sellaisia asioita, jotka joko tajuaa, tai ei tajua. Ei niitä pysty kenellekään opettamaan ja selittämään. Ihminen hakkaa näiden juttujen kanssa aikansa päätään seinään ja toivottavasti oppii sitten jonain päivänä näkemään vähän enemmän. Me vain emme kaikki ole samanlaisia, eikä sille mitään mahda. Elämä opettaa myös kulkemaan hiljaa.
Niin juuri välis. Ja jos molemmat ei ole ihastuneita, ei ole mitään syytä tapailla. Hyvää yötä, mukavaa että vielä on ihmisiä jotka ei leiki toisten tunteilla.
Jos tahtoo leimata ihmisen, jonka rytmi on eri kun itsensä, niin siitä vaan. Itse siinä potentiaalisesti eniten menettää, kun heittää jotain pois ennen kun on edes nähnyt mitä se voisi olla. Se ihminen voi olla vaikka kuinka upea, ihana ja rakastava, vaikka ei olisikaan sekunnissa lämpenevää sorttia. Jokaisen täytyy antaa kulkea omassa tahdissaan. Muuta ei voi.
Kypsymättömiä itsensä etsijöitä tuollaiset. Kun ihminen tuntee itsensä ja tietää mitä haluaa, hän ymmärtää että ne ihastuksen tunteet syttyvät molemmilla hyvinkin nopeasti jos ovat syttyäkseen. Muuhun perustuva tapailusuhde on pelailua. Mutta kuten sanoit, ihmisten on itse hakattava sitä päätään seinään riittävän monta kertaa. Huono puoli siinä on se että sydämiä särkyy, harvemmin nämä itsensäetsijät rehellisesti sanovat että tapaillaan vaan, vaikken olekaan sinuun ihastunut.
Voi olla niin paljon muitakin syitä, kuin kypsymättömyys. Meillä on esimerkiksi erilaisia tempperamenttityypejä. Ne ovat synnynnäisiä nähtävissä heti vauvaiässä, eikä muutu iän myötä. Toiset kiihtyvöt nollasta sataan hetkessä ja toiset ovat hyvin rauhallisis harkitsijoita ja pohdiskelijoita. Myös ikä ja kokemus voivat tuoda mukana harkitsevuutta. Sitä, että katselee ensiksi hieman ja hyppää vasta sitten täysillä mukaan. Se voi olla tietoinen yritys tai sisäsyntyistä, ihan ihmisestä riippuen. Myös menneet kokemukset vaikuttavat. Ne voivat tehdä paljon harkitsevammaksi ja hitaammaksi näissä jutuissa.
Harkitsevuus on enemmän juuri tunne-elämältään kypsien ihmisten juttu. Temperamentti onn synnynnäistä, mutta ikä tuo usein vähän harkintaa myös nopeasti kiihtyvien toimintaan. Kypsymättömyys johtaa useammin juuri tuommoiseen äkkinäiseen ihastumiseen ja rakastumiseen. Teini-ikäisillä tunteet ovat juuri tuollasia korkealla, kovaa ja nopeasti tyylisiä. Jollakin toki kypsymättömyys voi luoda tuollaista pohdintaa, mutta harvinaista se on. Kypsymätön pikemmin tietää kaiken ja on nopea myös tuomitsemaan sellaista, jota ei ymmärrä. Lopulta kysymys on kuitenkin vain erilaisista tavoista tulkita asioita ja jonkun kohdaalla kyse voi olla vain erilaisesta tavasta nimetä tunteita.
Ikävä kyllä nämä asiat on lopulta pakko tajuta itse, sillä ymmärrystä ei oikein voi opettaa. Joskus sitä sössii paljon potentiaalisia hyviä mahdollisuuksia ennen kun oppii, että ei ole olemassa "oikeaa tapaa" ihastua ja rakastua. On vain erilaisia ihmisiä.
Just noin! Myös saman ihmisen elämässä voi noi tilanteet vaihdella. Joskus on valmis ihastumaan nopsasti ja joskus se vaatii enemmän omaa pohdintaa. Eikä sen tarvii liittyä ees siihen vastapuoleen. Se voi olla ihan sama tyyppi, jonka ensiksi ohittaa kun ei ole valmis niine omine tunteineen. Seuraavalla kerralla se ihminen onki ihana. Niin moni asia elämässä voi pistää noita tunteita solmuun. Sillon ei ehkä kukaan oikeasti kolahda, vaikka ite kuvittelis olevansa valmis.
