Tarina Murmanskista on eeppinen yhtä paljon kuin Japanin hyökkäys Pearl Harbouriin.
Tyynen meren sota on tuottanut elokuvia ja kirjallisuutta Täältä ikuisuuteen on musta valkoelokuva jossa tunteet, sota inhimillisyys,rakkaus,kuolema toistuvat uudestaan ja suudelmakohtaukset rannalla Paratiisisaarilla tuovat metafyysisen filosofisen tunteen jossa sotilaat odottavat sotaa pitkittyneessä ajassa ja jopa ovat valmiita palaamaan koteihinsa omien vaimojen ja lastensa luo.Nyt tulee tarina että Paratiisisaaren alkuasukkaat syövät kookosta ja ovat esikristillisiä joukkoja ja tarina kumuloituu että sota onko se oikein vai väärin.
Musta valko elokuvassa elokuvassa suudellaan Trooppisen kauniissa kuvissa ja ranta niin onko se Paratiisi alku vai loppu.Japanilaiset sotilaat kuvataan resuisina ja vähän nälkäisinä mutta loppu on aina varmaa ja se on kuolema.Se on kuolema luodista tai kuolema rakkaudessa.
Demokratia versus diktatuuri.Murmansk kuvaa sotaa kuin isäni joka oli upseeri ja vei minut lapsena Lappiin hiihtämään ja koin kuin unessa Lapin,Norjan ja Murmanskin kun 7 vuotiaana hiihdän isäni kanssa ja minulla on haave kantaa selässä asetta jossa aseen öljy tuoksuu ja iltahämärä Lapissa laskeutuu ja kylmät hiutaleet kielenpäässä antavat pientä vettä sielulleni.Opin ampumaan pienenä
enemmän kuin opin ampumaan ja kokoamaan eri aseita ja huolellisesti pitämään aseista huolta koska isäni oli upseeri.Sukset tervattiin aikoinaan ja iltahämärän hiihtoja kuvasin Lapin-Norjan hiihdoiksi ja unelmani oli aina Murmansk.Aloitin yliopistossa sotien opiskelun ja nyt olen onnnellinen.Murmansk on eeppinen tarina jossa Usa ja britit antoivat Stalinille lempinimen Setä Joe koska oli taisteltava yhteistä vihollista Saksaa Natseja vastaan.Tarinan eeppisyys tuo vastauksen että sota ei tarkoittanut että Stalinia rakastettaisiin vaan Venäjän kärsivä kansaa autettaisiin sodassa natseja vastaan.Britit antoivat Murmanskin sataman harmaudessa aikaa,Usa tarvikkeita ja Neuvostoliiton kansa verta.Kävin Murmanskissa tieteellisellä matkalla yhdessä saksalaisen yliopisto-opiskelijoiden kanssa tutkimassa historiaa ja tässä tutkimustuloksia.
Murmanskin sissääntuloja oli useita ja porttien jälkeen oli tarvike,huolto ja varastorakennuksia.
Näiden jälkeen logistiikka,”sotilaspylväät” ja administraatio rakennukset ja korkein satamahallinto päärakennuksia.Kun venäläisiä nuoria tuli sota-aikoina töihin etukomplekkseihin niin pojille annettiin luudanvarret ja ämpärit siivoamista varten vaikka poikien isät olivat kunnostautuneet sodassa veteraaneina mutta tytöt pääsivät konttorihommiin.Tästä on tietoa arkistoista.
Kun Usan sotilasneuvonantajat ja mekaanikot saapuivat Murmanskiin niin ensimmäiset Aerocobra ja Kingcobra lentokoneet saapuivat satamiin niin kieliongelmat olivat alussa haastavat.Neuvostoliitossa lentäjien ja mekaanikkojen asioita hoitivat Murmanskissa ihan tavalliset insinöörit ”satama-altaissa” ja venäläisistä kukaan ei osannut oikein englantia.Usan virkaatekevät oppivat alkeelliset venäjän lauseet ja tervehdykset mutta vakavailmeiset Murmanskin administraation väki oli hakusessa mitä kieleen tuli ja lopulta aika nopeasti kommunikaatio kehittyi ja ymmärrys sotalaitteiden ja huoltoon
kääntyi ymmärrettäväksi.Murmanskissa oli yllätys yllätys myös paljon suomalalais taustaisia työntekijöitä mutta he eivät päässeet ylenemään niin korkealle että
oliisivat päässeet ryhmiin jossa neuvottiin Usan aseavun koordinointia.