Eikä kaikki ikinä rakastu silleen korkeelta ja kovaa. Jos ei se kuulu omaan temperamenttiin, niin sit se ei kuulu. Silti voi rakastaa, vaikkei koskaan ollutkaan jotain hullun rakkauden aikaa. Ei pitäis tuomita, et toi on sitä tai toi on tätä. Ei oo oikeeta tapaa!!!
Tälläki palstalla moni mies valittelee, että naiset vaan etsii kemiaa ja haistelee vaan feromoneja. Ja että pitäis antaa mahdollisuus vaikkei heti ekaksi kolahtais, mutta toinen olis kuitenki kiva. Pitäis tutustua jne.
Nyt sä siinä sanot, että ei saa lähtee treffeille jos ei heti ihastu ja rakastu. Ei saa tapailla jos toinen on vaan kiinnostava. Pitää olla selkärankaa sanoa heti ei, jos ei haise oikeet feromonit.
Koittakaa nyt jo päättää!!!
Jos ekoilla treffeilla ei kiinnostu niin ei kiinnostu koskaan ellei väkisin olla yhdessä mutta siitä suhteesta ei tule hyvä ja kumpikin etsii koko ajan sitä oikeaa ja petetään yms tai jos rahan ja omaisuuden takia on yhdessä niin se suhde ei ole onnellinen ja eroon päätyy ja sen tietää heti jo ekoilla treffeillä eli jos toisesta ei tykkää eikä pidä niin vuoden päästäkin sama ei pidä siitä ihmisestä eikä koskaan muutu rakkaudeksi niin sen näkee heti ekoilla treffeillä tykkääkö toisesta vai ei ja ehkä tinderissä eri juttu kun treffaa ja haluaa äkkiä pois kun on muitakin treffejä jo sovittu samalle päivälle ja uusiakin tulossa naimaan mutta nyt puhe normaaleista ihmisistä
Ja jos toinen ihastuu ja toinen ei ja toinen välttelee niin siitä pitäisi jo tajuta ettei toinen ole kiinnostunut eli ei väkisin olla niin se ei ole se oikea ja jos väkisin niin toinen vi.tuilee ja pilkkaa ja pitää pelinään niin ei se ole rakkautta eli ekoilla treffeillä sen näkee ihastuuko vai ei
Just tuossa yllä huudeltiin, että kiinnostus ei riittä. Ei saa tapailla ihmistä, joka oon "vain" kiinnostava. Pitää olla heti enemmän. No itselleni se kiinnostavuus on jo tosi iso juttu. Vantaosa miehistä ei ole edes sitä.
Ei pidä paikkaansa. Monet pariskunnat ovat tunteneet toisensa vuositolkulla ja olleet jatkuvasti tekenisissäkin ja silti se kiinnostus herää ei ole herännyt siinä alussa, vaan vasta vuosien jälkeen. Ihminen on sekoitus ruumista ja mieltä ja näiden juttujen täytyy vaan osua kohdalleen tai homma ei toimi. Itse tunsin exäni kahdeksan vuotta, ennen kun välillemme syttyi mitään. Tarvittiin eräs tietty tapahtuma, ennen kun aloimme nähdä toisemme eri valossa. Ehkä säkin ymmärrät tämän jutun paremmin, jos joskus olet tuollaisessa tilanteessa.
Kyllä heti sen näkee tunteeko vetoa vai ei eli te olette yhdessä vaikka ei vetoa onko edes seksiä ja nyt tottuneet toisiinne mutta kumpikin ei silti onnellinen ellette olleet aiemmin varattuja ja kun näitte ekaa kertaa ihastuitte ja kumpikin tunsi seksuaalista vetoa ja erottuanne kumpikin löysitte toisenne vaikka petitte kumppaneita niin siten voin uskoa mutta muuten en usko eli jos kikkeli ei seiso naiselle niin ei se 10v päästäkään seiso ja jos seisoo heti niin sille naiselle seisoo aina
No eipä sitä tiedä, mutta turha tästä on kiistellä. Tämän jutun joko tajuaa tai sitten sitä on aika turha yrittääkään selittää. Kuten tässä nyt on jo hyvin nähty. Voi olla, että elämä ja aika tän sulle opettaa, tai sitten et ymmärrä sitä ikinä. Kannattais edes yrittää ajatella asioita ymmärtäväisemmin ja nähdä, että erilaisuus ei ole negatiivinen juttu. Muutoin voi sulkea itsensä ulos monista hyvistäkin jutuista.
Itse en muuten ole koskaan pettänyt ketään. Olen sitä tyyppiä, jolla se ei käy edes mielessä. Jos tykkään, niin tykkään, eikä siihen muita mahdu.
Niin ehkä minä ajattelen miehen lailla eli sydämmestäni ja sinä naisen lailla eli mitä rikkaampi mies niin sitä rakkaampi mies kuten eräässä laulussa kun mies oli köyhä niin nainen ei digannut ja oli tyhmä jäbä eikä moikan arvoinen mutta kun mies lotossa voitti niin naisesta siitä tulikin hyvä jäbä ja nainen rakastui palavasti eli kyllä nainen voi rakastua vuosienkin päästä jos mies lotossa voittaa
En ole koskaan tuntenut yhtään lottovoittajaa, joten en tiedä. Omat wxäni ovat kaikki olleet pienempituloisia kuin minä, eikä se musta ole vaikuttanut mihinkään. En ole koskaan tuntenut läheisemmin edes yhtään erityisen varakasta miestä. Etäältä tunnen kyllä pari verokoneissa loistavaa monimiljonääriä. Molemmat ovat aika tavallisia tyypejä, eikä heistä oikeastaan huomaa mitenkään niitä tuloja.
Kuten sanoit exäsi eli kumpikaan ei ollut kiinnostunut mutta päätitte ruveta yhteen ja olitte onnettomia ja sitä kesti 8v kunnes erositte ja nyt kumpikin onnellisia
Keitin kahvit ja nyt on jäähtynyt sokerikakku niin tein sokerikakun kahvia varten niin saispa sinullekkin tarjota ja jutella kahvin kera vai muuttuisiko keskustelu riidaksi ja saisin mustan silmän ja verisen nenän
Nyt meni kyllä ihan väärin. Me tunsimme toisemme 8 vuotta ennen kun edes kiinnostuimme toisistamme. Sitten olimme ihan todella yhdessäkin sen toiset 8 vuotta. Emmekä olleet mitenkään onnettomia. Erosimme aivan muista syistä. Nyt molemmat ovat olleet sinkkuina 3 vuotta. Eli tajusin juuri tunteneeni hänet kohta 20 vuotta, jessus sentään 😁.
Ajattelin syödä lounasta. Kahvi ja sokerinen kakku tekisivät tässä kohtaa vain pahan olon itselleni. Kiitos kuitenkin tarjouksesta.
Entä jälkiruuaksi
Tuskin mitään. Tai sitten vaikka ompun, jos mahtuu.
Entä kelpaiskos kahvinmakuinen jälkkäri suukko
Ei kiiros. En tykkää niistä makeisista. En myöskään pussaile tuntemattomia.
Minulle maistuisi suukot nyt
Sitten sun pitää hankkia niitä jostain.
Mutta mistä
Ei sitä heti tiedä.
Joskus voi normaali päiväympyröissä olla ihminen, josta kyllä pitää, muttei ikinä ajattele potentiaaliaena kumppanina.
Sitten jos tuleekin se vastaan, että kumpikin onkin yhtäkkiä kiinnostunut, niin voi yllättää.
Itselleni kävi näin ja huh mitkä kemiat.
En pysty unohtamaan häntä, vaikkei muuta syntynytkään kun molemminpuolinen vetovoima.
Olen yrittänyt järkeillä ja kuolettaa tunnetta, mutta turhaan. En tiedä, miksei hän ole tehnyt aloitetta, ehkä varattu tai ei halua alkaa seurustelemaan.
Itse tuntuu nyt siltä, että tarvitsen paljon aikaa toipumiseen nyt.
Toisia saa kaupasta. Toisista en tiiä. Jos tietäisin mistä saisi hyviä, niin en varmaan olis itsekään ollut ilman kolmea vuotta. Sellasta tää nyt vaan on.
Sibkkuna on kurjaa kun pussatutaa niin ei ole ketään jota pussailla
Voi kai se ollakin. Itselläni tosin tekee mieli pussailla aina vain jotakin tiettyä henkilöä, ei koskaan yleisellä tasolla. Nämä on taas näitä eroja ihmisten välillä.
No joo kyllä sitä toivoo että löytyisi jo se oma kulta ketä saisi pussailla ja lempiä niin pussaus pula on kamala pula
Näin se on. Joku tollanen "olimme kymmenen vuotta ystäviä ja yhtäkkii rakastuimme" on oikeesti paniikin aiheuttama tyytyminen. Kyllä on kylmiä ihmisiä täällä, eipä ihme että ootte sinkkuja. Tempperamenttieroilla ei ole mitään tekemistä sen alkukipinän kanssa, se joko on tai ei. Niissä tapauksissa kun se alkukipinä jää jommalta kummalta puuttumaan, edessä tosiaan on pettämiset ja erot myöhemmin.