Arkistoista löytyy että useita puolalaisia insinöörejä ja teknikoita oli Murmanskissa
töissä ennen Usan avun tuloa ja nämä ahkerat puolalaiset jotka osasivat venäjän kielen lisäksi saksaa ja jonkun verran englantia toimivat yhdyshenkilöinä Usan ja Neuvostoliiton yhteistyökumppanuuden kesken melko mallikkaasti.Puolalaisia ja baltteja jotka olivat peräytyneet sodassa itään päin mutta heidän osaamisensa ymmärrettiin jopa Murmanskissa.Murmanskissa toimi silti arvoyhteisö jossa venäläiset olivat ykkösiä ja muut seurasivat perässä.Usan sotilasneuvonantajat saivat elää Murmanskin koillisosan rakennuksissa melko luksus elämää ja saivat alkoholituotteita,savukkeita ym ”tullivapaana” ja toisissa parakeissa olivat venäläiset ja puolalaiset.Noin 80 kilometriä Murmanskista oli ortodoksinen kirkko ja siellä kävi muutamia Usan ja brittien sotilaita ja vaikka kirkko oli ortodoksinen niin sakramenttien mukaan myös katoliset saivat ehtoollisen
siellä ja aluksi puolalaiset autokuskit jotka veivät brittejä ja usalaisa (olivat enimmäkseen babtisteja) niin tulivat messuun ja lopulta useita puolalaisia satamatyöntekijöitä osallistuivat messuihin sodan loppuun asti.Tämä oli mielenkiintoista että vaikka Neuvostoliitossa hartaudet olivat kiellettyjä niin kirkot toimivat edelleen avoimina ovina.
Sitten lentopilottien koulutukseen.Usa toi Aerocobra ja Kingcobra lentokoneita ja
niiden innovaatiot olivat omaa luokka.Yak ja Lavotchkin koneet olivat hyviä koneita ja lopulta venäläispilotit kehittyivät hyviksi piloteiksi kohtaamaan saksalaispilotit
Tyynen meren sota on tuottanut elokuvia ja kirjallisuutta Täältä ikuisuuteen on musta valkoelokuva jossa tunteet, sota inhimillisyys,rakkaus,kuolema toistuvat uudestaan ja suudelmakohtaukset rannalla Paratiisisaarilla tuovat metafyysisen filosofisen tunteen jossa sotilaat odottavat sotaa pitkittyneessä ajassa ja jopa ovat valmiita palaamaan koteihinsa omien vaimojen ja lastensa luo.Nyt tulee tarina että Paratiisisaaren alkuasukkaat syövät kookosta ja ovat esikristillisiä joukkoja ja tarina kumuloituu että sota onko se oikein vai väärin.
Musta valko elokuvassa elokuvassa suudellaan Trooppisen kauniissa kuvissa ja ranta niin onko se Paratiisi alku vai loppu.Japanilaiset sotilaat kuvataan resuisina ja vähän nälkäisinä mutta loppu on aina varmaa ja se on kuolema.Se on kuolema luodista tai kuolema rakkaudessa.
Demokratia versus diktatuuri.Murmansk kuvaa sotaa kuin isäni joka oli upseeri ja vei minut lapsena Lappiin hiihtämään ja koin kuin unessa Lapin,Norjan ja Murmanskin kun 7 vuotiaana hiihdän isäni kanssa ja minulla on haave kantaa selässä asetta jossa aseen öljy tuoksuu ja iltahämärä Lapissa laskeutuu ja kylmät hiutaleet kielenpäässä antavat pientä vettä sielulleni.Opin ampumaan pienenä
enemmän kuin opin ampumaan ja kokoamaan eri aseita ja huolellisesti pitämään aseista huolta koska isäni oli upseeri.Sukset tervattiin aikoinaan ja iltahämärän hiihtoja kuvasin Lapin-Norjan hiihdoiksi ja unelmani oli aina Murmansk.Aloitin yliopistossa sotien opiskelun ja nyt olen onnnellinen.Murmansk on eeppinen tarina jossa Usa ja britit antoivat Stalinille lempinimen Setä Joe koska oli taisteltava yhteistä vihollista Saksaa Natseja vastaan.Tarinan eeppisyys tuo vastauksen että sota ei tarkoittanut että Stalinia rakastettaisiin vaan Venäjän kärsivä kansaa autettaisiin sodassa natseja vastaan.Britit antoivat Murmanskin sataman harmaudessa aikaa,Usa tarvikkeita ja Neuvostoliiton kansa verta.Kävin Murmanskissa tieteellisellä matkalla yhdessä saksalaisen yliopisto-opiskelijoiden kanssa tutkimassa historiaa ja tässä tutkimustuloksia.