Mietin ihan samaa asiaa, mutta täysin vastakkaisesta näläkulmasta. En yhtään ihmettele, että olette sinkkuja, jos ette kykene ymmärtämään ihmisten eroa ihastumisessa ja rakastumisessa. Toiset tarvivat aikaa ja heidän lähelleen voi päästä vain antamalla aikaa. Hoputtamalla rauhallisemmin lähestyvän ihmisen saa vain säikäytettyä ja ajettua pois.
Sinä et nyt ymmärrä että tässä puhutaan siitä tilanteesta kun alkukipinä syttyy tai ei syty, ennen ekoja treffejä tai niiden aikana. Itse tapailu voi edetä kuinka vain. Mutta jos molemmilla ei sitä alkukipinää ole, suhde ei tule olemaan onnellinen/kestävä. Tämä on nähty sen tuhanteen kertaan.
Ei se silti välttämättä syty yhtäaikaa. Siitä minä ainakin olen tässä jo tolkuttoman kertaa puhunut. Toinen saattaa kiinnostua tänään jostai tyypista ja vastakaiku saattaa syttyä ens kuussa. Syitä siihen hitauteen voi olla monia. Toisia joutuu jopa pyytelemään ulos moneen kettaan, eikä se todellakaan aina ole vain sitä, että toinen on vittumainen ihminen.
Eikä se "alkukipinäkään" ole kaikille sama juttu. Toinen ihastuu jo ihan kympillä ja toiselle se, että joku edes yhtään kiinnostaa on iso juttu. Ei se, että "vain kiinnostaa" tee ihmisestä yhtään sen huonompaa. Kaikki nyt eivät noin vaan ihastu, vaan se "kipinä" voi ihan oikeasti olla se kiinnostuminen ylipäänsä.
Itse esimerkiksi ihastun ihmiseen vasta, kun tunnen hänet jo suht hyvin. Mä en todellakaan ihastu yhteenkään ihmiseen hetkessä tai ekoilla treffeillä. Mun tarvii tuntea, ennen kun toinen alkaa tuntua ihanalta. Ihmisessä voi olla viehättäviä piirteitä, mutta riitä mulle ihastumiseen.
Huhuh, onnea ja menestystä.
Sama täällä.
Mä muista ikusesti ku ekan kerran tajusin miten pirun erilailla ihmiset näistä jutuista aattelee. Olin 17 ja pyöriny pari kuukautta erään pojan kanssa. Asuin yksinäni vieraalla paikkakunnalla ja olin sitte menossa vanhemmilleni pääsiäiseksi. Se poika sano jossain sivulauseessa, että olis kiva joskus nähä mun vanhemmat. Mä en kiinnittäny siihen juuri mitään huomiota ja sanoin jotain joo joo ja katotaan sitte ku sen aika joskus on. Menin lomalle ja kun tulin takas, niin toinen oli naama nutturalla kun nähtiin. Menin siinä käymään hänen kotonaan ja anoppikokelaskin alko ripittämään, että on se nyt kumna kun ei voida hänen poikaansa käydä edes esittelemässä. Ite olin siinä ihan ihmeissäni, enkä tajunnut yhtään mikä niiden ongelma siinä oli. Olin vaan, että vastahan tässä ollaan hetki toisemme tunnettu, vähän tutustuttu ja pikkuhiljaa voi alkaa miettiä, että ollako vai eikö olla ja heti pitäis raahata vanhempien eteen. Ei kyenny tajuamaan, se tuntu ihan törkeeltä painostamiselta ja se vaan jatku ja jatku. Alko hyvin nopeesti ahistaa niin, että se juttu loppu siihen.
Kumma ettei voi tajuta toisten voivan aatella eri tavalla. Toi jätti itelleni jopa pienen kammon ihmisiin, jotka pyrkii eteneen nopeesti. Mieli lyö helposti jarrut päälle jos koen painostusta ja katoon takavasemmalle.
👍 Juuri tuota mä ajoin takaa. Hitaammin syttyvälle se on todella ahdistava tilanne, kun aletaan vaatimaan tuolla tavalla. Nyt pitää tehdä niin ja näin tai et oikeasti välitä minusta. Yritä siinä sitten todistaa, että välitän kyllä ja kiinnostaa kyllä, mutta kun minä nyt vaan olen vähän hitaampi. Se menee helposti jopa suorastaan kiristämiseksi, miten nyt on pakko todistaa tai antaa olla. Aivan kamala tilanne jos oikeasti välität toisesta, mutta sinun ei anneta olla oma itsesi. Sama minullaki, että jarrut menee päälle tuollasessa. Joskus nuorempana antoi periksi sille painostukselle ja lopputuloksena pelkkää ahdistusta.
Hyvin monella eri tavalla. Nyt olen ollut jo pitkään suhteessa työkaverin kanssa, jonka kanssa olimme samassa työpaikassa 5-6 vuotta ennen kuin aloimme seurustella ja aika usein näimmekin, mutta kiinnostus syttyi tosiaan tuon 5-6 vuoden jälkeen.
Parisuhde alkaa siten, että nainen kohtaa miehen yökerhossa. Kun mies on yökerhossa juomassa viinaa porukan mukana, näkee nainen että mies ei ole mikään yksinäinen surkimus vaan sosiaalinen mies joka on mukana porukoissa. Sellaiseen mieheen nainen ihastuu. Kun mies hurmaa naisen bailaustaidoillaan, voi nainen antaa miehelle yhteystiedot ja seuraavana päivänä voi mies kutsua naisen ulos.
Niin ne suhteet alkavat.
t. viinamies
Viinamies, sinä olet kyllä palstan ilopilleri. Vaikka en aina samaa mieltä olekaan kanssasi asioista, tulee kuitenkin aina jotenkin hyvä fiilis teksteistäsi. 😄
Se on sitten aika mennä baila-bailaamaan ensi syksynä, kun korona kenties selätetty.
Niin koronasta on ollut haittaa ettei baariin pääse viinaa juomaan ja ties kauanko koronaa vielä kestää.
T viinamies
Suhteet tosiaan alkaa baarissa kun mies ja nainen kohtaavat baarissa kännissä. Mies juttelee naiselle ja he tutustuvat ja nainen pitää miehestä, näkee millainen mies on joten mies ehdottaa tapaamista tai suoraan seksiä harrastamaan yöllä ja sitten aamulla sovitaan että tapaillaan. Niin ne suhteet vaan alkaa viinaa juomalla baareissa.
Kokeilkaa vaikka kadulla pysäyttää nainen ja jutelkaa sille ja pyytäkää treffeille niin olen varma ettei nainen suostu tai joutuu ainakin monta sataa naista pysäyttämään kadulla. Baarissa heti siinä voi jutella ja tutustua koska mies ja nainen näkee toisensa niin siinä nainen näkee että mies on mukava mies.
T viinamies
Täällä sanotaan ettei voi vaan täytyy tuntea eka 5 vuotta ainakin tai olla lähisukulainen ennen kuin treffeille lähtee mieluusti veli tai velipuoli ja tuntematon ei voi rakastaa oikeasti eikä sen rakkaus ole samaa kuin veljen tai lähisukulaisen
Niin ei ätmeillä ole mitään mahkuja kun ovat köyhiä ja tuntemattomia ja tylsiä eikä jännämies ja jännäelämä kuten korkeastikoulutetut eli naista pyytää seksitreffeille oma korkeastikoulutettu isä isoisä veli velipuoli tai serkku niin ne on täällä naisista tuttuja ja turvallisia kunnon miehiä tai korkeastikoulutetut tinderi jännämiehet ja vaarallisia ovat muut miehetja naisista vain lähisukulainen tai tinderimies voi rakastaa
Tanssimassa käydessä on myös hyvä tutustua. Ensin tanssitaan ja sitten jutellaan.
Nykyään on tapana tehdä alustava varaus eli AV, eli varataan ja otetaan pois markkinoilta, ja tarkempien tietojen myötä sitte se lopullinen varaus ja päätös.
Niin ja jonoon voi kans ilmoittautua, jos kohde vapautuu.
Joo näihän se on.
Itsekkin huomannut, että jotkut kuvittelevat olevansa jonossa vällyihini, kun kaltaisellani "menevän näköisellä" naisella varmaan on treffejä kolmet jokaiselle viikon päivälle ja vietä kaiket illat "koeajoilla"...
Ja että mua v..taa, kun pelkän ulkonäön perusteella leimataan miestenpyörittäjäksi. Ei se, että on mahdollisuus, tarkoita, että käyttää sen hyväksi. On todellakin parempaakin tekemissä elämässä. Ihan oikein aikuisten ihmisten juttuja!!!
Ulkonäkö pettää, ei ole mitään suhteita enkä harrasta seksiseikkailuja. Odotan varmaan sitä ennakkoluulotonta ja reipasta gentlemannia jolla on tervettä kunnioitusta elämää ja toisia ihmisiä kohtaan.
Voi ääliöt jonotella vaikka maailman tappiin saakka ja panna niitä löysiä tavisreikiään siinä odotellessa. Välittävässä suhteessa👍
Miks pitää hyökätä toisia naisia kohtaan? Miks naiset jotka deittailee tai pitää seksisihdetta on "löysiä tavisreikiä"? Etpä kovinkaan mukavalta naiselta vaikuta.