Murmanskin sissääntuloja oli useita ja porttien jälkeen oli tarvike,huolto ja varastorakennuksia.
Näiden jälkeen logistiikka,”sotilaspylväät” ja administraatio rakennukset ja korkein satamahallinto päärakennuksia.Kun venäläisiä nuoria tuli sota-aikoina töihin etukomplekkseihin niin pojille annettiin luudanvarret ja ämpärit siivoamista varten vaikka poikien isät olivat kunnostautuneet sodassa veteraaneina mutta tytöt pääsivät konttorihommiin.Tästä on tietoa arkistoista.
Kun Usan sotilasneuvonantajat ja mekaanikot saapuivat Murmanskiin niin ensimmäiset Aerocobra ja Kingcobra lentokoneet saapuivat satamiin niin kieliongelmat olivat alussa haastavat.Neuvostoliitossa lentäjien ja mekaanikkojen asioita hoitivat Murmanskissa ihan tavalliset insinöörit ”satama-altaissa” ja venäläisistä kukaan ei osannut oikein englantia.Usan virkaatekevät oppivat alkeelliset venäjän lauseet ja tervehdykset mutta vakavailmeiset Murmanskin administraation väki oli hakusessa mitä kieleen tuli ja lopulta aika nopeasti kommunikaatio kehittyi ja ymmärrys sotalaitteiden ja huoltoon
kääntyi ymmärrettäväksi.Murmanskissa oli yllätys yllätys myös paljon suomalalais taustaisia työntekijöitä mutta he eivät päässeet ylenemään niin korkealle että
oliisivat päässeet ryhmiin jossa neuvottiin Usan aseavun koordinointia.
Arkistoista löytyy että useita puolalaisia insinöörejä ja teknikoita oli Murmanskissa
töissä ennen Usan avun tuloa ja nämä ahkerat puolalaiset jotka osasivat venäjän kielen lisäksi saksaa ja jonkun verran englantia toimivat yhdyshenkilöinä Usan ja Neuvostoliiton yhteistyökumppanuuden kesken melko mallikkaasti.Puolalaisia ja baltteja jotka olivat peräytyneet sodassa itään päin mutta heidän osaamisensa ymmärrettiin jopa Murmanskissa.Murmanskissa toimi silti arvoyhteisö jossa venäläiset olivat ykkösiä ja muut seurasivat perässä.Usan sotilasneuvonantajat saivat elää Murmanskin koillisosan rakennuksissa melko luksus elämää ja saivat alkoholituotteita,savukkeita ym ”tullivapaana” ja toisissa parakeissa olivat venäläiset ja puolalaiset.Noin 80 kilometriä Murmanskista oli ortodoksinen kirkko ja siellä kävi muutamia Usan ja brittien sotilaita ja vaikka kirkko oli ortodoksinen niin sakramenttien mukaan myös katoliset saivat ehtoollisen
siellä ja aluksi puolalaiset autokuskit jotka veivät brittejä ja usalaisa (olivat enimmäkseen babtisteja) niin tulivat messuun ja lopulta useita puolalaisia satamatyöntekijöitä osallistuivat messuihin sodan loppuun asti.Tämä oli mielenkiintoista että vaikka Neuvostoliitossa hartaudet olivat kiellettyjä niin kirkot toimivat edelleen avoimina ovina.
Sitten lentopilottien koulutukseen.Usa toi Aerocobra ja Kingcobra lentokoneita ja
niiden innovaatiot olivat omaa luokka.Yak ja Lavotchkin koneet olivat hyviä koneita ja lopulta venäläispilotit kehittyivät hyviksi piloteiksi kohtaamaan saksalaispilotit
Vastaukset 12
Vanhimmat
On tietoa että Usa toi lopussa Murmanskiin F8F-1 ja B versioita jotka olivat tosi kovia koneita ja aseina 20 mm ja 12,7 mm vehkeitä tiputtamaan natsien koneita alas
Murmansk oli todella tärkeä satama toisessa maailmansodassa ja myös Suomi yhdessä Mannerheimin kanssa tiesi tämän tosiasian.