Älä saivartele, kun raivoan👇
Ihan samaa mietin. Muuten aivan asiallinen teksti, mutta mikä toi loppu oli? Miksi sä rupeen mollaan muita naisia? Vai oliko toi yritys sarkasmiin?
Koska kyllähän nyt on aivan selvä, että naisen täytyy olla varattu tai että on jono, kun ei kerran heti kaadu maahan herran eteen kiitollisuudesta kyyneleisin silmin hieromaan jalkoväliään, kun kyseinen mies on osoittanut olevansa kiinnostunut!
Hulluhan se on, joka heittää pois karusellitikettinsä!!
Ohhoh! Ehkä nainen onkin hullu, kun ei käytä jalkoväliään saavuttaakseen TÄRKEITÄ asioita elämässään! Niinhän mies itsekkin tekisi, jos olisi tuo PANOnainen.
Uskomatonta tosiaan on kuitenkin se, kuinka kauan jaksavat "jonottaa"!! Yksikin jo 1,5 vuotta ollut hollilla. Sille voisi kyllä jo melkein antaa säälistä.
Mulla vaan elämä jatkuu ja menee menojaan, maisemia kattellessa.
P.s ihan sama mitä muut naiset tekee, ihan vapaasti vaan evvk tuleeko äpärä tai tauti vai molemmat yhtä aikaa, en välitä, käyttäkää toisianne👍
Tossa tarvii saivartelua, haukuit muita naisia ihan suoraan. Hemmetissä on ihan oma paikka niille naisille, jotka on toisille naisille pahoja. Hauskaa ikuisuutta.
En jaksanut lukea tuota aloitus-puuroa mutta poimin kyllä ihan pontin sieltä kaiken keskeltä. Niin minunkin mielestäni tai ainakin omalla kohdallani aina on käynyt juuri noin että on tavattu sattumalta jossain, on kiinnostuttu molemmin puolin, on sovittu treffit ja siitä sitten eteenpäin.
En ole koskaan ymmärtänyt näitä tinder-kuvioita ja venkuroita. Helpointa ja yksinkertaisinta ja selkeintä kun tullaan sattumalta vastakkain kivan tyypin kanssa, sama se missä, ja kiinnostuttu molemmin puolin. ei mitään epätoivoista metsästystä ja jotain naurettavaa "taso"-höpinää yms. Omituiseski peliksi tehty kumppanin löytäminenkin!
Olen samaa mieltä. Tämä malli mitä täälläkin monet mainostavat, että kuljetaan treffeillä ja pisteytetään ja lasketaan tasoja, on minulle täysin vieras ajatus. Itse en ole koskaan kiinnostunut kenestäkään edes baareissa ja se kai kuitenkin on monelle suht tavanomaista. Itse inhoan yritttää jutella metelissä ja humalaisten kanssa, joten se ympäristö ei vaan toimi minulle. Jokaisen itseäni kiinnistaneen ihmisen olen tavannut tavallisessa arkielämässäni.
Paitsi, että tuo tasoajattelu on minulle outoa, niin myös nämä pelailut ja pohdinnat kuka tekee aloitteen jne. ovat minulle outoja. En osaa sanoa omian kahden parisuhteeni kohdalla, että kuka oli aloitteellinen. En osaa sanoa sitä missä kohtaa se ensimmäinen aloite tehtiin tai edes sitä koska seurustelu alkoi. Ainoastaan saman katon alle muuttamisesta on käyty erillinen keskustelu, mutta oletan seurustelun kuitenkin alkaneen jossain kohtaa ennen sitä.
"En osaa sanoa omian kahden parisuhteeni kohdalla, että kuka oli aloitteellinen. En osaa sanoa sitä missä kohtaa se ensimmäinen aloite tehtiin tai edes sitä koska seurustelu alkoi. Ainoastaan saman katon alle muuttamisesta on käyty erillinen keskustelu, mutta oletan seurustelun kuitenkin alkaneen jossain kohtaa ennen sitä."
Sama täällä! En todellakaan osaa sanoa miten ja missä kohtaa seurustelu alkoi, ei ainakaan mitään kysytty eikä erikseen sovittu. Sitä vain on alettu ja sillä hyvä.
En osaisi kyllä tätä nykyajan vääntöä enkä edes jaksaisi. Onneksi ei enää tarvitse.
Yleensä jonkunlaisesta kontaktin ottamisestahan ne alkaa. Joku kirjoittaen tai puhuen. Ehkäpä jopa viittoen. :)
Ihan arkipäivän aiheista ihmiset alkaa monesti juttelemaan ja huomaa, että juttelu vetää puoleensa ja juttua tulee lisää. Joku yhteys syntyy kahden välille, he ymmärtää toisiaan ja on kiinnostuneita kuulemaan lisää, se on hyvä merkki.
Vaikeneminen on merkki siitä, ettei jostain syystä nappaa tai tekisi mieli vaieta, kun ei tunnu hyvälle jatkaakkaan. Ei hyvä merkki jatkumolle.
"Vaikeneminen on merkki siitä, ettei jostain syystä nappaa tai tekisi mieli vaieta, kun ei tunnu hyvälle jatkaakkaan. Ei hyvä merkki jatkumolle."
Tätä en ole itse ihan valmis allekirjottamaan. Epämiellyttävän hiljasuuden kohdalla pitää paikkansa, mutta joidenkin ihmisten kanssa on ihan mukavaa olla hiljaakin. Itse höpöttelen helposti jos on asiaa, mutta tykkään hiljasuudesta. Sellaset jatkuvasti höpöttelevät ja hiljasuutta täyttävät ihmiset välillä pikemmin ärsyttää mua. 😛
Joo, ajattelin sellaista tilannetta, että yks kaks tulee radiohiljaisuus, jos vasta hetki sitten oli kovinkin kiinnostunut.
tai kun toinen tekee tuttavuutta puhuen, vaikka just kahvilassa ja toinen ei oikeen ole innokas puhumaan mitään. Se on minusta merkki ettei oikeen kiinnosta kyseinen jutustelija.
Päivän säätilasta keskusteleminen on neutraali ja hyvä alkaa keskustelu, toisin säätilasta keskustelu jatkuu vielä vuosia aloittamisen jälkeen.
Taino, ehkä mullekin vaan tulee nämä mieleen oman mielen mukaan. Itse en jatka mieluusti juttelua ihmisen kanssa, jonka koen jotenkin vaivaannuttavaksi. Mutta kyllä sen näkee irl jo mun ilmeistä, olen aika poissaoleva ja saatan pälyillä muualle.
Jos taas olen seurastani kiinnostunut jatkan juttelua ja kohdistan katseeni keskustelukumppaniini, olen ilmein nähden seurastani kiinnostunut ja läsnä. Olipa se kiinnostus ihan vaan platonista tai jotain muuta.
Jotain muuta, niin ilmeet paljastaa kyllä senkin. Mulla on paha taipumus alkaa silmäpeliin ja ilmeilemään. Luulen ettei jää epäselväksi, jos olen kiinnostunut muustakin kun juttelusta.
Kehonkieltä kannattaa aina lukea ihmisten kanssa naamatusten.
Heh, hyvä lisäys. Toisin säätilasta keskustelu jatkuu vielä vuosia aloittamisen jälkeen. :D
Mitäs, jos kurvaa jonkun viereen ja kysyy saanko tulla lukemaan lehteni tähän sun pöytään? :D
"Tai kun toinen tekee tuttavuutta puhuen, vaikka just kahvilassa ja toinen ei oikeen ole innokas puhumaan mitään. Se on minusta merkki ettei oikeen kiinnosta kyseinen jutustelija."
Voi olla noin, tai voi se tilannekin olla huono. Tai aihe sellainen, ettei tule mieleen mitään järkevää sanottavaa. Vaikka itse tosiaan yleensä höpöttelen paljonkin joistain aiheista, niin on ollut myös tilanteita, joissa en osaa oikeen sanoa mitään järkevää, vaikka kuinka haluaisinkin. Se menee silloin helposti sellaseen aaa, mmm, ööö, joo, okei linjaan. Sitten jos usein törmätään sellasiin aiheisiin niin voi tuntua, ettei toista kiinnosta. Toisaalta se voi olla ihan hyväkin, koska sillon ehkä ei ole juuri yhteistä, kiinnostuksesta huolimatta.
"Toisaalta se voi olla ihan hyväkin, koska sillon ehkä ei ole juuri yhteistä, kiinnostuksesta huolimatta."
- Tätä tuossa vähän hain. Toisaalta sitten, jos on vastassa ihminen johon on jotenkin ehkä ihastunut tai viehtynyt, sekin saattaa aiheuttaa sitä mm, ööö, joo, okei linjaa. Ei tiedä mitä sanoa, kun on hämillään niistä tuntemuksistaan siinä tilanteessa. Nekin osaa tehdä tilanteista vähän vaivaannuttavia.