Stalin rakasti jenkki autoja.Toisaalta sotatuotanto Neuvostoliitossa sodan lopulla oli se että tehokkaita tankkeja pystyttiin tuottamaan helposti ja Yak koneet kuten Lavotshkin hävittäjät olivat laadukkaita koneita verrattuna saksalaisiin koneisiin.
Saksalaiset U- veneet ”sudet” pyrkivät upottamaan liittoutuneiden laivoja jotka veivät sotatarvikkeita Muurmanskin.Näitä liittoutuneiden merimiehiä voidaan pitää sankareina.Ja Suomi kunniakkaana maana ei katkaissut armeijalla Usan ja brittien huoltoapua Venäjälle vaan Venäjä sai korvaamatonta apua eturintamille Salsaa ja natseja vastaan.Kiitos Suomi ja Suomi ja Mannerheim ansaitsee tässä myös Suuren Kiitoksen
Jos Suomi olisi ajautunut poikkiteloin Usan ja Brittien kanssa Murmanskissa niin mitään hyvää jatkossa ei olisi seurannut.Se on yhtä tosi kuin Rasmatun viimeisin Sana
Roosvelt ja Churchill päättivät että rintamat oli avattava Natseja vastaan ja jokainen tiesi että urakka on enemmän kuin ” kova” se oli eeppisen kylmäävä ja melkein kuin itse Kuolema
Kyllä Suomi ja Saksa yritti montakin kertaa katkaista Muurmannin rataa mutta tehtävä osoittautui liian vaikeaksi ja miehiä alkoi kaatua liikaa vain yksittäisen tehtävän takia,ja siten Marski määräsi tehtävän lopetettavaksi Suomen puolelta,sakut tietysti yritti koko ajan mutta hekin epäonnistu tehtävässä.
Radan katkaisuahan yritettiin maitse Sallan suunnalla ,Rukajärven suunnalla ja ilmasta lentokoneilla sekä vielä suurella kaukopartio-osastolla venäläisiltä niin salassa kuin suinkin,väliaikaisesti taisivat onnistuakin räjäyttämään radan poikki mutta neukut korjasi sen aina ripeästi ja löi kaikki sitä yrittävät joukot takaisin.
Venäläisillä oli myös varsin tehokas ilmatorjunta radan suojelemiseksi sekä torjuntahävittäjin että ilmatorjuntatykein,moni Saksan ja Suomen kone jäi venäläisten ilmatorjuntaan.
Jokainen merimies on kunniakas merimies sodassa ja koskaan ei saa ottaa sätkään tulta kynttilästä.Se kertoo kunniasta ja käytöksestä kunnon merimiehiä kohtaan.
Tämä on kunnian ja rakkauden osoitus niille merimiehille jotka kuolivat Murmanskin puolesta taistelussa natseja vastaan jotka kylmillä aalloilla kuolivat ilman armaan syliä ja silmissä kaipuu lämmöstä,kodista ja rakkaudesta.
https://www.youtube.com/watch?app=desktop&v=YuwDVLasDlU
Olavi Virta Siks' oon mä suruinen on todella kaunis kappale ja niin kaunis.Sen tuntee sydämessä
Suomalainen sotahistorian tutkimus olisi ihanteena sitä että ei vain tutkita tilastoja vaan tutkitaan myös ihmisten kohtaloita sodassa ja kuunnellaan ja tehdään retkiä veteraanien luo kuin Topelius runon taianomaisesta voimasta kulttuurissa ja kartoitetaan ajatuksia,muistoja,lauluja,runoutta ja taidetta ja pyritään kokonaiskuvaan sodasta joka vaikutti meihin jokaiseen suomalaiseen sieluun ja jokaiseen perheeseen.Tämä on elämää ja tämä on totta eikä vain politiikkaa tai näsäviisastelua sodalla.Näsäviisaita löytyy joka kulmasta mutta kuka löytää syvän tutkielman sodasta tai kuka edes pyrkii katsomaan sodan teoksen taakse kuin Da Vinci tai Michelangelo ja löytämään sen salatun punaisen viivan joka vapauttaa kansat sodan metafyysisestä otteesta ja tuomaan tavallaan ihmiset kotiin ja rakentamaan kestävää elämää pois kylmästä politiikasta ja sen yksinapaisuudesta tai moninapaisuudesta ja katkaisemaan napanuora kaikesta pahasta.
Ei Yak vaan Jak.