Toisaalta olen joskus miettinyt sitäkin, että oisko ihan törkeetä sanoa toiselle, jos jonkun kanssa treffaa (ettei mikään sattumanvarainen törmäys ole juuri siinä kohtaa), että jännitän sun tapaamista? Tai jopa rehellisesti kertoa, että olen suhun ihastunut ja saattaa kieli jumittua kurkkuun, omaan siis. :D
Voi se juttelu ns vaikeaakin olla kun ihastuu niin aivot lyö tyhjää ei tule edes oma nimi mieleen ja yrittää keksiä jotain järkevää mutta ei tule mitään mieleen mutta joo oikeassa olet eli kun natsaa niin kumpikin ymmärtää toisiaan eli jutut vaan natsaa
Itsellä on käynyt usein niin, että suorastaan harmittaa kun sellasen superkiinnostavan miehen kanssa keskustelu ei vaan lähde toimimaan. Molemmat jopa yrittää puhua siinä, mutta se keskustelu ei vaan toimi. Jopa niin, että päällisin puolin vois ajatella jopa perfect match ja samat kiinnostuksen kohteet etc. Sitten kun alat puhua, niin puhutaan muka samaa asiaa, mutta kuitenkin ihan eri asiaa. Yhdenkin miehen kanssa yritettiin sitä hommaa lämmittää kolme kertaa, koska oikeesti hemmetin hyvä tyyppi ... mutta kun ei se lähde eteenpäin, ei sitten millään.
Siinä on joku erilainen tyyli sanoittaaasioita tai kiinnittää asioissa huomiota eri yksityiskohtiin?
Molemmat puhuu aidasta, mutta toinen aitatopasta toinen väristä?
Jotain sellasta. Aihe on sama, näkökulma täysin eri. Tyyliin ... jos vaikka molempia kiinnostais arkkitehtuuri, niin toinen puhuu siitä miten vaikeeta jonkun jutun tekninen puoli on ja toinen puhuu visuaalisesta näkökulmasta. Tai jos toinen puhuis auton rakentamisesta ja toinen sen ajamisesta.
Heh, joo. Tiiän tilanteen. Puolison kanssa vähän sama ongelma ja siksi välillä tökkii keskustelut.
Ei se mitään, jos menee aina välillä noin. Toi vaan meni vähän niinku kokoajan. Jokaisen kerran ollaan yritetty keskustella ja viestitellä useamman päivän tai viikonkin ajan ja ei se toimi ei 😅. Kahteen kertaan olen ollut hyvinkin ihastunut häneen ja tottavieköön todella yrittänyt.
Oi voi. No sanotaan näin, että jos vähänkään arjesta poikkeavaa koitetaan jutella, niin joka kerta menee niin, että huomataan ei tästä tule mitään. Puhutaan ihan eri asioista. Toinen alkaa puhumaan jo avaruustekniikastakin, vaikka toinen on vielä vasta tipahtanut puusta alas. :)
Voi olla, että minä oon vaan liian tyhmä ja puoliso liian korkealentoinen. Kun ei sitä kukaan muukaan ymmärrä oikein. Ja kohta on 11 vuotta menny näin. :D
Noo, joko teidänkin täytyy alkaa puhumaan vaan helpoista aiheista, jos niillä päätys yhteen? ;)
Kyllä se juna meni jo. Sen huomas siinä kolmannella kerralla, et molemmat oli jo vähän vaivautuneita niissä jutusteluisaan ja vähän mietti, et miten sanoa ja miten ei. Kun sellasissa itelle tärkeissä jutuissa mennään jatkuvasti pieleen, niin ei se toimi.
No sitten ei auta, kun katsella mitä vastaan tulee. Parempaa onnea seuraavan kanssa. :)
Ei auta ei. Harmittaa se silti 😛
Tokihan se osaa harmittaa. Ei niitä edes kiinnostavia kuitenkaan jatkuvasti eteen mistään loiki. Yllättävän paljon on ihan kivoja ihmisiä, mutta vähän sellaisia jotka ottaisi kainaloon, jos saisi ja homma toimisi. :)
Mies ja nainen kohtaavat baarissa viinaa juomalla. Mies menee juttelee naiselle kännissä ja siten tutustuminen alkaa. Suhde alkaa paljon myöhemmin kun mies on pyytänyt naista treffeille ja he ovat harrastaneet seksiäkin monta kertaa ja sitten päättävät alkaa seurustella. Ensin pitää juoda kuitenkin viinaa koska suomalainn mies ja nainen ovat liian ujoja selvinpäin kohtaamaan kadulla eikä lenkkipolullakaan suhtita synny.
t viinamies
Piirrä tarina.